Lukuhaaste 11.11.2015

Minulla ei ole mitään sanottavaa tai kirjoitettavaa. On yhdestoista päivä. Tämän tunteen vuoksi ajatukseni lukuhaasteen kuvaamisesta joka päivä on ärsyttävä ja turhauttava. Olen lukenut juuri ja juuri pakollisen määrän. Ajatukseni liihottavat aivan toisaalla.

Minulla on edelleen kesken Laura Lindstedtin Oneiron, joka on erittäin hieno kirja. Se on täsmällinen, kaunis ja ruma. Jokainen tarinan henkilö pääsee yksi kerrallaan kertomaan omaa tarinaansa. Tarinassa lukija viedään pois ei-mistään, takaisin tavalliseen maailmaan ja sitten vetäistään takasin tyhjyyteen, jossa on muutama maamerkki ja hyvin paljon uuvuttavaa tyhjyyttä. Oneironissa leikitellään todellisuudella ja luodaan tarinan monitasoisuutta kiehtovasti. Ote kirjasta:

"Näinkö se tapahtui? Tällä tavoin erään kepeän romaanin sankaritar kuolee, komeasti kesken kirjan. Ulrike oli lukenut teosta kesän alussa nivelbussissa. Kuolonkolarinsa hetkellä kirjan sankaritar ensin ajattelee hyvin yksityiskohtaisesti kahta asiaa ja sitten, luvun viimeisessä lauseessa, kuolee, ja kaikki se, mitä hän ajatteli ja tunsi haihtuu ikiajoiksi. Eikä se ollut totta! Siellä kirjassahan ne olivat, hänen tärkeät ajatuksensa ja ainutlaatuiset tunteensa, niitä löytyi sieltä satojen sivujen verran."

Voin itse lukea tästä kirjasta hyvin monenlaisia tunteita ja ajatuksia näiltä naisilta, jotka ovat kuolleet kirjan tarinassa jo aivan aluksi. Tämä ei ole helppo tai kevyt luettava, mutta varmaankin parasta, mitä voin tässä kuussa lukea.


Teos: Oneiron
Tekijä: Laura Lindstedt
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Teos

Tänään luin 33 sivua. Ei turhia paineita...