2000-luvun parhaat kotimaiset romaanit

Listalleni pääsivät 2000-luvun parhaimpina kotimaisina romaaneina:

1. Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

Hyvä tarina, jonka tosiluonto pelottaa vielä kuukausia (lue: vuosia) lukemisen jälkeen. Tämä kirja muutti ajattelutapaani ja käsitystäni maailmasta. Kuuntelin kirjan äänikirjana.

2. Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä

Vangitseva pieni tarina, jossa on keveyttä ja painoa juuri sopivassa suhteessa. Vaikutti minuun suuresti, vaikka nyt, vuosia kirjan luvun jälkeen, muistikuvani tarinasta ovat hivenen hatarat. Mutta tunne jäi vahvaksi.

3. Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt

Välttelin kirjan lukua pitkään ja syystä. Päädyin kuuntelemaan kirjan äänikirjana. Tarina olisi kuvitteellisuudestaan huolimatta voinut olla totta ja se teki lukukokemuksesta tuskallisen. Voi ihmistä! Kirjan tarina vaikutti minuun voimallisesti ja pitkäaikaisesti.

Yhtä hyvin olisin voinut valita tähän Snellmanin toisen, Parvekejumalat, mutta nyt tämä. Perustelut olisivat pysyneet samoina.

4. Sofi Oksanen: Puhdistus

Vaikuttava tarina. Tämäkin tarina säilyi mielessä pitkään konkreettisena kuvotuksena.

Kirjan luettuani ajattelin täynnä ihailua, että on olemassa kirjailija, joka uskaltaa kirjoittaa tällaisen kirjan. Olen ylpeä, että Sofi Oksanen on suomalainen.

5. Reko Lundán: Ilman suuria suruja

Muistan lukeneeni tämän kirjan lumoutuneena ja täysin tarinaan kiinnittyneenä jonain kesänä varmaankin kirjan ilmestymisen aikoihin. En voi enää sanoa mitään tarinasta, en sen henkilöhahmoista. Silti kirjailja onnistui kirjoittamaan tarinan, jonka koin itselleni hyvin tärkeäksi ja koskettavaksi.

Yleisemminkin Lundánin teoksia lukemalla elin ja koin hänen kertomansa tarinat, jotka tuntuivat minusta lukijana hyvin merkityksellisiltä ja tosilta.

Viisikkoon pyrkivät myös alla mainitut romaanit, jotka jäivät nyt listan ulkopuolelle:

* Jukka Parkkinen: Karhukirjeitä Karvoselle
Hauska ja hulvaton lukukokemus kerta toisensa jälkeen.

* Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Hilpeä ja ihana tarina.

* Laura Honkasalo: Tyttökerho
Itselleni mystisen merkityksellinen tarina, jonka lukemisen jälkeen lukupiirissä puhuttiin suu vaahdossa elämästä, nuoruudesta ja rakkaudesta.

Valmistauduin tähän listaukseen lukemalla sekä Helsingin Sanomista kriitikoiden listoja että netistä bloggaajien päivityksiä. Hämmästyin, miten paljon painoa viimeisimmät vuoden saivat varsinkin blogilistoilla. Keräsin kirjahyllystäni ja netistä itselleni merkittäviä lukukokemuksia romaaneista vuosilta 2000-2013. Isomäen muistettuani ykköspaikka oli aivan selvä. Loppujen asettelu kohdilleen olikin sitten melkoista painia.

Huomasin, että useiden listoilla oli romaaneja, jotka odottavat vielä, että ennätän ja päätän ne lukea. Ne ovat edelleen vain luettavien listalla, vaikka ne on minulle kehuttu moneen kertaan. Niinpä Lipsonia, Itärantaa tai Sinisaloa ei tältä listalta vielä löydy. Lukemista on niin paljon, että huimaa.