Linnut olivat ehtineet Karjalaan ennen kotiinpaluutamme, ja ne varmasti lähtisivätkin ennen paluutamme. Kevät ja syksy toisensa jälkeen, aina ennen.
Merja Mäen romaani Ennen lintuja tuli postissa ennakkokappaleena. Kun selailin teosta ja luin kirjan takakansitekstin, ihastuin jo teoksen maailmaan. Isän puolelta sukuni on luovutetusta Karjalasta. Isäni, joka kuoli vuosi sitten, syntyi Impilahdella Laatokan äärellä. Teoksen luettuani ajattelin, että Mäki on kirjoittanut sen juuri minulle.
Kuva kustantajan sivuilta. |
Olen nähnyt, miten vedelle hyräily sai Laatokan liikkumaan. Perättäiset aallonharjat värähtelivät kuin kanteleen kielet, jotka oli jätetty soimaan. Silloin alkoi värähdellä vesi myös minun sisälläni. Siinä me soimme samaa kieltä, minä ja Laatokka.
Allin perheenjäsenillä on suuri merkitys hänen elämässään. Erityisesti suhde äitiin on raastava. Tuntuu, ettei Alli voi tehdä mitään äidilleen mieliksi. Veli Tuomas on hyvin erilainen kuin Alli ja vanhemmat tuntuvat näkevän Tuomaksen arvon. Tuomaksen elämä lomittuu Allin elämään koskettavalla tavalla.
Lukukokemukseni Mäen teoksesta oli hyvin tunteellinen. Sanatkin ovat tuttuja: mummo puhui tsajusta ja Mäki käyttää saijua tarkoittamaan teetä. Suren ja iloitsen Allin mukana. Sisukas Alli tarttuu todella hetkeen ja olen siitä onnellinen. Ote teoksesta:
"Vesi muistaa meidät. Sillä on kuvajaisemmekin", sanoin. "Tai ainakin oli kotona. Tämä vesi on erilainen. Sillä on aina kiire röyhähtää pois."Isäntä selvästi pohti asiaa ja oli hiljaa."Se sinun Laatokkasi kannattelee sinua, mutta joella on toinen tapa auttaa. Virta huuhtoo pois sen, mikä on huonosti."
Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta.
Teos: Ennen lintuja
Tekijä: Merja Mäki
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Gummerus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!