Lue kirja! No minä luin. Tavallaan. Ooh, Granta.

Sain jonkin aikaa sitten käyttööni ilmaiseksi kuukauden Lue kirja -palvelua. Tämä kuukauden ilo ei liity blogiini millään lailla. Lue kirja -palvelussa voi noin 25 € kuukausihintaan lukea sähköisesti Otavan valikoimasta haluamiaan kirjoja. Olin jo aiemmin ajatellut, ettei tämä palvelu ole minua varten, koska saan muutenkin istua koneen äärellä ja kirjojen luku vanhanaikaisesti on tähän sähkö&ruutu-elämään mukavaa vaihtelua. Mutaa nyt halusin kuitenkin kokeilla, kuinka luku sujuu puhelimella (itselläni Lumia 900).

Kirjautuminen oli helppoa, joten olin nopeasti valikoimassa luettavaa itselleni. Jokusen kirjan valitsin, mutta tosissani en ryhtynyt lukemaan. Ruutu oli lukemiseen ärsyttävän pieni ja se tunnelma, joka minulle lukijana tulee uuden kirjan ensimmäisten sivujen silmäilystä, hävisi palvelussa kokonaan. Minulle on todella tärkeää nähdä kansi, takakansi, kirjan mahdolliset liepeet ja kaikki se tieto, jonka saan selatessani kirjan ensimmäiset sivut. Kauneimmissa kirjoissa valittu fontti, tekstin asettelu sivuille ja vaikkapa sivunumerot vaikuttavat lukukokemusta vahvistavasti. Tässä e-kirja-palvelussa on vain teksti, jota voi rullata alaspäin. Voi että!

Ensin luin Parnassoa ja selailin paria kirjaa. Sitten tärppäsi todella. Löysin Grantan uusimman numeron kolme tekstiä. Olen lukenut aikakausikirja Grantasta, josta nyt ilmestyi ensimmäinen numero. Teemana on ruoka. Minä, joka en pidä lyhyistä jutuista (en usko tätä kohta enää itsekään!), hihkuin lukiessani Anu Silfverbergin kirjoittamaa Ylimääräiset kilot. Ällöttävää ja aika jännää. Lisää, kiljuin. Seuraavana luin Turskan, joka on Leena Parkkisen kirjoittama. Pidin todella paljon huimista siirtymistä nykyhetkestä menneeseen ja taas takaisin.

"Olut tuotiin pikkuruisessa tuopissa, aivan kuin nukkekodin astiassa. He pilailevat minun kustannuksellani, Runoilija ajatteli. Hän tunsi silmät ympärillään, mutta kun hän käänsi päätään kukaan ei näyttänyt katsovan suoraan."

Lisää! Kolmas löytämäni oli Philip Teirin Mansikka 1979. Se oli nimensä puolesta hivenen kryptinen, mutta nimen merkitys selvisi aika pian aloitettuani lukemisen. Teir kirjoittaa lumoavan oudosti ja samaan aikaan kovin tavallisesti perheistä ja kiintymyksestä. Tunteista ja muistoista tulee joskus maukkaita, mutta Mansikka 1979 näyttää aivan padan pohjalle saakka. Kuvotus kurkussa päädyin lukemaan Teirin tekstin ja lopuksi olin pohjattoman surullinen. Muistin lapsuuteni ruokaihanuuksia ja ihmiset, jotka niitä minulle tarjosivat. Muistin myös hetket, jolloin jouduin luopumaan niistä lopullisesti. Mansikka 1979 onnistui itkettämään, oksettamaan ja naurattamaan.

Joten lopuksi pääsin yli ruudusta, fontista ja kaikesta maallisesta. Kiitos Grantan, ruoka sai mielessäni mitä moninaisimpia mielleyhtymiä. Jos lukisin enemmän sähköisiä kirjoja, tottuisin ruutulukuun. Juuri nyt en halua jatkaa harjoituksia, mutta Lue kirja -palvelussa on omat hyvät puolensakin. Tulevalla viikolla kuljen paikasta toiseen, joten on hyvä, että mukanani on puhelimen kautta aina KIRJAluettavaa. Koska kannan kirjoja ja papereita mukanani opiskeluun liittyen, arvostan kantourakkani keventämistä tältä osin.

Grantan ensimmäisestä osasta on kirjoittanut minua perusteellisemmin ainakin Katja Lumiomenassa
ja Jenni Kirjakirpussa.