Annie Ernaux: Vuodet

 

Valitsin luettavaksi romaanin Vuodet pelkästään kauniin kannen takia, mikä on oikein hyvä syy lukea kirja. Minulla ei ollut ennakkoon erityistä tietoa kirjoittajasta tai teoksen sisällöstä. Kustantajan sivuilta käy ilmi, että Vuodet on muistelmateos sotienjälkeisestä Euroopasta. Sain kirjan elokuussa ja otin siitä jo valmiiksi valokuvankin. Kuvassa on vielä kesän valo, josta ei ole enää marraskuun kynnyksellä muistoakaan. Olen lukenut ranskalaiskirjailijan teosta pala kerrallaan ja tänään pääsin loppuun. Lukuvauhtini on ollut teoksen rakenteeseen turhan hidas, mutta olosuhteet olivat nyt tällaiset.  

Nautin Ernauxin pienen suurista muistoista. Vuodet-romaani on kaunista ja täsmällistä kieltä, mistä kiitos suomentaja Lotta Toivaselle. Yhdessä pitkässä virkkeessä Ernaux kertoo paljon ihmisestä ja häntä ympäröivästä yhteisöstä. Ote teoksesta:

Niin kuin kielet aina, tuo kieli asetti arvojärjestykseen ja tuomitsi laiskurit, holtittomat naiset, häntäheikit, vilauttelijat ja "toistaitoiset" lapset, se ylisti "työihmisiä" ja ahkeria tyttöjä, tunnisti fiinimmän väen ja isokenkäiset, nuhteli, kyllä elämä sinut vielä opettaa.

Ernaux aloittaa tarinan sodan jälkeisestä Ranskasta, niukkuudesta ja hyvin yhtenäisyyttä korostavasta maailmasta. Hän liukuu läpi vuosikymmenen ja teoksen lopussa lukija huomaa olevansa 2000-luvulla. Maalattian pölähdyksestä päädytään marketin tölkkiviiniin ja moottoritielle.

Nautin kirjasta avatessani satunnaisen aukeaman ja lukiessani sen. Kun alan lukemaan teosta alusta loppuun, romaanimaisesti, lukukokemus hajoaa ja etenemisestä tulee vaikeaa. Vaikka elämän hetkellisyys ja kaiken katoavaisuus pakahduttavat, Ernaux ei vello tunteessa tai puserra kyyneliä lukijasta. Olen miltei turta romaanin äärellä ja ajattelen, että niin on myös teoksessa hän-kertoja. Minulle Vuodet kertoo luopumisesta. 

Vuodet tulisi lukea ääneen yhden yön aikana rakkaalle, jota ei vielä tunne tai hänelle, jonka tietää näkevänsä viimeistä kertaa. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Vuodet
Tekijä: Annie Ernaux
Suomentaja: Lotta Toivanen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Gummerus

J.S. Meresmaa: Khimaira

Pelkoja on eri kokoja.

Jos pienen asettaa isomman viereen.

se ei tunnu enää voittamattomalta .

Se on perhonen lohikäärmeen varjossa.

Se kukistuu pelkällä puhalluksella.

Säeromaani on ihana tekstilaji. Se on helppo ja vaivaton, jopa kevyt muodoltaan. Muodon keveys ei kerro toki mitään sisällön painosta. 

Lukemiseni on ollut ärsyttävän työlästä tänä syksynä, joten jännitin vähän Khimairaakin. Syyslomalla luettavat tekstit sitten loksahtelivat kohdilleen, vaikka sitä ennen olin nyhertänyt yhtä sun toista. Päädyin lukemaan Meresmaan uutuusteosta luku kerrallaan lopusta alkuun. Sehän sujuikin mainiosti.

Khimairan päähenkilö on Sara, joka on irrottautumassa vanhempiensa vaikutuspiiristä. Irtautuminen on puolin ja toisin rajua, varsinkin Saran äiti on ehdoton mielipiteissään. Saran läheisimmät ovat Tuukka ja Iina, jotka molemmat välittävät Sarasta ja haluavat viettää aikaa hänen kanssaan. 

Loisteliaan kannen on tehnyt Karin Niemi.

Meresmaan uutuusteos kertoo rakkaudesta ja kiintymyksestä. Saraa, Tuukkaa ja Iinaa yhdistää keskinäinen rakkaus. Sara on ymmärtänyt olevansa lesbo.

Saran ja hänen lapsuudenperheensä elämäntapahtumat avaavat Saran odotuksia ja pelkoja aikuisuuden kynnyksellä. Teos onnistuu olemaan samalla arkisen uskottava ja kauniin merkityksellinen. Khimairassa on voimaannuttavaa symboliikkaa. 

Khimaira sopii nuorille, nuorille aikuisille ja aikuisille. Jos et ole lukenut säeromaania, nyt on hyvä hetki aloittaa. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Khimaira

Tekijä: J.S. Meresmaa

Julkaisuvuosi: 2021

Kustantaja: Myllylahti

Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu

– Miks mun elämä on aina tällasta vitun vinksin vonksin -sekoilua? ulvon ja lysähdän rappukäytävän seinää vasten.
– Toi on vahinko, voi käydä kenelle tahansa, Sanni lohduttaa, mutta tiedän, että hänkin on sisäisesti aivan kypsä ja samaa mieltä siitä, että sählään aina ja kaikkialla.
Käsilaukku unohtuu sovituskoppiin, lähetän törkyviestin mummille (koska ennakoiva tekstinsyöttö), kassalla lompakon väliin eksynyt tamponi vierii liukuhihnaa pitkin kassatyöntekijän syliin, kuljen ympäri kaupunkia farkkujen vetoketju levällään ja ihmettelen, miksi kaikki hymyilevät jotenkin jännästi. Lista on loputon.

Pääsin lukemaan aivan tuoreeltaan uuden nuortenkirjan ja innostuin kovasti! Laura Suomelan Minä vastaan marraskuu kertoo 17-vuotiaasta Emmistä, joka muuttaa Tampereelle opiskelemaan ollakseen lähellä poikakaveriaan. Emmi opiskelee lähihoitajaksi ja on tällä hetkellä harjoittelemassa päiväkodissa. Marraskuu on alkamassa, mikä jännittää Emmiä, koska yleensä pimeä aika on hänelle hankalaa aikaa. Erityisen vaikeaksi tilanteen tekee yllättävä ero poikaystävästä. Emmi päättää kuitenkin kampittaa marraskuun.

En ole pitkään aikaan lukenut realistista nuortenromaania. Suomelan romaanissa on 31 lukua ja 184 sivua. Mielestäni kirja sopii vähän lukevalle nuorelle, joka opiskelee toisella asteella. Emmi ei ole virheetön, alun ote kirjasta todistaa sen. Hänellä on lämmin sydän, mikä näkyy yksityiselämässä ja opiskelussa. Nautin päiväkotikuvauksesta ja Emmin heittäytymisestä opiskeluissaan.

Eräs teema Suomelan teoksessa on yksinäisyyden kokemus. Muutto uudelle paikkakunnalle ja yksin asuminen voi olla vaikeaa, vaikka se onkin ihanaa ja unelmien täyttymys. Emmin vanhemmat miettivät omilla tahoillaan myös uuden alun mahdollisuutta, mikä vaikuttaa Emmiin ja hänen sisareensa Sanniin.

Tutustuin kirjailija Laura Suomelan tuotantoon. WSOY on julkaissut hänen lastenkirjojaan, mutta Karistolta löytyy nyt ilmestyneen teoksen lisäksi muitakin hänen kirjoittamiaan nuortenkirjoja. Ainakin esittelytekstin perusteella Ilmatilaloukkaus on kirjoitettu hyvin samankaltaiselle lukijakunnalle kuin nyt ilmestynyt Minä vastaan marraskuu. Toivottavasti ammattikouluilla on rahaa kirjahankintoihin ja mahdollisuuksia tarjota lukumahdollisuuksia opiskeluun liittyen.

Minä vastaan marraskuu on lempeä, hauska ja viihdyttävä. Toivon, että lukijat löytävät teoksen nuoresta lähihoitajaopiskelijasta. Teos sopii loistavasti peruskoulun päättäneelle nuorelle vaikka joululahjaksi. Kirjan voi toki antaa lahjaksi vanhempi, sukulainen tai kummi ilman jouluakin. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Minä vastaan marraskuu
Tekijä: Laura Suomela
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Karisto

Kenta Shinohara: Astra - Avaruuden haaksirikkoiset 1

 

Sain elokuussa luettavakseni uutta suomennettua mangaa. Kenta Shinoharan Astra - Avaruuden haaksirikkoiset 1 on scifiä ja kertoo nuorten seikkailuretkestä avaruudessa. Olen lukenut tämänkin sarjakuvan useampaan kertaan, ilmeisesti se on syksyn teemani. 

Tarina alkaa matkalle valmistautumisesta, pian ollaan jo lentokentällä. On vuosi 2063. Cairdin lukion ryhmä on lähdössä ilman opettajia planeettaleirille viideksi päiväksi. Kahdeksan nuorta saa mukaansa ylimääräisen matkustajan, josta heidän tulee huolehtia. Pienten vastoinkäymisten jälkeen vuorossa ovat todella isot ongelmat. 

Astra on hyvin viihdyttävä. Ryhmän jäsenillä on erityistaitoja, mutta myös särmikkyyttä omiksi tarpeiksi. Ryhmäläiset eivät varsinaisesti tunne toisiaan, mutta yhtenä joukkona toimiminen vaatii tutustumista ja yhteistä toimintatapaa. Erimielisyyksiltä ei vältytä tällä matkalla. 

Astra - Avaruuden haaksirikkoiset on viisiosainen mangasarja. Toinen osa julkaistaan 22.10. eli huomenna tänään ja kolmas osa vielä tämän vuoden puolella. Ilahdun näin lyhyestä sarjasta, koska uskon saavani viisiosaisen sarjan jopa luettua. Kannen ikäsuosituksen mukaan teos sopii 11-vuotiaasta eteenpäin. Näin varmasti onkin, ainakin ensimmäisen kirjan perusteella. 

Kiitos arvostelukappaleesta, Sangatsu Manga!

Teos: Astra - avaruuden haaksirikkoiset 1
Tekijä: Kenta Shinohara
Suomentaja: Kim Sariola
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Sangatsu Manga

Edit: Blogiteksti on julkaistu on 22.10., joka on myös toisen osan julkaisupäivä.

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 5

 

Kun sain käsiini Riad Sattoufin sarjakuvateoksen Tulevaisuuden arabi 5, olin välittömästi kiinni tarinassa. Minäkertoja Riadin perhe ja suku on tullut aikaisemmissa teoksissa hyvin tutuksi. Olemme jo osassa viisi. Monet itkut on itketty. Huokaan, haluaisin halata Riadin äitiä, joka on selvinnyt järkyttävistä vaiheista avioliitossaan Riadin isän kanssa. Murtuminen on kuitenkin käsillä. 

Viime osassa mielenkiintoni ja myötätuntoni oli erityisesti Riadin äidissä. Nyt teen lukijana käännöksen joko ohjattuna tai muista syistä ja kiinnostun Riadista. Riad on teoksen tarinan alussa 14-vuotias koululainen läntisessä Ranskassa. Hän asuu äitinsä ja veljensä kanssa. Riadin isä on siepannut perheen nuorimman pojan Fadin ja lähtenyt hänen kanssaan Syyriaan. Koko pieni perhe ja Riadin ranskalaiset isovanhemmat ovat aivan järkyttyneitä isän ratkaisusta.

Riadin koulunkäynti ei ole enää pelkkää kamaluutta. Kaveripiirissä syyrialaisuus tuo Riadiin tiettyä mystisyyttä. Lisäksi koulussa on tyttö, joka arvostaa Riadia piirtäjänä. Anaïck on pitkä, isojalkainen ja tuoksuu hielle ja laventelipyykkipulverilta. Riad on kaiken ihanuuden äärellä aivan pyörällä päästään. 

Perhe toivoo saavansa Fadin pian kotiin. Kaikenlaisia keinoja tilanteen selvittämiseen kokeillaan. Samalla Riadin elämä avautuu aivan uudella lailla. Riad on joskus lukenut Tintti-sarjakuvia, mutta nyt hän saa käsiinsä sarjakuvia, jotka innostavat häntä taiteellisiin kokeiluihin.

Tulevaisuuden arabi 5 on silkkaa nuoruutta. Riad ahdistuu erilaisuudestaan ja kaikki ympärillä ärsyttää. Äiti on outo, ja Riad päätyy väistelemään veljeään koulunpihalla. Olen lukijana onnellinen Riadin puolesta, vaikka ymmärrän samalla, että moni asia on ihan pielessä. 

Teoksen Tulevaisuuden arabi 5 näyte löytyy WSOY:n sivuilta.

Linkit aiempiin teksteihini:

Tulevaisuuden arabi 1

Tulevaisuuden arabi 2

Tulevaisuuden arabi 3 ja 4

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Tulevaisuuden arabi 5
Tekijä: Riad Sattouf
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: WSOY

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt

 Sori, mutta mä todellakin olen aivan kuten kaikki muut tytöt.

Kannesta vastaa Emmi Kyytsönen.

Olen lukenut ja miettinyt Riina Tanskasen sarjakuvateosta Tympeät tytöt - Aikuistumisriittejä varmaan koko syksyn. Lähtökohtanani oli kiinnostus ja innostus aiheeseen. Teos kertoo tämän ajan tytöistä ja heidän elämästään. Tanskasen teos on vahvasti poliittinen alusta asti.

Tympeiden tyttöjen lukeminen on ollut minulle hyvin työlästä. Se ei ole lainkaan huono asia. Aiemmilla lukukerroilla olen miettinyt paljon itseäni, menneisyyttäni, nykyistä maailmanmenoa ja tämän ajan ihmisiä. Olen kokenut, ettei minulla ole paljon yhteistä teoksen tyttöjen kanssa, mutta se ei edes pidä paikkaansa. Tämän aamun lukeminen kolahti taas niin kovaa, etten voi ulkoistaa teosta ja sen sanomaa pois itsestäni.

Tanskasen Tympeät tytöt alkaa omistuskirjoituksella ja päättyy kirjeeseen vähättelijöille. Jo pelkästään nuo kaksi tekstiä kannattaa lukea huolella. Teoksen sarjakuvakertomuksissa käsitellään mm. naiseksi kasvamista, kehon kontrollointia ja naisen työtä. Viimeinen kertomus, Niin kuin muut tytöt, meni todella syvälle muistoihini.

Tympeät tytöt löytyy myös Instagramista. Tanskasen piirrosjälki on mielestäni vaihtelevan kiinnostavaa. Osa kuvista tuntuu jäävän vain alustaksi tekstille. Kääntäen voin todeta tekstien vievän kiinnostuksen lähes kokonaan, koska niissä on paljon pohdittavaa. Sitten toisaalta huomaan jääväni katsomaan yksittäisiä kuvia ja niiden vahvaa tunnelmaa. Varsinkin koko sivun kollaasikuvat ovat kiehtovia.

Tanskasen Tympeät tytöt on raastava ja vaikea, mutta juuri siksi aivan loistava. Toivon, että mahdollisimman moni lukija löytää tämän pohdinnan joko teoksen muodossa tai sitten IG:stä. Itse voisin hankkia Tanskasen sarjakuvateoksen arvoja ja asenteita pohtivalle nuorelle tai nuorelle aikuiselle.

Kiitos tekijälle, teoksesi on merkittävä! 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Tympeät tytöt - Aikuistumisriittejä
Tekijä: Riina Tanskanen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Into

Helsingin kirjamessut 28.–31.10.2021

 

Helsingin kirjamessut lähenevät. Maski kasvoilla, käsihuuhdepullo taskussa ja kaikki muut messupäivään tarvittava perussälä ulottuvillani tulen muiden kirjanystävien lailla messuille pitkästä aikaa. Maskin takaa ei välttämättä näy, mutta kasvoillani on leveä hymy.

Tällä kertaa pääsen paikalle lauantaiksi. Tässä vinkkini toiseksi viimeiselle messupäivälle:

Lauantai 30.10.2021

Klo 10.30 Paolo Giordano Olen lukenut Alkulukujen yksinäisyyden. Giordanon Jopa taivas on meidän on lukulistalla, mutta ainakin voin käydä hakemassa lukuintoa tästä haastattelusta. 

Klo 14.30 Viisi maailmanloppua J. Sakari Salonen kertoo menneisyyden joukkotuhoista ja kääntää katseensa tulevaisuuden uhkiin. Salosta haastattelee Juha Roiha. 

Klo 16 Khimaira Kirjakallion nuoret haastattelevat J.S. Meresmaata uudesta säeromaanista Khimaira. Minulla on Meresmaan uutuus yöpöydälläni, joten menen innolla kuuntelemaan kirjailijan pohdintoja.

Klo 17 Runoilijat kohtaavat: Kaija Rantakari ja Susinukke Kosola Rantakarin ja Kosolan kanssa keskustelua runoudesta käy Nuori Voima -lehden päätoimittaja Taija Roiha. Susinukke Kosolan Turkoosi vyöhyke - tutkielma yksinäisyyden väriopista hehkuu mielessäni edelleen.

Klo 17.30 Isetin solmu En vielä tiedä miten kipitän runoista fantasiamaailmoihin, mutta pyrin kiirehtimään Magdalena Hain haastattelun ääreen Kallion lavan läheisyyteen. Isetin solmu kiinnostaa paljon. Aiempi Kolmas sisar teki minuun suuren vaikutuksen.

Kiitos Helsingin kirjamessuille messulipusta!

Ville Tietäväinen ja Iiro Küttner: Harvennus

Aikaa ei enää ole. Vedenpaisumus alkaa nyt.

Teoksen kansi on vaikuttava.

Olen niin onnellinen hyvän sarjakuvan äärellä! Osa lukijoista karttaa sarjakuvaa lajina ja pitää sitä jotenkin lapsellisena. Ville Tietäväisen ja Iiro Küttnerin uutuus Harvennus osoittaa, että sarjakuva taipuu moneen. Aiheina teoksessa ovat mm.tarina Nooan arkista ja tieteen ahdinko nykyajassa.

Tietäväisen & Küttnerin komea sarjakuvateos Harvennus tapahtuu kolmessa ajassa. Vanhimpaan aikaan tapahtuvassa tarinassa Nooa saa Jumalalta käskyn rakentaa arkin ihmisten ja eläinten suojaksi. Nooa on patriarkka, joka ottaa työnsä tosissaan. Jumala todella puhuu hänelle. Toinen tarina sijoittuu aikaan ennen ajanlaskumme alkua. Juutalainen papisto ja kylänvanhimmat pitävät hallussaan esi-isiltä perittyjä pyhiä kirjoituksia. Esra, Persian kuninkaan luottomies, saa tehtäväkseen Jehudin alueen loiston palauttamisen. Laajennetun temppelin Tooran tulee olla yhtenäinen, vaikka eri sukujen pyhät kirjoitukset eivät sitä olekaan. Yhtenäistyäkö ja menettää jotain omastaan vai säilyttääkö moninaiset tarinat ja kenties jatkaa epäyhtenäisenä joukkona? Kolmas tarina sijoittuu nykyaikaan, tehokkaiden tiedeyhteisöjen maailmaan. Teoksen päähenkilö, kielitieteilijä Elke Greiss, lähtee hyvin epäviralliselle tutkimusmatkalle Ararat-vuorelle etsimään muinaista Mehidan kääröä. Kenellä on valta päättää tutkimuskohteet yliopistolla? Mitä rahalla saa?

Harvennus alkaa nykyhetkestä. Siirtymät toisiin tarinalinjoihin ovat sulavia, ja lukija pysyy hyvin mukana. Teos on jännitystarina, unohdan lukevani fiktiota ja pidän hengitystäni tiukissa paikoissa. Tietäväisen ja Küttnerin teos on juhlava kanttaan myöten. Kaksikko on minulle tuttu mm. Puiden tarinoita -sarjasta (Puuseppä, Ritari ja Merenkulkija). 

Harvennus on vaikuttava teos. Se kertoo monille tutun suuren vedenpaisumuksen tarinan uudelleen. Yhteydet aikaamme ja ihmiskunnan kovapäisyyteen ovat ilmeiset. Toisaalta teos tarjoaa myös toivoa. Yksittäiset ihmiset voivat tehdä toisin, ja muutos on mahdollinen. Tänä viikonloppuna olen miettinyt paljon ihmisen vastuuta toimistaan yksittäisenä henkilönä ja toisaalta ryhmänsä jäsenenä. Tästä teoksesta minulle jäävät mieleen Nooan ja Elke Greissin katseet heidän seuratessaan ihmisten toimia. 

Harvennuksen kirjatraileri tarjoaa kurkistuksia teokseen.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Harvennus

Käsikirjoitus: Iiro Küttner
Sarjakuva: Ville Tietäväinen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: WSOY

Anne Muhonen: Älä unohda minua

 

Olen lukenut Anne Muhosen sarjakuvaromaanin Älä unohda minua nyt todella monta kertaa. Tarina on koruton ja vailla ylisanoja. Muhonen on teoksellaan ihmiselämän ytimessä. Kenelle minä olen tärkeä? Älä unohda minua!

Tarinan päähenkilö Hilla on yksinasuva nainen, joka on töissä kukkakaupassa. Hän pelastaa pinteestä tarinan alussa kauan etäisyyttä pitäneen ystävänsä, jonka pitää etsiä oppilaalle harjoittelupaikka. Nuori mies nimeltä Eero tulee seuraavana aamuna Selman kukkaan.

Tarinassa on nykyisten tapahtumien taso, jossa nuori on kukkakaupassa ja häntä ohjaava aikuinen opastaa ja neuvoo nuorelle kaikenlaista tärkeää. Menneisyyden tapahtumat kuultavat kuitenkin henkilöiden reaktioissa ja tunteissa tuoden tarinaan paljon merkityksiä.

Muhosen kynänjälki on pelkistettu ja selkeä. Erityisesti kansi on kaunis ja avautuu uudella lailla tarinan lukemisen jälkeen. Teos palkitsee lukijan viittauksillaan ja tarinan syvyydellä. Suunnitelmat muuttuvat, ja kaikki unelmat eivät toteudu.

Älä unohda minua sopii mainiosti nuorelle ja sitä vanhemmalle lukijalle.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Älä unohda minua
Tekijä: Anne Muhonen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Avain