Yancey: Ääretön meri

Luin vuosi sitten Rick Yanceyn nuortenromaanin Viides aalto (tai 5. aalto). Pidin sitä ahdistavana ja hurjana lukukokemuksena. Nyt tartuin ilmeisesti täysin vailla itsesuojeluvaistoa tuon hurjimuksen jatko-osaan. Kirjailija hymyilee leveästi kansilehden sisäliepeessä, mutta minua lukijana ei juurikaan hymyilyttänyt.

Lukukokemuksena Ääretön meri on yhtä kova ja ankara kuin edeltäjänsä. Avaruusolennot ovat miehittäneet ylivoimallaan maapallon ja ihmiset ovat hävitettävä laji, joka voimaltaan  muistuttaa jotain säälittävää pientä otusta. Ote kirjasta:

"Hän oli nähnyt liikaa kuolemaa. Hän tiesi miltä se haisi, maistui, tuntui. Hän kantoi kuolemaa sisällään muistona äidistään, kolmemetrisistä polttorovioista, luista teiden varsilla ja hihnasta, joka kuljetti tuhansittain kuolleita tukikohdan voimalan polttouuniin, jotta tuhkatut vainajat valaisisivat heidän parakkejaan, kuumentaisivat heidän vetensä ja pitäisivät heidät lämpiminä."

Olin lopettamassa kirjan monta kertaa. Luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja tämä kirja ei tehnyt hyvää minulle tai yöunilleni. Minulle 5. aalto on väkivallan ja voiman tutkielma. Kirjailija pohtii näissä kahdessa kirjassa ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Muukalaiset valtaavat ihmisten kehot ja elävät niissä. Ne (tai he) käyttävät ihmisiä kasvatusalustoina ja välineinä omille pyrkimyksilleen. Ainakin minä koin lukiessani tarinan henkilöiden voimattomuuden ja alati vähenevän elintilan ahdistuksen. Ihmisten rimpuilu kuvataan lähinnä säälittävänä. Ääretön meri pitää sisällään vähän toivoa ja vähän kiintymystä. Suurin osa tarinasta on lamaantunutta odotusta, epätasaväkistä taistelua tai tuskaista pakoa.

Yancey kirjoittaa hyvin, ja tarina houkuttelee lukemaan eteenpäin. En kuintenkaan pidä siitä tunnelmasta, johon kirjan lukeminen minut jättää. Rankka kirja, joka ei selvästikään ole minua varten.

Teos: Ääretön meri, 5. aalto (The Infinite Sea)
Kirjailija: Rick Yancey
Suomentaja: Ulla Selkälä
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäisteos 2014)