Hän katsoi minuun hämmästyneenä, kietoi äkkiä kätensä kaulaani ja painoi pääänsä olkapäälleni. Jotain räsähti sisässäni, nyyhkäisin ja nostin hänet syliini. Hän oli painava ja kömpelöntuntuinen käsivarsillani. Puristin hänet itseäni vasten, toivoin että hän kasvaisi kiinni minuun, osaksi minua, lapsi ja hän. Että hän olisi liha minun lihastani ja veri minun verestäni niin kuin lapsi oli hänessä.
Kaari Utrion teos Pirkkalan pyhät pihlajat alkaa reilun neljänsadan vuoden tiiviillä kuvauksella Pirkkalan tilanteesta vanhan ja uuden opin ristiriidoissa. Uusi oppi, kristinusko, saa sijaa vähän kerrassaan, vaikka jotain vanhaakin jää ihmisiin ja heidän tapoihinsa. Vanhaa edustavat teoksessa pyhät pihjajat, jotka vaikuttavat ihmisten ajatteluun ja toimiin. Alun katsauksen jälkeen katse tarkentuu Pirkkalan Hillin taloon ja sen asukkaisiin.
Teoksessa kerrotaan erityisesti suvun aikuiseksi kasvaneiden Tuomas Haukan ja hänen sisarensa Filippan tarinat sekä tapahtumien kulusta muutamien muiden talon ulkopuolisten henkilöiden näkökulmasta. Tarina alkaa vuodesta 1280 jaa. Talossa on useampi poika, jotka joutuvat taistelemaan asemastaan ja määräysvallasta. Huonon, heikon tai sairaan isännän talossa kaikki kärsivät. Talon isäntäväellä tuntuu olevan huono lapsionni: taloon naidut miniät sairastuvat ja elinvoimaisia lapsia ei taloon jää.
Filippa on syntynyt vammautuneena ja on monella lailla syrjitty ja ulkopuolinen talossa ja koko yhteisössä. Hän ja Tuomas ovat kuitenkin kiintyneitä toisiinsa ja auttavat toisiaan vaikeuksien tullen. Hillin talossa on paljon vialla, ja lukija kärsii teoksen tapahtumia seuratessaan.
Mitä ajattelin romaanista Pirkkalan pyhät pihlajat? Naisten, lasten ja miestenkin elämä on ollut tuolloin todella raskasta ja vaikeaa. Kirkko ja koko yhteisö on hallinnut ihmisiä synnin pelolla. Sairaudella on ollut valtava voima tuolloin. Vakavasti sairas ihminen on todella ollut sen ajan puutteellisilla hoitokeinoilla kuolemalle tuomittu. Kuitenkin tarinassa on myös rakkautta, kiintymystä ja huolenpitoa. Hetkellinenkin onni on onnea.
Olen lukenut kaikki Utrion romaanit useampaan kerran. Päätin kaivaa kirjahyllystäni nyt näitä harvemmin lukemiani romaaneja. Jatkan romaaneilla Karjalan kruunu ja Neidontanssi.
 |
| Järjestelin Utrion kirjat takaisin hyllyyn, tällä kertaa ilmestymisjärjestykseen. |
Teos: Pirkkalan pyhät pihlajat
Julkaisuvuosi: 1976
Kustantaja: Tammi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!