Yöpöytäpino

En innostu omista yöpöytäpinoistani, toisten kirjapinot ovatkin sitten ihan toinen juttu. Yleensä suurin osa yöpöydälläni olevista kirjoista saa siirron pois näkyvistä, koska ne tuppaavat häiritsemään minua siinä pääni vieressä. Koska kotini pääkirjahylly on samassa huoneessa kanssani, jaksan kyllä vaikka yöllä hakea kirjahyllystä tarvitsemani kirjan. (Testattu on.)

Pinossa on alhaalta lukien nämä luettavat:
(- Kobo, jossa on sitä sun tätä)
- Jane Austen: Uskollinen ystävänne
- Libuse ja Josef Palecek: Taikalehto
- Viljo Vainikainen: Kotieläimiä värikuvina
- Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
- Daina Chaviano: Ikuisen rakkauden saari
- Nuala O'Faolain: Olet kaikkeni
- Sofi Oksanen: Norma
- Lari Kotilainen ja Annukka Varteva (toim.): Maailman vaikein kieli
- Meri Kuusisto: Amerikkalainen
- Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita
- Katri Alatalo: Älä riko pintaa
- uusin Kielikello
- uusin Kritiikki
 
Nyt minulle on kuitenkin röyhähtänyt luettavaa, joten ajattelin laittaa blogiin näkyviin tämän hetken lukulistani. Blogeissa on kiertänyt haaste Kyökkipsykologin lausunto yöpöytäpinosta, jonka innoittamana olen itse käynyt lausumassa näkemykseni Minnan Ja kaikkea muuta -blogissa ja Linnean Kujerruksia-blogissa. En tiedä, onko tämä postaus kutsu tulla kommentoimaan pinoa. Ehkä tämä on lähinnä tieto siitä, että olen hengissä ja lukukunnossa.

Juhannus ei ole mielijuhliani, mutta selviän siitä vuosien kokemuksen, hyvän seuran, Yle Teeman ja yöpöytäpinoni avulla.