Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Kuva kustantajan sivuilta.

Luin nopeasti minulle tuntemattoman Jojo Moyesin romaanin Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Kirja oli paksuudestaan (530 s.) huolimatta varsin helppoa luettavaa. Tarinaa kerrotaan kahdessa ajassa, 1960-luvulla ja 2000-luvulla. Päähenkilöitä on kaksi, naisia molemmat. Heitä yhdistää mielestäni jonkinlainen irrallisuuden tunne ja onnettomuuden pohjavire ulkoisesta hyvinvoinnista huolimatta. Rakkauskirjeillä ja -viesteillä on olennainen rooli tässä tarinassa ja kirjailija onkin päätynyt tarinaan liittyvien rakkausviestien lisäksi lisämään tarinan väliin tarinalle irrallisia rakkausviestejä todellisesta elämästä. Tämä ratkaisu ei erityisemmin ilahduttanut minua lukijana.

Yritin houkutella erästä nuorta naista lukemaan kirjan, mutta hän, takakannen luettuaan, sanoi, ettei hän jaksa lainkaan muistinmenetyksiä. Niin, tarinan toinen päähenkilö joutuu auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena hän menettää muistinsa. En itse voi olla yhtä ehdoton ja torjuva muistinsa menettäneille fiktiivisille henkilöille, mutta ymmärrän kyllä ärtymyksen. Muistinmenetys on aika helppo tapa viedä tarinaa eteenpäin. Moyesin kunniaksi pitää sanoa, että muistinmenetys ei ole tarinan koko juttu. Minulle Moyesin Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on kertomus naisista, jotka eivät ole aivan varmoja omista toiveistaan ja tavoitteistaan.

Varmaankin juuri noiden irrallisten rakkausviestien monitulkintaisuuden ja päähenkilöiden haljuuden (minulle) vuoksi en itse nauttinut kirjasta niin paljon kuin olisin toivonut nauttivani. Tarina sinänsä on hyvin kerrottu. Kieli tässä rakkausromaanissa on mielestäni sujuvaa ja kuvailevaa. Ole niin kiltti, älä rakasta häntä -romaanin nautittavasta kielenkäytöstä saan varmastikin kiittää kääntäjä Heli Naskia. Pidin myös kirjan kannesta, joka saikin minut nappaamaan kirjan kirjaston hyllystä (kuva yllä).

Teos: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (The Last Letter From Your Lover)
Tekijä: Jojo Moyes
Kääntäjä: Heli Naski
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäinen 2010)