Lukemalla oppii aina. Paasilinnan Jäniksen vuosi pitää selata krapulakuvauksen vuoksi ja Goldingin Kärpästen herra liittyy Ballantynen Korallisaareen. Isä luki minulle Korallisaaren, kun olin pieni.
Vesa Sisätön uutuus, 100 klassikkoa tunnissa, herätti kiinnostukseni somessa. Kun sain tänään kirjan käsiini, tein kaksi virhettä. Ensin annoin kirjan hyvää hyvyyttäni lapselleni. Lukiolainen jäi lukemaan sitä suorilta ja hihitteli sohvalla aikansa. Kun sain kirjan takaisin, en ollut oppinut mitään, koska ojensin kirjan puolisolleni. Hän sai syttyjä kirjan nimestä ja ryhtyi lukemaan kirjaa katsoen kellosta aikaa. Kun vajaan tunnin päästä sain melkein kahdesti luetun kirjan käsiini, siirryin itse lukemaan toiseen huoneeseen.
Etenin nopeasti aukeamalta toiselle ja vajaassa puolessa tunnissa kirja oli luettu. Sisätön kirja klassikoista ja "klassikoista" on käsikirjamainen. Sata ja yksi kirjaa käsitellään kolmen kohdan taktiikalla. Jokaisesta teoksesta kerrotaan aihe hyvin tiiviisti, joku teokseen tai kirjailijaan liittyvä yksityiskohta ja jonkinlainen tuomio tai loppukaneetti. Näin sulavasti muutamalla rivillä saadaan käsiteltyä paksukaisetkin klassikot, joiden kanssa joutuisi muuten temppurehtamaan monta kuukautta.
Arvostan! Tulen käyttämään kirjaa sekä lukupiirissä että äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa ainakin lukiossa. Suosittelen myös kirjaa selailtavaksi ja luettavaksi nuorille lukijoille ja lukijuudesta unelmoiville.
Sofi Oksasen Puhdistuksen tuomio on niin totta: jos etsit luettavaksesi hyvän mielen romaania, se ei ole tämä.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Teos: 100 klassikkoa tunnissa
Tekijä: Vesa Sisättö
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Avain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!