Minulla oli ilo kuulla kirjailijaa itseään lokakuussa 2013 Helsingin kirjamessuilla ja kerroinkin siitä blogissa kahteenkin otteeseen (ensimmäinen ja toinen). Kirjailija Colfer onkin silmissäni nyt WARPia lukiessani, koska hän teki minuun innostuneisuudellaan melkoisen vaikutuksen.
Kannen kuva WSOY:n sivuilta |
Usein nuortenkirjat ovat nopeita lukea ja jotenkin hinteliä sisällöltään. WARP on kaikkea muuta. Siinä on sivua yli kolmesataa ja teksti on aika tuhtia. Colfer kuvailee taitavasti ja tarkasti paikkoja, ihmisiä ja tapahtumia. Ainakin tässä tarinassa kuvailun tarkkuus on olennaista, koska kirja kertoo tapahtumista kahdessa ajassa. Siirtymiä näiden kahden ajan välillä tapahtuu useita kertoja tarinan aikana, ja on mielestäni olennaista, että lukija pysyy mukana muuttuneessa ajassa aistiensa ja havaintojensa kautta. Lukijalle nykyaika on tuttu, mutta viktoriaaninen aika hajuineen vieras ja mielenkiintoinen.
"Riley taas oli asunut koko ikänsä Viktorian ajan Lontoossa, missä murhat olivat harvinaisia, mutta ihmishenki oli siitä huolimatta halpa. Paljon käyhiä lapsia kuoli jo synnytykseen, ja jos he selvisivät ensimmäisestä päivästään, he luultavasti menehtyivät koleraan, isorokkoon, punatautiin tai hinkuyskään ennen viidettä ikävuottaan. Riley oli nähnyt viikatemiehen työssään useammin kuin osasi laskea.Yllä oleva ote kertoo jotain olennaista WARPista. Tarinassa kuolee useita ihmisiä ja vielä useamman kuolemaa mietitään, muistellaan tai suunnitellaan. Ihmisiä uhkaillaan ja pelotellaan. Kaikki tämä on mielestäni perusteltua ja liittyy agentti- ja salamurhaajatouhuihin, joita tarinassa riittää. Kirjassa riittää toimintaa, joten sellaista haluavalle WARP on hyvä valinta. Jos taas aiheena salamurhaaminen tuntuu vastenmieliseltä, kannattaa miettiä kirjan lukemista vielä kerran. Ääneen lukeminen tuo tähänkin oman sävynsä. Olen miettinyt lukiessani, että ihan oikeastiko haluan tätä lapsilleni lukea ja laittaa heidät näitä miettimään juuri ennen nukkumaan menoa? Vastaus on ollut tähän asti myönteinen.
Elämä ja kuolema ovat saman matkan alku ja loppu, Garrick oli kerran sanonut hänelle. Niissä ei ole mitään aihetta sen paremmin juhlaan kuin suruun.
Aikamatkailu on jännittävää ja Colfer ottaa siitä kaiken irti. Ote kirjasta:
"Hän ei kuitenkaan sanonut mitään Rileylle, koska oranssi valo oli vienyt hänen äänensä. Hän ei myöskään laskenut kättään rauhoittavasti Rileyn olalle, koska hänen kätensä oli poissa: tuuli oli vienyt sen kuin hänet olisi tehty hiekasta.WARPin tapahtumat sijoittuvat Lontooseen sekä 1800-luvun loppuun että nykyaikaan. Taikuri Albert Garrick ja hänen oppipoikansa Riley elävät kirjan alussa menneessä ajassa. Nykyajassa FBI:n agenttikokelas, nuori Chevron Savano, on Lontoossa valvontatehtävissä. Sitten, erinäisten tapahtumien seurauksena, kolmikko pääsee tai joutuu tutustumaan toisiinsa. Reippaita tapahtumia riittää paljon.
Olen hiekkaa tuulessa, hän ajatteli.
Niin kuin minäkin, Riley vastasi hänen mielessään."
Tätä kirjoittaessani, huhtikuun lopussa, emme ole vieläkään luku-urakassamme lopussa. Onneksi olemme jo loppupuolella. Takakansi kertoo kirjan olevan sarjan alku, joten tätäkin on lisää luvassa.
Alakouluikäinen kuulija-lukija on pitänyt tarinasta. Hänen mielestään alku oli sekava, joten "lukijan ei kannata tuomita kirjaa alun perusteella". Kirja kuitenkin on parantunut loppua kohti.
Teos: W.A.R.P. Salamurhaajan oppipoika (W.A.R.P. Book 1: The Reluctant Assasin)
Tekijä: Eoin Colfer
Kääntäjä: Jaakko Kankaanpää
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!