Sarah Lark: Maorien laulu

Kuva Uudesta-Seelannista (Pixabay, CC0)

Kura ei ollut hento ja särkyvä, ei ujo niin kuin kuin Sally Gardensin tyttö, vaan avoin ja houkutteleva kuin kukat, joita beltane-juhlassa laskettiin jumalattaren alttarille.

Sain luettavakseni Sarah Larkin uutuusromaanin aiemmin syksyllä. Olen ollut monella tavalla uuvahtanut ja jossain vaiheessa ymmärsin, että sopiva hetki lukea tämä romaani on vasta jouluna kaikessa rauhassa. Jouluaattona avasin romaanin ja nyt se on luettu. Olen lukenut Larkin Valkoisen pilven maan pari vuotta sitten samoihin aikoihin. Maorien laulu sijoittuu samoille seuduille kuin tuo aiempi teos, nyt Helen on "iäkkäämpi rouvashenkilö" tai "lohikäärme", riippuen vähän kommentoijasta ja Gwyneira on vielä tarinassa mukana.

Kuva Uudesta-Seelannista (Pixabay, CC0)

Maorien laulu seuraa serkusten, Elainen ja Kuran, elämää nuorina naisina ja heidän aikuistumisensa polkua. Teoksessa eletään 1800-luvun loppua Uudessa-Seelannissa. Naisen odotetaan menevän naimisiin ja saavan lapsia. Siinä missä Elaine on sievä ja ystävällinen neito, Kura on järisyttävän kaunis perijätär, joka suhtautuu intohimoisesti laulamiseen. Kun yhden asian ihmisen energia menee todellakin siihen hänelle tärkeimpään asiaan, hänestä tulee hankala lähipiirilleen. Kuraa eivät arkielämä ja toisten odotukset kiinnosta. Vaikka Kura on puoliksi maori, se ei mielestäni näy hänen toiminnassan tai hänessä henkilönä miltei lainkaan. Kyseinen nuori nainen onnistui lähinnä ärsyttämään minua, joten luin teoksen keskittyen Elaineen. Suuri yllätys ei liene se, että molempien naisten elämään ilmaantuu hankaluuksia, joista heidän tulee selvitä.

Aloittaessani Maorien laulua minusta tuntui, etten muista mitään edellisestä kirjasta. Kirjan voi kuitenkin lukea hyvin itsenäisenä teoksena, joten tästäkin voi hyvin aloittaa. Maorien laulun intensiteetti oli suurimmillaan teoksen alkupuolella. Lark vie tapahtumia eteenpäin, ja lukijana olin tarinasta todella kiinnostunut. Loppupuolella, ehkä viimeiset sata sivua, jouduin houkuttelemaan itseni lukemaan tekstiä. Maorien laulu on viihdyttävä lukukokemus, joka mielestäni keskittyy perinteiseen kerrontaan ja sisältöön.

Valitsin tähän postaukseen kansikuvan lisäksi kuvia Uudesta-Seelannista. En ole vuosiin päässyt todelliselle ulkomaanmatkalle, joten kaipuu pois on kova. Jo pelkästään romaani, joka kertoo kaukaisesta ihanasta maasta on ihanaa luettavaa. Kaipaan valoa ja vihreyttä. Ote teoksesta:

Päivä oli leuto. Ensimmäistä kertaa häiden jälkeen oli kaunis sää, ja näköala järvelle oli kuin suoraan sadusta. Hiekkaranta myötäili syvänsinistä vettä, josta valtavankokoiset puut heijastuivat, eikä ihmisiä näkynyt mailla halmeilla.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Maorien laulu -romaani on luettu muissakin blogeissa:
Kirjojen kuisketta / Anneli A.
Luetut kirjat
Kirjavinkit / Marja-Liisa

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Maorien laulu (saksankielinen alkuteos Das Lied der Maori)
Tekijä: Sarah Lark
Suomentaja: Sanna van Leeuwen
Julkaisuvuosi: 2017 (alkuteos julkaistu 2008)
Kustantaja: Bazar