Eeva Kilpi: Välirauha, ikävöinnin aika

Eeva Kilpi muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan teoksessa Välirauha, ikävöinnin aika, jonka kuuntelin äänikirjana. Kuuntelukokemukseni oli puhdistava ja lempeä. Äänikirjan lukijana on Liisi Tandefelt, jonka rauhallinen ääni vie kuulijan hyvin toisenlaiseen aikaan.

Välirauha, ikävöinnin aika alkaa kesästä 1940 ja päättyy kevääseen 1941. Nuori kertoja näkee vanhempiensa ja sisaren surun omasta kodista ja kotiseudusta luopumisesta ja kokee murhetta itsekin. Minäkertoja on suorasanainen ja kertoo asiat hyvin vivahteikkaasti.

Sukujuureni ovat Karjalassa. Muistan hyvin mummoni muistelut menneistä ajoista. Nautin karjalaisen elämäntavan ja luonteen kuvauksista. Kilven teos sopii mainiosti tähän mielentilaan. Varsinkin kirjassa olevat isän sanomiset ja tekemiset toivat minulle lohtua ja auttoivat omassa mummon ja äidin ikävöinnissäni. Perheen isästä löytyi särmikkyyttä, mutta myös hyväntahtoisuutta. Ote kirjasta, jossa isä pohtii luolan käyttöä aikaisemmin:

Tällaisessa luolassa ovat immeiset saattaneet vaikka piileskellä. Mikäs täällä on ollut elellä. Ei ole ollut pelkoa löytymisestä. Kunhan on yökunnissa käynyt hankkimassa jostain vettä ja sapuskaa. Eikä täältä savukaan hevin näkyisi, vaikka nuotion tekisi lattialle.

Päähenkilö lähtee kouluun toiselle paikkakunnalle ja kokee syvää ikävää ollessaan erossa perheestään. Kilpi kuljettaa haikeuden ja suoranaisen surun rinnalla myös iloa ja arkisen elämän kiemuroiden selvittelyä. Köyhän perheenpään tulee ostaa talvitakki koulua käyvälle tyttärelle. Aiemmin perheenjäsenet ovat hankkineet kauniita vaatteita hyvällä maulla, mutta nyt joudutaan ostamaan kaikista halvin takki. Kakanvärinen takki lämmittää kuitenkin kylmällä säällä ja ajaa asiansa.

Eeva Kilpi on kirjailija, jota arvostan suuresti. Hänen viisautensa välittyy kirjasta vaivatta. Kilpi miettii teoksessa muistojaan ja muistamista ja päätyy ikään kuin seulomaan mielikuviaan ja tapahtumien painoarvoa. Kilpi onnistuu olemaan katkeroitumatta, vaikka teoksen loppupuolella kerrotaankin myös jälkijättöisestä ja henkilökohtaisesta katkeruudesta Hitleriä kohtaan. Lyhyt rauhan aika salli hetken hengähtyksen. Teos päättyy jatkosodan alkamiseen.

Kilven kirjasta mieleeni tulee kaksi lukemaani kirjaa, joissa kerrotaan viisaista naisista. Kirjoitin lokakuussa 2010 Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjasta ja elokuussa 2017 Lintulan kronikasta. Omaan äiti- ja mummoikävääni sopi oikein hyvin hoidoksi Kilven kirja. Voi elämämme lyhyyttä! 

"Älä ole tietääksesikään", oli yksi äidin neuvoista, jos joku oli kiusannut tai loukannut jollain tavalla. "Älä ole tietääksesikään", sanoi äiti. Se oli vaikea neuvo toteuttaa, mutta jäi mieleen äidin äänellä sanottuna; ei äiti itsekään sitä noudattamaan pystynyt kuin aniharvoin, hänhän oli nuorena kipakka kun tuli ja leimaus."

Kilven teosta on luettu myös seuraavissa blogeissa:
Jokken kirjanurkka
Sininen linna
Luetut, lukemattomat


Teos: Välirauha, ikävöinnin aika (kesto: 6 h)
Tekijä: Eeva Kilpi
Julkaisuvuosi: 2009 (alkuperäinen kirja julkaistu 1990, äänitys tehty 1991)
Kustantaja: WSOY