Sivupolku = päätös, jonka lukija tekee ostettuaan Diana Gabaldonin kirjan
Sydänverelläni kirjoitettu ja huomattuaan, ettei muista edellisestä kirjasta,
Luiden kaiku, mitään. Uutuuskirjan lukeminen pitää siis aloittaa
Luiden kaiusta. Edeltävää kirjaa aloittaessaan lukija ei uskalla katsoa edes takakannesta, mitä tapahtui sitä edellisessä kirjassa,
Lumen ja tuhkan maassa. Niin hauskaa kuin Gabaldonin kirjojen lukeminen onkin, on otettava huomioon pimenevät päivät ja lukijan uupumus. Sivupolku pidentää matkaa ja vähentää yöunia.
 |
| Polkujen hävitessä reitin voi päättää aivan itse |
Gabaldonin Sydänverelläni kirjoitettu odottaa lukupinon huipulla, mutta pieni kertaus edelliseen osaan olisi paikallaan. Täytyy toivoa, että pieni kertaus riittää eikä tarvitse lukea edellistä osaa uudelleen :)
VastaaPoistaOlen jo lukenut edellistä aika pitkälle ja tarpeeseen tulee tämä uusintaluku. Muistan tästä todella vähän.
PoistaMinä olen onneksi myöhäisherännäinen, joka löysi Gabaldonin vasta toissavuonna ja Luiden kaiun luin vasta viime vuoden puolella. Sain varsin helposti palautettua juonikuviot mieleeni, kun kesällä itselleni klikkailin tuon uusimman teoksen e-kirjana: ei sillä, että olisin jollain tapaa malttamaton tai jopa kärsimätön, mutta en malttanut odottaa postitusta saati sitten suomennosta. :D
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Hyllytonttu, tässä myöhäisherännäisyys on viisautta. Nyt ollessani jo kirjan loppupuolella alan uskoa, että a) en ole lukenut hyllyssäni ollutta kirjaa lainkaan (tämä ei voi pitää paikkaansa) tai b) olen lukenut sen jossain niin erikoisessa mielentilassa, etten todellakaan muista mitään tarinasta. Outoa!
Poista