Maratonin jälkeisiä ajatuksia

Luin maratonissa rakkautta sivuavia kirjoja. Tiesin kohtalaisen tarkkaan luettavat kirjat, koska valitsin omasta hyllystäni pääasiassa nuoruuteeni liittyviä kirjoja. Järjestin luettavani itselleni vaativammasta päätyen mieluisimpaan maratonin loppua kohti. Tässä toteutin karkkipussistrategiaani, jossa ensin syödään "huonot" karkit ja lopuksi säästetään parhaat.

Huomasin lukiessani siirtyväni nykypäivästä aina vain taaksepäin ajallisesti. Minun yöni kauniimmat kuin teidän päivänne ja Hullu rakkauteni olivat nykyaikaa, Hyvä maa sijoittui 1900-luvun alkuun, Tulppaanikuume 1600-luvulle ja Pirita Karjalan tytär 1400-luvulle. Tarinoiden ihmiset asettuivat ajassa taaksepäin mentäessä aina vain tiiviimmin omille paikoilleen yhteisöihin ja yhteiskuntiin. Siinä missä nykyajan Philippe ja Lucas eivät oikein tienneet mitä tehdä ja päätyivät sitten tekemään kaikenlaista, Pirita ja Sophia tietävät paikkansa. Se, mitä ratkaisuja yksilöt tekevät, on sitten toinen juttu ja vie tarinaa eteenpäin.

Kirjoissa oli paljon tunteita ja tekoja. Mitkä niistä sitten olivat rakkautta? Varsinkin historiallisten romaanien tarinoissa jo pelkästään rakkaus-tunteen nimeäminen ja oikeus etsiä itselleen jotain omaa ovat tulkinnanvaraisia ja erikoisoikeuksia. Mielestäni maratonissa lukemistani kirjoista vaikuttavinta rakkautta osoitti O-lan Hyvä maa -teoksessa. O-lan oli vähäisistä vähäisin, orjatyttö, jonka köyhä talonpoika Wang Lung nai. O-lanin ulkoinen olemus esitettiin hyvin vähäisenä ja karkeana isoista sitomattomista jaloista auringon polttamaan ihoon. O-lan teki työtä perheensä ja miehensä eteen valittamatta. Kirjailija Pearl S. Buck antaa lukijan nähdä O-lanista vivahteikkaamman kuvan kuin se, miten Wang Lung vaimonsa näkee. O-lan rakastaa vuosia miestään ja lapsiaan osoittaen rakkauden teoillaan. Kukaan ei häntä kiitä tai arvosta.

Rakkaus harvoin on suurta ja pitkäaikaista. Tarinoiden henkilöt voivat saavuttaa hetkellisen hurman rakastetun kanssa, mutta siitä seuraa tuskaa ja onnettomuutta. Parhaiten käy henkilöille, jotka pitävät rakkauden tunteen omana sisäisenä aarteenaan ja ovat tyytyväisiä siihen. Lukijana minua puhuttelevat nyt toiset tarinat kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Olen iloinen henkiinjäämisestä, rakkauden vuoksi on turha kuolla.

" - Ehkä minäkin rakastan sinua, ystäväni, hän sanoi lempeästi.  - Mutta enemmän minä rakastan lastani. Äiti Praskovja sanoi kerran että nainen rakastaa aina enemmän lastaan kuin miestään. Luulen että hän oli oikeassa. Niin täytyy olla, että nainen jaksaisi synnyttää lapsia." Utrio, Pirita Karjalan tytär

Lukumaraton on ohi. Kokemus oli hauska. Kesken oman lukemisen oli mukavaa käydä lukemassa muiden väliaikatietoja ja tunnelmia. Vaikka luinkin yksin, luin myös yhdessä. Olisi ollut erityisen hienoa, jos olisin huomannut lukevani samaa kirjaa toisen maratonarin kanssa.