Kurttila ja hullummaksi menee

Toukokuussa luin Kurtin elämästä viimeksi sieltä sarjan alkupäästä. Nyt hyppäsin sarjan toiseen päähän ja perehdyin Kurtin lomakriisiin ja henkis-hengelliseen kärsimykseen. Kun kävin hakemassa WSOY:n sivuilta kansikuvan tähän näytille, huomasin, että Kurttila lasketaankin nuorten kirjoihin. Alkupään ainakin itse luen lastenkirjoihin. Mutta Kurttilan aiheet ovat kyllä edeltäjiään rankempia. Naurua tämä lukukokemus kirvoitti aiempia kirjoja vähemmän, mikä ei välttämättä ole huono asia.

Koska luen Kurtteja erityisesti kiinnostuen siitä, miten palkkatyö teoksissa kuvataan, jokainen kirja on onnistunut minut aiheeseen liittyen jollain lailla yllättämään. Niin tämäkin! Trukkikuskityöhönsä sitoutuneen perheenisän työstä vapaan ajan kärsimykset ovat todella mielenkiintoisia. Palkkatyö on houkuttelevaa, jos vapaalla hulluus saa aina kärsimään. Tarinan aluksi Kurt rukoilee, että pomo peruisi hänen lomansa, koska vapaa aina irrottaa muutenkin ailahtelevasta miehestä jonkun itsehillinnän sokan, ja koko perhe joutuu vaikeuksiin. Ei auta, työlaitkin ovat noudatettavaksi laadittuja lakeja. Kurt joutuu vasten tahtoaan lähtemään lomalle.

Perhe lähtee lomallaan matkalle trukilla ja eksyy. Perillä Kurttilassa odottaa vinksahtanut uskonnollinen yhteisö, jota ohjailee Kirstuksen morsian. Tämä nainen onkin vallan kamala miesten nipistelijä ja kaikki toisinajattelijat ikuiseen kadotukseen manaava pahis. Aiemmat pastorin tehtävää hoitaneet henkilöt kuvataan oudossa valossa ja uskonnollinen suljettu yhteisö vaikuttaa luotaantyöntävältä. Se (palkka)työ, jonka Kurt Kurttilassa saa, on vallassaan huumaannuttava ja neuvokkaalla Anne-Lisellä on kova työ saada perhe turvaan. Kurtin ailahteleva mielenlaatu ja pinnan alla kupliva hulluus on tässä tarinassa aiempia Kurt-kirjoja pelottavampaa. Tarinan sävyt ovat juuri yhtä synkkiä kuin kansikin.

Kirjailija Loe herättää kyllä minussa ihastusta. Tämä kirja ei välttämättä ole helppo kirja ja herättää taatusti kummastusta. Pitääpä luettaa kirja kymmenvuotiaalla perheenjäsenellä ja kuunnella, mitä hän tarinasta tuumaa.

Hilpeää on se, että oikeasti on olemassa Kurttila. Wikipedian mukaan Kurttila on Espoossa. Tämän kirjan lukeneena en lähtisi lukijamatkalle Kurttilaan. Sitähän voisi joutua vaikka helvettiin.

Kuva WSOY:n sivuilta