Sivut

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Kristiina Vuori: Neitsytkruunu

Ja kun linnut ovat lentäneet tarpeeksi monta kertaa taivaankannen ylitse, huomaat, ettei elämäsi ole enää niin onnetonta kuin luulit. Jokainen haava arpeutuu, armaani, eikä niistä kaikista jää edes pysyvää jälkeä.
Kristiina Vuoren uutuus Neitsytkruunu kertoo fiktiivisen tarinan historiallisesta henkilöstä. Anna Hansintytär Tott syntyi noin vuonna 1478. Teoksen nimi viittaa naimisiinmenoon ja morsiaimen kantamaan kruunuun. Ennen naimisiinmenoa rälssineidot pitivät päässään otsanauhaa tai hilkkaa. Neitsytmorsian saa vihkipäivänä päähänsä vihkikruunun ja häitä seuraavana päänpeittäjäispäivänä vaimo pukee päähunnun. Neitsytkruunu on hetkellinen merkki oikein eletystä elämästä tietyssä yhteiskuntaluokassa aikansa yhteisössä.


Neitsytkruunun Anna on kuuliainen. Hän ymmärtää oman paikkansa ja malttaa odottaa vuoroaan. Annan elämää ohjaa vahvalla kädellä täti Ingeborg, joka haluaa vaikuttaa muiden ihmisten elämään. Sympatiani on vahvasti tädin puolella. Ingeborgin puoliso, Sten Suuri, on valtionhoitaja, joten Annan tulevan puolison tulee olla riittävän varakas ja vaikutusvaltainen.

Neitsytkruunu on kertomus Annan elämästä nuoruudesta aina vakaaseen rouvaelämään. Elämä tuo muutamia iloja ja riittävän paljon suruja Annan elämään. Oma tahto on aina toisten hyppysissä, ja menetykset muovaavat Annan elämää yllättävän tuskan ja koetun häpeän kautta. Kristiina Vuori kuvaa Annan sisäistä sielunmaisemaa vivahteikkaasti. Nautin suuresti hänen tavastaan kirjoittaa. Ote teoksesta:
Jos Anna ei vielä äsken ollut lopen uupunut, nyt hän on. Hän tuntee itsensä täysin riittämättömäksi, ohueksi, aivan kuin voi, jota on säästelty ja pihistelty koko talven, ja kevään koittaessa siitä liikenee enää surkea sipaisu kyrsän kylkeen. Väsymys työntää kaiken tieltään ja ajatus tutusta baldakiinivuoteesta pehmeine polstereineen on vastustamaton.
Luin Vuoren uutuuden nopeasti ja nauttien. Anna pääsee naimisiin ja elämää riittää vielä senkin jälkeen. Ote teoksesta:
Rouvassa vielä veri vetää ja siksi hänen täytyy mennä tuonne nuorison sekaan ja nauttia keväästä. Menkää ja solmikaa kukkaseppele.
Olen lukenut melkein kaikki Vuoren teokset ja joka kerta ilahdun tarinan voimasta ja kirjoittajan taidoista. Tässä linkit aiempiin teksteihini:

Näkijän tytär (2012)
Siipirikko (2013)
Disa Hannuntytär (2014)
Kaarnatuuli (2016)
Filippa (2017)
Muutamalla rivillä mainitsin myös Elinan surmasta ja Viipurin valtiattaresta.

Ennen koronaa kalenterissani luki Kristiina Vuoren nimi erään maaliskuisen illan kohdalla. Tampereen Lielahden kirjastossa piti olla Vuoren kirjailijavierailu. Toivottavasti mahdollisuus sille tulee joskus myöhemmin tänä vuonna. Nyt voimme lukea teoksia kotona paperi- tai e-kirjaversioina.

Turvallisia lukuhetkiä kaikille blogin lukijoille!

Sain teoksen arvostelukappaleena. Kiitos kustantajalle!

Teos: Neitsytkruunu
Tekijä: Kristiina Vuori
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Tammi

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Kurt Vonnegut: Ajanjäristys

Et ole yksin.


Vaikka olen suhtautunut intohimoisesti kirjallisen ikirakkauteni Kurt Vonnegutin tuotantoon, onnistuin sulkemaan teoksen Ajanjäristys tietoisuudestani loppusyksyyn 2019 asti. Ostin teoksen itselleni joululahjaksi. Joulu 2019 oli henkinen alennustila minulle, joten lahjapaperiin kääritty kirja jäi yöpöydän uumeniin odottamaan valoa ja sopivaa hetkeä. Valo tuli ja jonkinlainen herääminen elämään, koska pari päivää sitten avasin joululahjani ja ryhdyin lukemaan Vonnegutin kirjaa.

Minua itketti. Samalla hymyilin. Tunteet ovat olleet hyvinkin pinnassa Ajanjäristyksen äärellä.

Ajanjäristys on tuttua Vonnegutia. Teoksen lukemista auttaa, jos on lukenut hänen tuotantoaan, koska hän viittaa tekstissä paljon aiempiin teoksiinsa. Kirjailijan alter ego on Kilgore Trout, jonka elämää teos käsittelee vähintäänkin yhtä paljon kuin Vonnegutin elämää. Vonnegutin tekstit ovat sekä yksittäistä ihmistä lempeästi puolustavia ja ymmärtäviä että yleistä ihmiskunnan hulluutta kritisoivia. Ote teoksesta:
Niinpä meidän ei tarvitse ihmetellä tippaakaan sitä, että myrkytämme veden ja ilman ja ruokamullan ja rakennamme entistä ovelampia tuomiopäivän vehkeitä sekä teollisuudelle että sotaväelle. Ollaanpa vaihteeksi täysin vilpittömiä. Valtaosalle meistä maailmanloppu ei tule kylliksi pian.
Ajanjäristys-romaanin kantava ajatus on fiktiivinen tapahtuma, jossa helmikuussa 2001 kaikki siirtyvät ajassa miltei kymmenen vuotta taaksepäin vuoteen 1991. Vonnegut ideoi, että ajanjäristyksessä kaikki menettävät vapaan tahtonsa ja joutuvat toistamaan kaiken tehdyn ja sanotun, vaikka tietävätkin jo lopputuloksen. Kun aika tulee täyteen, ihmiset saavat takaisin vapaan tahtonsa, jos sellaista on olemassakaan.

Vonnegutin sanat heläjävät erityisellä tavalla näin koronakeväänä 2020. Ote teoksesta:
Useimmat, jotka olivat kymmenen vuoden ajan joutuneet armotta toistamaan virheensä ja huono tuurinsa ja katteettomat voittonsa, olivat Troutin mukaan "lakanneet välittämästä paskan vertaa siitä, mitä seuraavaksi tai todennäköisesti tapahtuisi". Tälle oireyhtymälle annettiin ennen pitkää nimikin: ajanjäristyksen jälkeinen apatia eli AJA.
Vonnegutin humanismi puskee läpi koko teoksen. Hän esittää teoksessaan Yhdysvaltojen perustuslakiin lisäyksiä, jotka varmistaisivat jokaisen lapsen vastaanottamisen maailmaan vilpittömällä ilolla ja sen, että heistä huolehdittaisiin aikuisikään saakka. Eikö sen tulisi olla juuri niin?

Hannu on löytänyt Vonnegutin teoksen ennen minua ja kirjoittaa teoksesta blogitekstissään.

Teos: Ajanjäristys (Timequake)
Tekijä: Kurt Vonnegut
Suomentaja: Erkki Jukarainen
Julkaisuvuosi: 1998 (1997)
Kustantaja: Tammi

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni


Lähdin lukemaan Tiina Katriina Tikkasen romaania Toinen silmä kiinni tietämättömänä sen aiheesta. Kun ymmärsin teoksen aiheen, olin lopettaa lukemisen. Tässä ajassa ja iässä huomaan kaipaavani ei-tietävää tilaa ja kaikkien ajatusten poiskytkemistä. Jokin Tikkasen romaanissa ja päähenkilö Mintun hädässä sai minut kuitenkin jatkamaan.
Urhon tavattuani olisin halunnut nopeasti naimisiin ja äidiksi. Aloin vihdoin uskoa, että isä oli kuollut kuin betoniporsas, mutta minä elin. Nyljin Urhon paksua ihoa kirjoittamalla pitkiä tekstiviestejä. Haluan olla sinulle enemmän.
Toinen silmä kiinni -teoksen minä-kertoja on kahden pienen lapsen äiti keskellä lapsiperhe-elämää. Hyvistä asioista huolimatta Mintun keho pettää, ja teos alkaa ambulanssireissulla sairaalaan. Minttu on "reipas, mutta kauhuissaan". Takaumat vievät lukijan Mintun lapsuuteen ja nuoruuteen. Ote teoksesta:
Kun isä tuli kotiin, suljimme suumme.
- Kertokaa nyt isällekin kertokaa, isä yritti.
Menimme veljen kanssa huoneisiimme, laitoimme raskaat puuovet kiinni, niin että kuului naksahdus. Kuvittelin, että naksahdus lukitsisi oven.
Lukija kokee lapsen kauhun ja turvattomuuden. Isästä näytetään monta puolta: huolehtiva, viehättävä, äkkipikainen ja julma. Tikkasen esikoisromaani on kylmäävää luettavaa. Ymmärrän hyvin, miksi teos on kirjoitettu ja julkaistu. Seksuaalinen hyväksikäyttö on väärin, ja uhri tarvitsee monenlaista apua.

Suomen Delfins ry tarjoaa apua ja tukea lapsena hyväksikäytetyille tai kaltoinkohdelluille aikuisille.

HUS:in toimintaohjeet auttavat, jos epäilee oman tai läheisen lapsen joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle!

Teos: Toinen silmä kiinni
Tekijä: Tiina Katriina Tikkanen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Atena

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Ilkka Auer: Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille

"Ne tulevat ja hakevat kaikki pois. Ymmärrätkö? Ja sitten sinä hirtät itsesi, koska pelkäät niin paljon", tyttö uhkaili. Mielikuva riipaisi syvältä. "Näyttää siltä kuin olisit ollut ikuisuuden hereillä, etkö tulisi tänne? Voisin viedä sinut vaikka nukkumaan? Vai haluaisitko vain halauksen?"
Ilkka Auerin Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille on mielenkiintoinen nuortenkirja. Teoksen nimellä on mittaa, joten jatkossa tekstissäni puhun vain Kymnaasista. Olen aiemmin lukenut saman kirjailijan kirjoittaman Anastasian, jonka lukemisesta nautin, vaikka kauhuelementit ovatkin minulle vähän vaikeita.

Kuva kustantajan sivuilta. Teoksen kansi on Ilkka Auerin käsialaa. 
Luin itse asiassa Kymnaasin jo aiemmin talvella, mutta tekstin saan aikaiseksi vasta nyt, kun päivätyön suurimmat kierrokset ovat hetkeksi tauonneet.

Kymnaasin päähenkilö on nuori Sofia, jonka elämä on surkealla tolalla. Hän yrittää surmata itsensä, mutta päätyykin hämmästyttävään paikkaan, joka on elävien ja kuolleiden maailman rajalla. Ote teoksesta:
"Olet karanteenissa. Pue päällesi."Sofia riisui pyjaman ja alkoi pukeutumaan farkkuihin ja t-paitaan samalla, kun Muusa kiskaisi verhot sivuun ja avasi toisen ikkunoista."Karanteenissa. Miksi?" Sofia kysyi."Entisen elämäsi ja Punaisen Miehen ote roikkuvat vielä sinussa vahvana kuin kaatopaikalta jäänyt löyhkä. Minäkin haistan sen. Aveline vaatii, että lemun täytyy poistua ennen kuin pääset muiden tyttöjen luokse."
Kymnaasi on salaperäinen paikka. Se on nimensä mukaisesti koulu, mutta siellä olevat tytöillä on pelkkää opiskelua enemmän tehtävänään. Kymnaasi on ollut olemassa vuodesta 1887, ja koulun menneisyys näkyy rakennuksissa ja Kymnaasin toiminnassa.

Kymnaasin tarina etenee jouhevasti ja tylsiä hetkiä ei ole. Viidyin teoksen parissa. Teos sopii varmasti lukevalle yläkoululaiselle, jota kiinnostavat yliluonnolliset ilmiöt ja arvoitukselliset paikat.

Haamu-kustannuksen sivuilta löytyy opetuspaketti Kymnaasiin. Paketin tehtävät on erityisesti suunniteltu yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille.

Teoksesta löytyy myös kirjatraileri.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille
Tekijä: Ilkka Auer
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Haamu Kustannus

torstai 16. huhtikuuta 2020

Susi Nousiainen: Sukupuoleen katsomatta - Kuinka kohdata moninaisuus

Mielipiteen- ja sananvapaus on yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista. Oleellinen osa tätä oikeutta on kuitenkin vastuu. Sananvapaus ei siis oikeuta sellaiseen puheeseen, joka vahingoittaa toisten ihmisoikeuksia, eikä se oikeuta esimerkiksi syrjintään, rasismiin tai väkivaltaan yllyttämiseen.
Huomasin Susi Nousiaisen tietokirjan jo katalogista syksyllä. Pyysin joulukuussa arvostelukappaletta ja unohdin asian sitten kokonaan. Nyt huhtikuussa luin teoksen ilmestymisestä ja innostuin valtavasti. Tilasin kirjan itselleni eräänä aamuna ja iltapäivällä sain sen postipaketissa. Arvostelukappaleeni oli tullut, ja kohta saan postissa tilaamani kirjan.

Susi Nousiaisen Sukupuoleen katsomatta - Kuinka kohdata moninaisuus on tärkeä teos. Nousiainen kertoo tutkimustietoon tukeutuen sukupuoli-identiteetin moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöjen nykytilanteesta Suomessa. Teoksessa määritellään riittävän yksinkertaisesti tärkeimmät käsitteet, jotta voimme puhua asioista toisiamme ymmärtäen.

Nousiaisen teos ei lässytä. Sukupuolivähemmistöön kuuluva henkilö kokee omassa identiteettiprosessissaan ainakin osittain olevansa näkymätön muiden silmissä. Hän kokee stressiä ristiriidoista oman kokemuksensa ja vallitsevan heteronormatiivisuuden välillä. Tähän kokemukseen liittyy paljon vaikenemista. Kaapista ulostulo ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan sarja tilanteita, joissa joutuu rikkomaan kerta toisensa jälkeen omalla kohdallaan yleisen koodin. Kaapista poispääseminen vaatii paljon työtä. Nousiainen haluaa lisätä teoksellaan kaikkien ihmisten ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta ja sen tietoisuuden edistämistä. Moninaisuuden mahdollistaminen vaatii turvallisia aikuisia kouluihin ja työpaikoille.

Nousiaisen teos Sukupuoleen katsomatta on ajankohtainen teos. Koronatilanteen keskellä Setan Sinuiksi-neuvontapalvelu muistuttaa tänään Ylen jutussa, ettei nuoren kannata tulla kaapista kriisiaikaan, koska se voi altistaa nuorten turvattomuudelle omassa lähipiriissä. Nuori ihminen voi siis joutua vaaraan kertoessaan omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan läheiselle, jolle asia tulee uutuuden lisäksi omaa maailmanjärjestystä uhkaavana. Se on hyvin surullista.

Sukupuoleen katsomatta on joka tapauksessa hyvin luottamusta ja toiveikkuutta herättävä lukukokemus. Nousiainen hyödyntää omaa elämänkokemustaan, mutta teos ei missään tapauksessa ole yksiääninen tai julistava. Teoksessa kuuluvat monenikäisten ihmisten kokemukset, toiveet ja pelot. Nousiainen rohkaisee lukijaa kohtamaan kaikki ihmiset herkän kuuntelevasti ja avoimin mielin. Me olemme toistemme turva. Teoksessa on hyviä kysymyksiä pohdittavaksi:
Kun näen hänet nyt ensimmäistä kertaa, mitä tunnen tuota ihmistä kohtaan? - - Kun sanon ääneen, mitä tunnen tuota ihmistä kohtaan... - - Sanoisinko sen ääneen omalle lapselleni tai jollekin tutulle lapselle? - - Mikä on yksi sellainen asia, joka yhdistää meitä?

Luin teoksen äitinä, ystävänä, opettajana ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena. Sain teoksesta paljon ajatuksia omaan työhöni, mutta myös henkilökohtaiseen elämääni. Toivon, että olen osannut toimia riittävän oikein ja ylläpitää toivoa. Blogitekstini alkaa sitaatilla teoksesta. Se on merkityksellinen ja siksi vien sen näkyviin omaan luokkaani. Suosittelen Susi Nousiaisen tietokirjaa kaikille vanhemmille, sellaiseksi aikoville, ystävistään välittäville ja ihmisten parissa töitä tekeville henkilöille.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Sukupuoleen katsomatta - Kuinka kohdata moninaisuus
Tekijä: Susi Nousiainen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Atena

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Siiri Enoranta: Kesämyrsky

Sydneyn tummanruskea tukka oli suittu taakse, kauluspaita oli kalleinta merkkiä, kuonan sähköisen hajun ja kuivan katupölyn seassa oli aavistus partaveden tuoksua. Sydney hymyili."Mä tiesin, ettet sä ole mikään helppo pala pureskeltavaksi", hän sanoi, ja Penelope ajatteli pureskele mut, ja pakotti itsensä sanomaan:"Sulla ei ole mitään mahdollisuuksia." Sydney nauroi.


Siiri Enorannan Kesämyrsky on minulle häkellyttävä lukukokemus. Teoksen kansikuva ja koko kansi on järisyttävän upea. Sisältökin on kaunista, mutta samalla erikoista ja vaikeasti määriteltävää.

Kesämyrsky kertoo nuorista ja heidän kesästään. Teoksen päähenkilö on 13-vuotias Andrew. Hän ihailee Josephia, joka on Nokisiipien johtaja. Josephin sisar Penelope elää kriisin keskellä ja tarvitsee apua. Josephin ja Penelopen vanhemmat hakevat avuksi Andrew'n isän, joka on arvostettu psykiatri. Isä muuttaa Royn perheeseen auttamaan perheen tytärtä ja Andrew muuttaa mukana.
Andrew ei ymmärtänyt, miten kenelläkään saattoi koskaan olla tylsää tässä maailmassa, missä kaikki oli yllätystä - kaikki! Hän katsoi ylöspäin, aurinko tuikki sokaisevina kultakimppuina vaahteranlehtien välistä, ja rastaat sirpittivät toisilleen salakielellään puun oksilla.
Kesämyrsky on fantasiakirja. Teoksen maailma on teknisesti edistynyt kaupunkiympäristö. Taivaalla lentää liitokoneita, ilmalaivoja, riksalennokkeja ja lentureita. Lentämiseen tarvitaan ihmeellistä indigoa, josta valmistetaan polttoainekapseleita. Lentämisestä syntyy kuonaa, joka on käytettyä indigoa. Siniharmaa kuona kuorruttaa kaupungin pinnat.

Kesämyrskyn kieli pakahduttaa minut onnesta. Kirjoitan muistiin lukemiseni aluksi, että Enorannan sanat ovat värjättyä tomusokeria. Kaksi otetta kirjasta:
Kaikille tuli lahjoittaa Joseph Rayn näkemisen ilo. - - , mutta Andrew'sta tuntui ettei hän niinkään kuullut musiikkia, jota Josh soitti, vaan musiikin joka Josh oli. Pyökissä Josh oli koskettanut häntä pasuunoilla ja rummuilla, mutta Joshissa asui myös metsänkeijujen triangeli. Andrew tunsi sen alhaalla vatsanpohjassaan, silmäluomiensa takana.
💚
Penelope nyökkäsi taas, ja oli kuin Sydney olisi kytkenyt silmiensä yövalot päälle, päästänyt itsensä vapaaksi, jotakin - hänen katseensa lävisti - - 
Lumoudun teoksen tunnelmasta ja siinä käytetyistä sanoista ja ilmauksista, mutta samalla mietin teoksen henkilöitä, heidän ikäänsä, tapahtumia, syitä ja seurauksia ja jään hämmennyksen tilaan. Teoksen maailma muistuttaa minua Jessica Schiefauerin romaanin Pojat maagisesta maailmasta. Toisaalta luen tekstissä myös Enorannan omaa tyyliä, johon sain perehtyä teoksessa Surunhauras, lasinterävä. Silti minun on vaikea lukijana ajatella teoksen henkilöitä kerrotun ikäisenä. Minulle he tekstissä näyttäytyvät huomattavasti vanhempina. Ehkä se on fantasiaa, en tiedä.

Värjätty tomusokeri alkaa tuntua aina vain paremmalta määrittelyltä. Kustantaja suosittelee teosta 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Teos ei todellakaan ole tuota nuoremmille. Minulle Kesämyrsky kertoo halun heräämisestä ja sisäisten yllykkeiden ohjaamisen vaikeudesta. Himo, kateus ja pelko huljuavat teoksen nuorten välillä. Joukkoon pääseminen on vaikeaa ja oma paikka ryhmässä lunastetaan jokaisessa tapaamisessa. Nuorten elämässä on paljon julmuutta. Takakannessa mainittu murha ei tuntunut erityisen merkittävältä, koska jäin seuraamaan täysin nuorten kuohuntaa ja kimallusta. En ole koskaan lukenut tällaista kirjaa!
Opeta mut painimaan, Andrew ajatteli, opeta mut lukemaan runoja.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Kesämyrsky
Tekijä: Siiri Enoranta
Kansi: Riikka Turkulainen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: WSOY

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Haikeita tarinoita

Elämä on oudolla mallilla, koska koronavirus vaikuttaa kaikkeen. Vaikka joutuisimme olemaan neljän seinän sisällä vuoden, perheellämme riittäisi luettavaa. Siksi onkin koomista, että tilasin itselleni luettavaa Suuren Kurpitsan verkkokaupasta. Nämä kolme olen lukenut viimeisimmäksi:



Henri Gylanderin Unia ja toiveita (2012) on lämmin tarina ihmisten välisestä kiintymyksestä ja perheestä. Gylanderin teos koostuu kahdesta tarinasta, joilla on yhteys. Tarinassa Ihan pieni ihminen kerrotaan vauvan odotuksesta perheessä esikoisen silmin. Kuvat ovat ruskeasävyisiä ja selviä, tekstit kuvissa vielä kuviakin selvempiä. Tarinaa ei ole pakattu liian tiiviiksi, lukukokemus on hyvin miellyttävä ja melkeinpä meditatiivinen. Kauneudesta puheen ollen jatkaa omalla laillaan ensimmäistä tarinaa.

Työni puskee vapaa-ajan harrastukseeni eli lukemiseen. Kohtaan työssäni lukiolaisia, jotka kertovat lukevansa vain pakolliset kirjat. Monille heille lukeminen on vaivalloista ja turhaa.

Pohdin miltei aina sarjakuvateoksista niiden luettavuutta. Mielessäni on henkilö, jolla on vähän lukukokemusta ylipäätään ja vain hivenen sarjakuvien lukutottumusta. Gylanderin teos sopisi hyvin esim. lukiolaisen ensimmäiseksi sarjakuvateokseksi. Se ei säikäyttäisi aloittelevaa sarjakuvalukijaa tiehensä, mutta antaisi todennäköisesti oivalluksen teoksen tarinoiden keskinäisistä yhteyksistä.

Kuvassa teoksen kannesta varjoja on alkuperäistä enemmän.
Jussi Waltameren Pieni hetki onnea (2018) kertoo mielestäni erään ihmisen elämänkulusta, lapsuuden lopusta ja ihmiseen tarraavasta surusta. Waltameren sarjakuvateoksen lukeminen oli minulle pienoinen urakka. Luin sitä monta kertaa ja yritin löytää minulle olennaisen asian tarinasta. Huomaan palaavani alkupuheeseen, jossa mielestäni tiivistyy teoksen tunnelma ja ristiriitaisuus.

Teoksen nimi viittaa onnen hetkeen, joita muutamia teoksessa onkin. Päähenkilö on poika, jolla on kissa ja ystävä nimeltä Ulla. Koulun opettaja vaikuttaa päähenkilöön sekä luokassa että kadun varrella. Tapahtumia tärkeämmäksi tarinassa nousee pojan sisäinen maailma. Hän kokee asiat voimallisesti ja omalla laillaan. Välillä pojan tuska on käsinkoskeltavaa.

Teoksen kuvat ovat tummanpuhuvia. Jos olisin selannut teosta ennen ostamista, en olisi hankkinut sitä itselleni, koska kuvitus ei ensisilmäykseltä miellytä minua. Se ei ole kuitenkaan koko totuus. Luettuani kirjan useamman kerran lämpenen kuville. Teoksen kuvat kuvaavat päähenkilön maailmaa ja hänen kokemustaan. Ne ovat merkittävä osa tarinaa.


Tuisku Hiltusen Kuutamo ja muita kertomuksia (2020) on uutuusteos. Kansi on ehdottoman vetoava ja herättää kiinnostukseni. Alkusanoissa Hiltunen kertoo teoksen kolmen tarinan synnyn. Alun perin erilliset tarinat ovat nyt yksissä kansissa. Hiltunen on kirjoittanut tarinat englanniksi, ja teokseen ne on suomentanut Ella Pitkänen.

Kuutamo on näennäisesti yksinkertainen tarina. Kaksi miestä ovat viettäneet iltaa yhdessä ja päättävät vielä käydä yksillä Kuutamon kuppilassa. Aika pian tarinan sävy muuttuu huolettomasta surulliseksi. Nikolain ja Émilen välillä tuntuu olevan puhumattomia asioita. Nautin tarinan tunnelman muutoksista. Jo Nikolain ilme muuttaa kaksikon keskinäisen tunnelman hetkessä näennäisestä kepeydestä joksikin muuksi. En tiennyt lainkaan tarinaa etukäteen, joten olin aivan tekstistä saatavien tietojen varassa. Mikä etuoikeus! Ensimmäisellä lukukerralla lähdin päättelyssäni omille teilleni, joten yllätys tarinan lopussa oli melkoinen, Olen lukenut Kuutamon nyt monta kertaa ja uudet lukukerrat paljastavat tarinasta vivahteita ja kerroksia, joita en aiemmin osannut nähdä.

Yli meren vie menneeseen aikaan. Charity on matkustamassa kauas pois valtamerilaivalla, ja Abigail tulee auttamaan lähtövalmisteluissa. Charityn mekko vaihtuu miesten vaatteisiin. Pakolliset päivitykset tapahtuu avaruudessa tulevaisuuden maailmassa. Jamien yksinäisyys tyssää tekniseen ongelmaan. Avaruusalusta päivitettäessä päivittyy elämä muutenkin.

Hiltunen toivoo alkusanoissa teoksensa herättävän ajatuksia, tunteita, haikeutta ja helpotusta. Kiitos tekijälle, niitä teos todellakin tarjosi. Rakkaus näyttäytyy teoksen tarinoissa tärkeänä ja kaikille kuuluvana elämän perustana. Ihmisten elämä on monimutkaista ja yllättävät käänteet voivat hetkessä myllertää ihmisen elämän perustan. Muutosta etsiessään ihminen joutuu tekemään suuren työn, koska yhden asian muuttaminen vaikuttaa niin moneen muuhun asiaan. Nautin teoksesta ja erityisesti nimitarinasta Kuutamo suuresti.

Teos: Unia ja toiveita
Tekijä: Henri Gylander
Julkaisuvuosi: 2012
Kustantaja: Suuri Kurpitsa

Teos: Pieni hetki onnea
Tekijä: Jussi Waltameri
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Suuri Kurpitsa

Teos: Kuutamo ja muita kertomuksia
Tekijä: Tuisku Hiltunen
Käännös: Ella Pitkänen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Suuri Kurpitsa

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Kun jälleensynnyin hirviönä

Koko maailma tuntuu oudolta. Olen jatkanut omia töitäni etänä ja ollut hyvinkin työllistetty viimeisen kuukauden. Olen kaivannut sellaista normaalitilaa, jossa ennättäisin lukea aivan omassa rytmissäni, mutta näin ei ole käynyt. Minun on turha tuskastua siitä, koska nyt on tärkeämpiäkin asioita käsillä. Yöpöydälläni luettavien kirjojen pino kasvaa. Vapaan lukutilan puutosta kuvaa hyvin uutuusmangan lukuaika. Oikeasti tähän teokseen menisi tunti tai vähemmän. Nyt olen lukenut sitä viikon. Viime yönä sain teoksen luettua.

Kansi, jossa on lohikäärme, tuntui sopivalta kuvata lohikäärmepaitani päällä. Uskon lohikäärmeiden olevan juuri noin kauniin värisiä.

Kun jälleensynnyin hirviönä houkutti minua jo nimensä perusteella. Täydellinen syötti kaltaiselleni lukijalle! Teos alkaa turhia aikailematta, ensimmäisen luvun nimi on Kuolema ja jälleensyntyminen. Mikami (lieneekö etu- vai sukunimi) on vailla tyttöystävää elävä aikuinen mies, joka kuolee yllättäen. Vaikka keho kuolee, tietoisuus jää elämään ja ihmettelemään toinen toistaan seuraavia outoja tapahtumia.


Jo takakansi paljastaa, että päähenkilö jälleensyntyy pienenä limapalleroisena. Maailma, johon tarinassa siirrytään, on erikoinen fantasiamaailma, jossa ei tunnu olevan mitään rajoja. Välillä minun piti palata takaisin päin pysyäkseni kärryillä kaikista hurjasusista, kääpiöistä ja hiisistä. Uusia käänteitä riittää todella paljon ja tarinan vauhti ei tunnu hiljenevän lainkaan.


Kun jälleensynnyin hirviönä on hauska ja erittäin viihdyttävä manga. Minua nauratti ääneen jo alun hahmoluokan säätämisissä. Nautin päähenkilön hömelyydestä ja kaiken sattumanvaraisuudesta.

Sain kustantajalta tämän luettavaksi. Onnistuin myös ostamaan itselleni kyseisen sarjakuvan. Älkää edes kysykö, miten se on mahdollista. Vien nuo eteenpäin omille lukiolaisilleni, kunhan tästä palataan takaisin töihin.

Kiitos lukukappaleesta kustantajalle.

Teos: Kun jälleensynnyin hirviönä
Luoja: Fuse
Manga: Taiki Kawakami
Hahmosuunnittelu: Mitz Vah
Suomentaja: Kim Sariola
Julkaisuvuosi: 2020 (alkuperäinen 2015)
Julkaisija: Sangatsu Manga (WSOY)