Aloitin tänään aikaisin aamulla Laura Lindstedtin
Oneironin. En ole lukenut Lindstedtin aiempaa kirjaa, mutta tämä kirja tuntui kutsuvan minua. Päätin jo kirjamessuille mennessäni, että ostan itselleni lahjaksi juuri
Oneironin. Käytännössä tyttäreni osti kirjan ja hankki minulle omistuskirjoituksen, itse olin silloin toisaalla messuilemassa. Sen jälkeen olen monet kerran sivellyt kirjan kantta. Aarteeni.
 |
| (Huokaus täynnä onnea) |
|
|
|
Oneiron on mietitty loppuun asti. Kansi on lumoavan kaunis, nimilehti on hieno. Lindstedt kirjoittaa hyvin tarkasti ja vahvasti. Minua lukijana huimaa
Oneironia lukiessani. En todellakaan pidä kaikesta, en välttämättä edes ymmärrä kaikkea. Silti olen aivan haltioissani. Itse asiassa,
Oneiron muistuttaa minua toisesta hyvin voimallisesta lukukokemuksesta, nimittäin Mihail Bulgakovin
Saatana saapuu Moskovaan.
Oneiron kertoo paikasta, jossa ei ole olemassaoloa. Naiset, jotka siellä ovat, uskovat olevansa kuolleita. Olen
Oneironissa vielä aivan alussa, mutta olen jo täysin tarinan lumoissa. Palaan blogissani vielä tähän hienoon teokseen ja tunteikkaaseen lukukokemukseeni.
Teos: Oneiron
Tekijä: Laura Lindstedt
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Teos
Tänään luin 49 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!