Milja Kaunisto: Status

Kaikki loppuu aikanaan. Avatessani Milja Kauniston Purppuragiljotiini-trilogian viimeisen osan huokaan, koska ero Isidoren ja Mariannen tarinasta on jo käsillä. Status on jatkoa aiemmille sarjan osille. Luxus ja Corpus olivat minulle hienoja lukukokemuksia.

Marianne vilkaisi giljotiinia, vaikka oli siihen asti koettanut pitää katseensa poissa terästä. Se oli kylmänharmaa, kuiva ja ryhdikäs. Auringonvalo osui siihen kuin vedenpintaan, ja sai sen säihkymään hopeatikarin lailla.

Giljotiini säilyy Isidoren ja Mariannen näköpiirissä Statuksessa. Kaunisto kuvaa 1700-luvun lopun Ranskan ja vallankumouksen kaaosta, kurjuutta, likaa, sontaa ja verta tavalla, joka kuvottaa ja kiinnostaa. Nautin teoksen menneen maailman kuvauksesta ja yksityiskohtien runsaudesta. Ote teoksesta, aiheena veri:

Nyt kun avasin Paul Barrasin asunnon oven astuakseni kadulle, kavahdin taaksepäin tympeää, metallista hajua, joka roikkui ilmassa silloinkin kun tuuli. Pariisissa haisi homeinen peruna, viini ja veri. Kaikkein pahimmin löyhkäsi veri.
- - Me olimme parhaina päivinä teloittaneet kolme raavasta miestä kerran viikossa, ja niinä päivinä teloituslavan alle kasatut sahanpurut ja oljet eivät pystyneet imemään kaikkea verta.
Nyt Sanson poikineen mestasi kymmenestä viiteentoista ihmistä päivässä joka ikinen päivä.

Minua vaivasi lukujumi aloittaessani Statuksen. Siitä ei ollut tietoakaan, kun Kauniston teos imaisi minut 1700-luvun lopun Ranskaan ja siihen lohduttomaan sekasortoon, joka Pariisin kaduilla tuolloin vallitsi. Yksittäiset ihmiset pinnistelevät säilyäkseen elossa. Liittolaisten etsiminen on vaikeaa, mutta pienikin inhimillisyys lämmittää yksinäisyydessä ja ahdingossa. Vallankumouksen myllerryksessä vaikutusvaltainenkin henkilö voi heiketä hetkessä ja menettää kaiken.

Purppuragiljotiini-trilogian kansikuvat ovat niin kauniita. Kuva kustantajan sivuilta.

Jo aiemmissa teoksissa olin ollut kovin kiinnostunut Isidoren elämän kiemuroista. Hyvää tavoitteleva Isidore ei ole uskaltanut tarttua omaan onneensa aiemmin. Olisiko aika jo nyt kypsä rakkaudelle ja hyvälle elämälle? Kaunisto näyttää ihmisen ja ihmisjoukkojen raadollisuuden ja julmuuden, mutta myös mahdollisuuden hyvään ja välittämisen voiman.

Status on luettu ainakin blogeissa Ja kaikkea muuta, Kirjasähkökäyrä ja Kirsin kirjanurkka.

Teos: Status
Tekijä: Milja Kaunisto
Kansi: Jenni Noponen
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Gummerus