DragonSlayer666, voi sentään!

Eilinen myöhäisilta meni teiniangstia hihitellessä. Perheenjäsenten ikäahdistukset eivät paljon naurata, joten sitä hauskempaa minulla oli, kun luettavana oli Aleksi Delikourasin Nörtti: New game. Viime kuukausina olen lukenut yhtä ja toista nuorille tarkoitettua kotimaista kirjallisuutta (mm. Seitalan Karikko). Nämä kaksi Delikourasin kirjaakin (jatko-osa Nörtti2: Next level) ovat perheessä olleet jo pari viikkoa luettavina, mutta nyt vasta itse ennätin kirjan lukea.

Päähenkilönä on DragonSlayer666, joka mieluiten käyttäisi kaiken aikansa koneella, mutta kirottu äiti pakottaa pojan kouluun ja välillä uloskin. Delikouras onnistuu loistavasti kuvaamaan päähenkilön, jota murrosikä riivaa vähintään ysin verran koko ajan. Dragonslayer666, tai tuttavallisemmin Drago on juuri niin huitero, kun tuon ikäinen voi olla. Kodista tulee turvapaikka, kun koulussa sattuu ja tapahtuu. Tosin koneensa kautta Drago pystyy säätämään kaikenlaista säpinää ihan neljän seinän sisälläkin. Drago on hyvää tarkoittava, ainakin omaa hyväänsä hakeva nuori mies, jonka puolelle lukijana asetun ja toivon asioiden menevän hyvin. Mutta niin vain ei käy.

Dragohehkutuksesta huolimatta itselleni hauskin henkilö oli ehdottomasti äiti. Äidin hauskuushan tulee näkyviin juuri pojan reaktioista ja ihmettelyistä. Vai miltä tämä vaikuttaa:

"Mutsin mielestä mä en ole vielä täysikäinen enkä pysty huolehtimaan itsestäni kotona. Ihme perseilyä tuollainen. En mä ole enää mikään kakara, joka tukehtuu saman tien legoihin, kun sen jättää yksin kotiin. Mä tosin pureskelen legoja. Ne auttaa hyvin keskittymään, jos pelaan tärkeää matsia. Mutsi aina vinee, ettei se vie mua sairaalaan, jos mä tukehdun niihin. Mutsin mielestä raitis ilma tekis mulle välillä hyvää. Eikö sille ole koulussa opetettu, että ilma on nykyään saastunutta eikä maantiepöly tee hyvää hengitykselle?"

Dragon mielestä yli nelikymppisten naisten seurustelu pitäisi kieltää lailla. Syynä tähän on äidin uusi poikaystävä Jorgos, joka myös hämmentää soppaa tarinassa aivan loistavalla tavalla. Jorgos on puhuttanut kotona jo kakkososan lukeneita, joten epäilen, että sama meno (ellei parempi) jatkuu kakkosessa.

Nörtti on kirjoitettu hyvin, kieli on kuvaavaa ja värikästä. Tarina pitää otteessaan ja homma menee hyvin eteenpäin. Jos kirosanat ärsyttävät, tähän kirjaan ei kannata tarttua, vaikka niitä mielestäni tässä taitavasti käytetäänkin. Kotona kuulin, että Nörttiä lukemalla oppii taivuttamaan kirosanoja. Kaikille yläkoululaisille kirjaa voi suositella, mutta kaikki sitä vanhemmatkin saavat Nörtistä melkoisen määrän hupia. Nörtin voi lukea myös nykyisen koulujärjestelmän kuvana sovitteluineen ja puhutteluineen, jos aikuisena pähkäilee nuorten elämän kiemuroita ja mahdollisuuksia.