Merenneito tavaratelineellä

Luin ja katselin läpi viehättävän sarjakuvakirjan / kuvatarinateoksen, Ulrika Yliojan Merenneito tavaratelineellä: teetarinoita. Sitä, mitä luinkaan, pitää vähän pyöritellä: kyseessä ei ollut sarjakuvaromaani, ei liioin kuvitettu runoteos. Novelleiksikaan tekstiä ei voi nimittää, joten nämä olkoot tarinoita. Kuvitettuja tarinoita.

LIKEn uunituore teos tarttui käsiini paikallisesta kirjastosta. Olen löytänyt itseni pyörimästä niin monesti sarjakuvahyllyjen luota, että väistämättä mukaan tulee otettua juuri tuosta hyllystä luettavaa. Olen odotellut Craig Thompsonin Habibin ilmestymistä paikalle. Teos lienee melkoinen luettava ainakin tekemiseen käytetyn ajan ja sivumäärän perusteella. Odottaessani olen jo pelännyt, että kyseisen kirjan lukeminen vie kaiken aikani ja olen ollut aina iloinen löytäessäni jotain muuta luettavaa.

Ja nyt siis teetarinoita luvassa. Teenjuojana ilahduin tästä ulottuvuudesta teoksessa. Merenneito tavaratelineellä on kokoelma tunnelmakuvia, joihin liittyy teenjuonti. Jokainen tarina on sivun tai korkeintaan aukeaman mittainen. Tekstit ovat lyhyitä ja kuva on mielestäni vähintään tasavertainen tekstin kanssa tässä teoksessa.

Jokainen teetarina on henkilön nimellä ja paikalla yksilöity. Usein ollaan Helsingissä, välillä Juupajoella asti. Tarinat ja henkilöt ovat kovin kansainvälisiä, teetä juodaan niin Amsterdamissa kuin Pariisissa. Luin tämän kirjan läpi kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla olin itse ärsyyntynyt ja murisin kirjaa lukiessani. Ei sytyttänyt, mieliala oli ihan väärä ja yhteyttä tarinoihin ei syntynyt.

Onneksi annoin Merenneito tavaratelineellä-teokselle toisen mahdollisuuden. Ehkä annoinkin toisen mahdollisuuden itselleni. Toisella lukukerralla olin itse paremmalla tuulella ja ihastuin tarinoiden keveyteen. Ihana Frederik Pariisissa. Pääsin tunnelmaan vaivattomasti ja kaipaus tuntuu rinnassa. Mieleen jää myös merenneito-asana kalliolla. "... on ihan sama, hajoittaako myrsky veneen, hän ei kuitenkaan voi osallistua sen pelastamiseen."

Erityinen hupi teenjuojalle ovat kirjan lopun teeviitteet. Ylioja kommentoi nimeämiään teelajikkeita ja teen valmistus- ja tarjoilutapoja. Tämän lukemisen seurauksena hankin itselleni uuden teetermoksen edellisen hävittyä hautajaisreissulla pohjoiseen. Ryhdyn taas kuljettamaan teetä mukanani arkisin. Tähän aikaan vuodesta todennäköisesti tee on vihreää. Ja minulle paras tasaaja pahana päivänä on vahva inkivääritee. Sillä laimenee isompikin murhe.