Kuolema ei ole koskaan edes hipaissut minua. Olen tuntenut myötätuntoa kuullessani jonkun julkkiksen tai tutuntutun kuolemasta, mutta mieleeni ei ole koskaan juolahtanut, että voin kuolla itsekin.
 |
| Kansikuva kustantajan sivuilta |
Marja-Leena Tiaisen nuortenromaani Viestejä Koomasta tuli luettavakseni. Pidän Tiaisen teoksista, hän on taitava kirjoittaja ja osaa käsitellä vaikeitakin aiheita. Ensimmäinen lämpeneminen tapahtuu kauniin kannen kohdalla, Laura Lyytinen on suunnitellut todella mieleenpainuvan kannen tälle teokselle. Kansi on palkittukin äskettäin Turun kirjamessuilla.
Salaperäisen ja viehkeän kannen takaa löytyy aika vakava tarina yläkoululaisesta Silvasta, jonka elämä ei ole kohdillaan. Erään illan hölmöilyn ja harkitsemattoman teon seurauksena Silva loukkaantuu. Silva joutuu outoon paikkaan, joka on täynnä vieraita ihmisiä.
Tiainen on luonut teokseensa Kooman, joka on välitila ennen lopullista kuolemaa. Kooma pakottaa Silvan muuttumaan ja tämä onkin mielestäni mielenkiintoisinta Silvan tarinassa. Ystävyyden ja kaveruuden kiemurat, luottamus toiseen ja rehellisyys ovat tärkeitä asioita nuoren ihmisen elämässä. Silva käy melkoisen myllerryksen läpi, mutta oppii sen aikana paljon itsestään ja muista ihmisistä. Jos ensimmäinen lämpeneminen tapahtui kantta ihaillessa, toinen ehdoton lämmön läikähdys oli kohdallani teoksen loppupuolella. Silva kasvaa tarinan aikana omaksi itsekseen, muuntuu juuri omanlaisekseen inhimilliseksi olennoksi.
Itse uskon, että tämä tarina on parhaimmillaan juuri yläkouluikäisen lukijan käsissä. Teos on täsmäluettavaa henkilölle, joka on joutunut miettimään elämässään sairautta, kuolemaa ja kaiken rajallisuutta. Tiaisen teos ei saarnaa tai tuputa mitään, mutta antaa ajattelemisen aihetta nuoruuttaan elävälle.
Kiitos kustantajalle ja kirjailijalle vapaakappaleesta.
Teos: Viestejä Koomasta
Tekijä: Marja-Leena Tiainen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Tammi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!