Ventti tarkoittaa mm. kahtakymmentäyhtä, haavaa ja uupunutta (http://urbaanisanakirja.com/word/ventti/). Olenkin ihan ventti ja yltympäri venteillä, kunhan kesäni ventti on luettu ja tentitty elokuussa. Koska tämä luettava setti on herättänyt kiinnostusta, niin käytän nyt aikaani kirjojen esittelemiseen. Sehän olisi vähän kuin tenttiin lukua, eikö niin.
Minun pitää ja saan lukea kaksikymmentäyksi klassikkoa. Ensimmäisenä otan jonkinlaisen kahden käden otteen saksalaisesta modernistista Thomas Mannista. Mann kuului kuuluisaan saksalaiseen Mannin perheeseen, jossa oli hyvinkin kulttuurellia ja taiteellista väkeä. Heistä kuuluisin oli kuitenkin T. Mann itse, joka palkittiin Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1929. Mannhan eli 1875 - 1955, koki natsien nousun synnyinmaassaan ja pakeni perheineen USA:aan reiluksi kymmeneksi vuodeksi.
Teokseen Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia on koottu Mannin novelleja koko hänen tuotannostaan. Tämä tarkoittaa, että kirjasta löytyy niin parikymppisen kuin kahdeksaakymmentä lähestyvän Mannin novelleja, melkoinen kehityskaari siis nähtävissä ja luettavissa. Keskityn kuitenkin sanomaan sanasen juuri niminovellista Kuolema Venetsiassa.
Oikeastaan novellissa on vain yksi päähenkilö, ikääntynyt arvostettu kirjailija Gustav von Aschenbach. Kaikki muu novellissa, nuori puolalaispoika ja lumoava, tuhoava Venetsia ovat vain heijastuksia päähenkilön kokemuksista, muistoista ja arvostuksista. GvA pasteeraa ympäri kaupunkia, välillä tuskaisena, välillä hetken onnellisena. Hän ihailee kaukaa nuoren pojan kauneutta ja sulokkuutta.
Kaiken ympärillä leijuu tuho ja kalma. GvA kokee Venetsian tekevän hänet sairaaksi ja olevan hänelle "mahdoton paikka". Silti hän päättää jäädä ja on iloinen jäämisestään, jätettyään ensin tuskalliset jäähyväiset, päänsä sisällä tietenkin. "Me runoilijat...väistämättä kuljemme harhaan, vääjäämättä olemme holtittomia ja tunteiltamme ailahtelevaisia".
Mann kirjoitti Kuolema Venetsiassa 1912. Hänen kuuluisimpia romaanejaan ovat Buddenbrookit (1901) ja Taikavuori (1924).
Novellit ovat minusta kiusallisia. Jos novelli on hyvä, mietin, miksi tästä ei tehty pidempää ja perusteellisempaa. Jos novelli on huono, voin olla kiitollinen sen lyhyydestä, mutta ärsyynnyn sen luettani. Pitikin lukea tämäkin!
Tämä puolipitkä novelli Kuolema Venetsiassa ei antanut minulle juuri mitään, valitettavasti.
Valitsen lukemisen
Luin Kuoleman Venetsiassa pari vuotta sitten. Minua kyllä ällötti sen vanhan miehen nuoren pojan ihailu. Koin siinä jotain epäilyttävää! Muistaakseni teksti oli kauniisti kirjoitettua ja maisemat (oi romanttinen Venetsia!) kauniisti ja taidokaasti kuvattuja. Kirjailija on varmasti huomionsa ansainnut, tämä teos...njäää? Mutta aion kyllä jatkossakin tutustua kirjailijan tuotoksiin, sitten Kun.
VastaaPoistaLuulen, että olen nuorena lukenut sekä Buddenbrookit että Taikavuoren. Kuvittelen, että nuo mahtavat romaanit voittavat novellikammoisen lukukokemuksen Kuolema Venetsiassa. Joten joku Mannikin iskee, mutta nyt en kyllä ala testaamaan sitä.
Poista