Runovälipalat ovat uusin kehitelmä lukutavoissani. Nautin runovälipalat säännöllisesti lähikirjastossa työpäivän päätteeksi. Tavoitteenani on käydä kaksi kertaa kuussa nauttimassa runoista niihin keskittyen, ilman sen suurempia tavoitteita. Käytännössä tämä tarkoittaa puolta tuntia kirjaston sohvalla yhden tai kahden runoteoksen parissa. Minun ei tarvitse tietää teoksista tai runoilijoista mitään ennen välipalaa. Kaikki käy. Puolessa tunnissa ennätän lukea yleensä yhden teoksen kokonaan. Suosittelen!
 |
| Viimeksi kirjastossa luin Saila Susiluodon ja Johanna Venhon runoja. |
Intoilin viikko sitten äänikirjojen uusista mahdollisuuksista autoelämässäni. Aloitin kahden viikon kokeilujakson
Storytelin palvelussa. Mitä sitten helpon rekisteröitymisen jälkeen otin kuunneltavaksi? Valitsin omaan kirjahyllyyni nämä teokset:
- Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
- Juha Hurme: Niemi
- Eeva Kilpi: Laulu rakkaudesta ja muita runoja
- Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
- Satu Koskimies ja Vilja-Tuulia Huotarinen: Emilia Kent - runotytön tarina jatkuu
- Antti Tuisku ja Antti Aro: Antti Tapani.
Olen ennättänyt kuunnella ajomatkoilla Kankimäen romaania. Tekniikka on toiminut hyvin, poissa on CD-levyjen vaihto ja muu sellainen sälä. Tänä iltana lähden puolisoni kanssa pienelle autoretkelle, joten virittänen meille kuunneltavaksi Berlinin tarinoita. Jos puoliso haluaa puhua kanssani, nöyrryn siihenkin.
Kankimäki on kirjailijana minulle tuttu aiemmasta, Japaniin sijoittuvasta romaanista.
Naistet joita ajattelen öisin kertoo kertojan ihailemien naisten elämänkulusta ja niistä risteymistä, joita naisten ja kertojan elämien väliin rakentuu. Teos on autofiktiota, tarinassa M matkustaa Afrikkaan ja pohtii elämän merkitystä ja merkityksettömyyttä mm. Karen Blixenin elämän kautta. Teos antaa uutta tietoa ja herättää monenlaisia tunteita. Välillä pidän kertojasta, välillä ärsyynnyn hänestä hyvinkin paljon. Yleensä teos, joka onnistuu herättämään sekä positiivisia että vähemmän positiivisia ajatuksia, on osoittautunut lopulta ehdottoman hyväksi lukukokemukseksi. Saas nähdä, kuinka nyt käy. Riittääkö aika?
Oivallinen idea jäädä kirjastoon viettämään runohetki. Tuollainen voisi toimia minullakin. En yleensä jää hengailemaan kirjastoon, vaan koluan hyllyjä ja tarpeeksi koluttuani häivyn. Voisi kokeilla tuollaista erilaista lähestymistapaa runojen tai vaikka sarjakuvien suhteen. Voisihan siinä innostua ja lainata kotiinkin viemisiä, jos innostuu.
VastaaPoistaKankimäen kirjat kiinnostavat. Se ensimmäinen minulla on hyllyssäni - tosin edelleen lukematta.
Kiitos kommentista, Elegia. Minulla jäivät kotiin tuodut runokirjat lukematta, joten ne oli helpompi lukea kirjastossa.
VastaaPoistaOlen jatkanut Kankimäen kirjan kuuntelua ja samalla lämmennyt kirjalle.