Tuula Mäkelä: Rappuset

 

Kävin kesällä Annikin runofestivaaleilla ensimmäistä kertaa. Siellä oli Suuren Kurpitsan sarjakuvapöytä, josta ostin luettavaa. Pääni oli niin täynnä ajatuksia ja tunteita, ettei tilaa uudelle tuntunut olevan, joten muutaman selailukerran jälkeen jätin hankkimani sarjakuvat lukupinoon. Nyt tartuin Tuula Mäkelän sarjakuvateokseen Rappuset, joka maistuikin vahvasti lapsuuden muistoilta, rakkaudelta ja kaipaukselta.

Minäkertoja on toimelias ja utelias tyttö, joka on isänsä kanssa kotitalon pihamaalla. Isä on aika väsynyt ja nukahtelee keinuun. Tyttö tutkii pihapiiriä ja aittaa isän huomion herpaantuessa. Isä ja tytär päätyvät tekemään yhdessä arkisia kotipihan puuhia, pientä korjaamista aina löytyy. 

Hetki muuttuu mielessäni vuosiksi. Päähenkilö muistelee lapsuuden tapahtumia ja isä oman isänsä sotamuistoja. Arkinen tilanne kääntyy aivan joksikin toiseksi, ja lukija joutuu pyyhkimään poskiltaan kyyneleitä. Elämämme on vain hetki.

Nyt saat päästää irti, en tarvihe apua ennää.

Mäkelän teos on vaivaton lukea. Sivuilla on väljyyttä. Kuvat ovat selkeitä, tekstit osin kaunokirjoituksella kirjoitettuja. Erityisesti kaunokirjoitetuissa teksteissä kuuluu päähenkilön ääni. Kuvissa on miltei pelkästään vain tytär ja isä. Perheen äiti ja veli vilahtavat muutamassa kuvassa.

En ymmärtänyt sinä aurinkoisena kesäpäivänä, kuinka hienon sarjakuvateoksen hankin itselleni. Kiitos tekijälle! Vaikka Rappuset on vain pieni tarina tytöstä ja isästä, täyttää se sydämen kokonaan.

Miten joku voi kadota kokonaan? Että loppu voi olla niin loppu.

Teos: Rappuset
Tekijä: Tuula Mäkelä
Kustantaja: Suuri Kurpitsa
Julkaisuvuosi: 2022

Nita Prose: Huonesiivooja

Lopulta hän tuli ulos kääriytyneenä hotellin valkoiseen, pörröiseen kylpytakkiin. Olen aina miettinyt, miltä tuommoisessa kylpytakissa mahtaisi tuntua. Varmaan olo olisi kuin pilven sylissä. Hän oli kietaissut päähänsä pyyhkeen muhkeaksi turbaaniksi. Se oli kuin suosikkiherkkuni jäätelötötterö.

Ojensin nenäliinapakkausta häntä kohti: "Nessukkaa ressukalle."

Nita Prosen esikoisromaani Huonesiivooja on lukunautinto. Nimihenkilö, Molly Gray, työskentelee arvostetussa hotellissa huonesiivoojana ja antaa työlle kaikkensa. Hänen elämänsä on hyvin säännöllistä ja kaikin puolin maltillista. Yksityiselämän suurin suru on rakkaan isoäidin menetys lähimenneisyydessä. 

Molly on luonteeltaan hyvin pedantti ja perusteellinen. Työyhteisössä hän jakaa mielipiteitä; osa työkavereista tulee hänen kanssaan hyvin toimeen ja osa ihmettelee Mollyn reaktioita. Lukijakin ymmärtää, että Molly on omanlaisensa ja samalla hyvin viehättävä. Ote kirjasta:

"Kauanko olet ollut töissä Regency Grandissa?" hän kysyi.

"Noin neljä vuotta, kolmetoista viikkoa ja viisi päivää. Voi olla, että erehdyn vähän, mutta korkeintaan yhdellä päivällä. Voin kertoa täsmällisen määrän, jos teillä on kalenteri."

Heti teoksen alussa hotellin kanta-asiakas löytyy kuolleena. Molly ei ole taitava sosiaalisissa tilanteissa, joten hän joutuu tilanteeseen, joka yllättää ainakin hänet itsensä ja minut lukijana. Ihana Molly ja katala maailma!

Takakansi mainostaa teosta "suljetun paikan murhamysteeriksi". Minä nautin kirjani ihan vain vetävänä romaanina. Sain teoksen viime joulun aikoihin. Tarkoituksenani oli lukea kirja joululomalla, mutta se jäi silloin vain aikomukseksi. Nyt kirja on nauttien luettu.

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta!

Teos: Huonesiivooja
Tekijä: Nita Prose
Suomentaja: Katariina Kallio
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Bazar