 |
| Kesäkuussa sormikkaat kädessä? Kuva Pixabaysta |
"Se Karin oli ehkä kiinnostavin siinä porukassa. Kyllä se jaksoi kävellä."
"Miten se mies, oliko se naisen esittämä juttu ensinkään sen miehen juttu vai menikö se siihen mukaan myötätunnosta?"
"Mikä sen naisen motiivi sille kaikelle oli?"
Romaanin päähenkilö on keski-ikäinen opettaja Karin Kiurukorpi, joka ei usko rakastuvansa ja sitten rakastuukin. Karin on luonteeltaan (
"Poimin viestistä sanan kerrallaan, tunnustelen niitä. Että hän valvoo ja ajattelee minua, se tuntuu hämmentävän hyvältä. Kello nakuttaa yötä, katulamppu heittää kiilan valoa seinälle, peitto tuntuu liian kuumalta, sydän paikallaan ilmassa räpyttelevältä linnulta. Nousen ylös, sytytän himmeän yövalon. Luen viestin vielä toisen kerran, kolmannenkin."Nuotion Mutta minä rakastan sinua on täsmälääke rakkaudessa pettyneille ja väsyneille. Se sopii lohtukirjaksi rakkautta kaipaaville ja siihen kyynisesti suhtautuville. Kirjan voi lukea myös kannanottona parisuhteen rakkauden moninaisuuteen. Romaanissa pohditaan, voiko kahden aikuisen välinen rakkaus toteutua ilman seksiä.
Uskoimme lukupiirissä kirjan sopivan parhaiten yli neljäkymppisille naisille, olimme siis juuri otollisia lukijoita. Kirja etenee verkkaisesti, joten lukijakin saa olla lukemsessaan rauhallinen ja malttavainen. Itse kaipasin tarinaan pelkistetympää tarinaa, sivujuonteita oli riittävästi ja vähän sen ylikin.
Teos: Mutta minä rakastan sinua
Tekijä: Eppu Nuotio
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Tuollainen lukupiirikeskustelu tuo varmaan uusia ulottuvuuksia lukemiseen. En ole koskaan kokeillut.
VastaaPoistaOlen saanut nauttia lukupiireistä sekä vetäjänä että rivijäsenenä. Lukupiiri tuo lukemiseen aivan uuden tason. Mielipide-erot tekevät keskustelusta mielenkiintoisen. Niistä reippaimmista keskusteluista jää myös muistijälkiä, jotka yhdistää juuri siihen puheissa olleeseen kirjaan. Esimerkiksi Honkasalon Tyttökerho ja Oksasen Puhdistus ovat kirjoja, jotka muistan erityisesti juuri lukupiirikeskustelun kautta.
PoistaHauska kuulla, että olet lukenut tämän myös. Olin positiivisesti yllättynyt ja kirjan maisemat, jopa hahmot, ovat vieläkin muistossani. Ehkä ne arkisemmat kuvaukset olivat kirjat parhautta: ruoka, juoma, lamppu, musiikki.
VastaaPoistaKiitoss kommentistasi, Bleue. Olen samaa mieltä arkisesta kuvauksesta. Kirjassa käveltiin tosi paljon!!
PoistaEppu Nuotiolta olen lukenut aiemmin vain Pii Marin -dekkareita, mutta kuvauksesi perusteella tämä voisi olla minun kirjan. Tosin ikäryhmä ei osu kohdalleen, mutta ehkäpä se ei haittaa. :)
VastaaPoistaMinä pidin niistä dekkareista. Kyllä tämän voi lukea nuorempikin. Siitä vaan kokeilemaan. Tämä on lopultaan hyvän mielen lukukokemus, vaikka kirjassa on myös tummempia sävyjä.
PoistaJos kirja uppoaa parhaiten yli nelikymppisiin, taidankin odotella vielä muutaman kuukauden, ennen kuin luen sen ;)
VastaaPoista