Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki

Kansikuva kustantajan sivuilta.

Otin Tatu Kokon uusimman kirjan matkalleni Roomaan. Luin teoksen lentokentillä ja lentokoneessa, mikä sopikin romaanin sisältöön mainiosti. Kokon romaani on lumoava ja vapaa saaden voimansa jo kirjoitetuista teoksista ja niiden kirjoittajien elämänpoluista.

Kävelevien patsaiden kaupunki -romaanin päähenkilö on Kuopiossa asuva kirjastonhoitaja Vilja. Minulle lukijana Vilja ei ollut helppo päähenkilö, mutta se taisi olla osa teoksen viehätystä. Viljan lapsuus ja nuoruus on ollut yksinäinen ja vaikeakin. Vilja kokee maailman ympärillään omalla laillaan ja se tekee hänestä osin alittin tietyille vaikutteille. Tarinan alussa Viljalla on lääkitys, jonka tulisi suojata ja tasapainottaa hänen arkeaan. Vilja kuitenkin haluaa kokea ja tuntea, joten hän päätyy muokkaamaan lääkitystään muuttuvien tilanteiden mukaan. Viljan kokema maailma on keskivertoihmisen ympäristöä moninaisempi ja kerroksisempi. Aika, paikka ja henkilön kokema minuus muuntuvat Viljan maailmassa. Joku kutsuu muuttuvuutta psykoottisuudeksi, toinen herkkyydeksi tai erityisyydeksi.

Kirjallisuus on teoksessa voimakkaasti läsnä. Minna Canth, Juhani Aho ja muut kulttuurin ja kirjallisuuden merkkihenkilöt muuttuvat eläviksi ja kokeviksi Kokon romaanissa. Teoksessa on viittauksia myös länsimaisen kirjallisuuden klassikoihin. Lukija saa nauttia intertekstuaalisista viittauksista läpi tarinan.

Kävelevien patsaiden kaupunki on aistillinen romaani. Päähenkilö kokee voimakkaan ihastumisen. Vilja on monella lailla auki herkkyydessään, ja ihastuminen mahdollistuu ehkä juuri siksi. Kokon teksti on ilmavaa ja eroottisuudessaan virkistävää. Ote teoksesta:

Hänen kätensä suorastaan tärisee. Innostukseni on tarttunut häneen kuin tuli tappuraan. - - Hän katsoo jonnekin sivulle, toimiston seinään kiinnitettyjen kuittien ja laskujen läpi, seinän läpi, pakkasen ja talven ja jäätävän hileautereen läpi. Sanoo sitten verkkaan kuin pitkittäisi nautintoa:
- En minäkään ole ollut jouten. Pian saat raapustukseni luettavaksesi.
Seisomme siinä käsi kädessä, sydämet pamppaillen samaa rytmiä, täysin tietäen, miltä toisesta tuntuu. - - Vaikeneminen puhuttelee meitä paljon enemmän kuin puhe, kuin mikään, mitä voimme sanoa. Vaikeneminen ja kevyen kevyt kosketus.
- Tulen luoksesi, kunhan olen saanut luettua kaiken.
- Tule. Minä odotan.

Kokko käyttää hyvin kieltä erottaakseen menneen ja nykyisen ajan tapahtumat. Lukija saa olla valppaana, koska Viljan liikkuvuus ajassa, paikassa ja henkilöissä luo uusia tilanteita. Patsaat todella kävelevät. Kävelevien patsaiden kaupunki nappaa lukijan otteeseensa, ja Kuopio näyttäytyy teoksessa maagisena paikkana.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Kävelevien patsaiden kaupunki
Tekijä: Tatu Kokko
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Icasos