Sivut

torstai 1. elokuuta 2013

Simukan nuortenkirjojen pyörteissä

Vuosi sitten intoilin äänikirjoista. Tänä vuonna voi menna jopa syyskuun alkuun, että pääsen nauttimaan automatkoilla äänikirjoista oikein toden teolla. Siihen asti saan olla kotona, lukea tenttiin ja kenties lukea yhtä sun toista pientä. Toki joudun tekemään muutakin, mutta siinäpä ne tärkeimmät. Opiskeluissa on alkamassa viimeinen vuosi, ja aion ottaa tästä aikuisen ihmisen kolmen vuoden sapatista ilon irti. Sapattini teema on uuden ammatin opiskelu, joten vuoden päästä blogia kirjoittanee tuore äikän ope.

Olen lukenut viimeisen viikon aikana Pauliina Rauhalan Taivaslaulun, jota onkin jo kehuttu useammassa blogissa. Yritän palata Taivaslaulun lukukokemukseen lähitulevaisuudessa. Olen myös lukenut Salla Simukan Jäljellä, Toisaalla ja Punainen kuin veri. Viimeksi kirjoitinkin lukevani kirjaparia Jäljellä ja Toisaalla yhdessä teini-ikäisen lapseni kanssa. Kirjat on nyt luettu ristiin rastiin ja suu vaahdossa niistä puhuttu. Kirjat kyllä iskivät meihin molempiin, Simukka oli rakentanut tarinat hienosti toimimaan itsenäisinä, mutta samaan aikaan liittymään yhteen lisäten lukukemukseen jotain uutta ja enemmän. Mietin kuka toisen kirjan lukeneista, joka on lukemastaan pitänyt, malttaa olla lukematta parin toista kirjaa? En ainakaan minä.

Kun ryhdyin lukemaan Lumikki-trilogian ensimmäistä osaa, Punainen kuin veri, odotukset olivat korkealla. Takakannesta ja kirjan liepeistä ymmärsin aloittavani nuorille tarkoitettua dekkaria. Liepeessä tosin puhutaan trilleristä. Kirja on niin kaunis, että osa lukuajasta menee kauneuden huokailuun ja kannen silittämiseen. Vaikka dekkareista en innostu, tästä innostuin hyvinkin. Pidin sisupussi Lumikin reippaasta ongelmanratkaisusta, ja kirja oli viihdyttävä. Kirjailija Simukka osaa asiansa ja koko "tässä on silmieni eteen luotu keinotekoinen maailma" -ajatus unohtui minulta kirjaa lukiessa. Lumikki Andersson oli elävä ja huolestuin hänen hyvinvoinnistaan ja selviämisestään tarinaa lukiessani.

Hain nimittäin Simukan kirjoja kirjastosta, koska yritän löytää sopivaa gradun aihetta. Pitäisiköhän lähteä kirjastoon hakemaan lisää luettavaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!