Ystävällisen kirjakauppiaan kanssa kävimme uutuuksia läpi. Väitin, että tunnistan kirjan, jos näen sen kannen. En nähnyt. Ilokseni monet kirjat, joita minulle tarjottiin, olivat jo minulle tuttuja ja luettuja. Minulta kysyttiin kustantajaa, en muistanut sitäkään. Yleensä muistan hyvin kirjailijan tai ainakin kirjan nimen. Joskus muistan jopa kustantajan. Mutta nyt ei. Ulkona oli hikinen kesäpäivä ja selasin tuulettimen vieressä kännykästä Hesarin kirja-arvioita. En löytänyt etsimääni.
Lähdin kotiin hivenen ärsyyntyneenä itseeni ja huonoon muistiini tässä asiassa. Lupasin soittaa kirjakauppaan, kunhan löydän kirjan nimen. Kun tulin kotiin, meni vielä tovi (noin tunti) ennen kuin löysin netistä etsimäni. Se ei ollut Hesarissa. Se ei ollut niissä blogeissa, joita yleensä luen. Olin selannut muita blogeja ja löytänyt Valkeameri-blogin, jossa kehuttiin Johanna Valkaman (minulle uusi tuttavuus) esikoiskirjaa Itämeren Auri. Kirjan kustantaja on Otava.
Soitin kirjakauppaan Katjalle ja kerroin kirjan nimen. Hän haki kirjan hyllystä ja varasi sen minulle. Tänään kävin ostamassa sen itselleni. Lähikirjakauppa, jossa on hyvä palvelu, on ilo lukevalle ihmiselle.
Tässä siis kansi, jonka olisin ehkä tunnistanut kirjakaupassa. Ehkä olisin, ehkä en. |
Kiva, kun löysit kirjan! Noin on sattunut minullekin monta kertaa - siis että joku kirjan pyörii ihan huulilla, muttei kuitenkaan muista sitä. Miten ärsyttävää. Mutta todella suuri ilo päivään, kun sen kirjan sitten loppuviimeksi muistaa. :D Itämeren Auriin olen itsekin kiinnittänyt huomiota, pitänee laittaa kirjastovarauskeen.
VastaaPoistaKiitos! Laita kirja varaukseen, minä luen Aurin seikkailuja nyt niin antaumuksella, että kaikki muut työt jäävät tekemättä.
PoistaItämeren Auria odottelen kovasti kirjastosta :) Historia sytyttää minut lukijana, ihana uusi historiakirjailija.
VastaaPoistaMai, kiitos kommentistasi. Valkama on taitava kirjoittaja, ja olen aivan tarinan lumoissa.
Poista