Sivut

perjantai 29. joulukuuta 2017

Sarah Lark: Maorien laulu

Kuva Uudesta-Seelannista (Pixabay, CC0)
Kura ei ollut hento ja särkyvä, ei ujo niin kuin kuin Sally Gardensin tyttö, vaan avoin ja houkutteleva kuin kukat, joita beltane-juhlassa laskettiin jumalattaren alttarille.
Sain luettavakseni Sarah Larkin uutuusromaanin aiemmin syksyllä. Olen ollut monella tavalla uuvahtanut ja jossain vaiheessa ymmärsin, että sopiva hetki lukea tämä romaani on vasta jouluna kaikessa rauhassa. Jouluaattona avasin romaanin ja nyt se on luettu. Olen lukenut Larkin Valkoisen pilven maan pari vuotta sitten samoihin aikoihin. Maorien laulu sijoittuu samoille seuduille kuin tuo aiempi teos, nyt Helen on "iäkkäämpi rouvashenkilö" tai "lohikäärme", riippuen vähän kommentoijasta ja Gwyneira on vielä tarinassa mukana.

Kuva Uudesta-Seelannista (Pixabay, CC0)
Maorien laulu seuraa serkusten, Elainen ja Kuran, elämää nuorina naisina ja heidän aikuistumisensa polkua. Teoksessa eletään 1800-luvun loppua Uudessa-Seelannissa. Naisen odotetaan menevän naimisiin ja saavan lapsia. Siinä missä Elaine on sievä ja ystävällinen neito, Kura on järisyttävän kaunis perijätär, joka suhtautuu intohimoisesti laulamiseen. Kun yhden asian ihmisen energia menee todellakin siihen hänelle tärkeimpään asiaan, hänestä tulee hankala lähipiirilleen. Kuraa eivät arkielämä ja toisten odotukset kiinnosta. Vaikka Kura on puoliksi maori, se ei mielestäni näy hänen toiminnassan tai hänessä henkilönä miltei lainkaan. Kyseinen nuori nainen onnistui lähinnä ärsyttämään minua, joten luin teoksen keskittyen Elaineen. Suuri yllätys ei liene se, että molempien naisten elämään ilmaantuu hankaluuksia, joista heidän tulee selvitä.

Aloittaessani Maorien laulua minusta tuntui, etten muista mitään edellisestä kirjasta. Kirjan voi kuitenkin lukea hyvin itsenäisenä teoksena, joten tästäkin voi hyvin aloittaa. Maorien laulun intensiteetti oli suurimmillaan teoksen alkupuolella. Lark vie tapahtumia eteenpäin, ja lukijana olin tarinasta todella kiinnostunut. Loppupuolella, ehkä viimeiset sata sivua, jouduin houkuttelemaan itseni lukemaan tekstiä. Maorien laulu on viihdyttävä lukukokemus, joka mielestäni keskittyy perinteiseen kerrontaan ja sisältöön.

Valitsin tähän postaukseen kansikuvan lisäksi kuvia Uudesta-Seelannista. En ole vuosiin päässyt todelliselle ulkomaanmatkalle, joten kaipuu pois on kova. Jo pelkästään romaani, joka kertoo kaukaisesta ihanasta maasta on ihanaa luettavaa. Kaipaan valoa ja vihreyttä. Ote teoksesta:
Päivä oli leuto. Ensimmäistä kertaa häiden jälkeen oli kaunis sää, ja näköala järvelle oli kuin suoraan sadusta. Hiekkaranta myötäili syvänsinistä vettä, josta valtavankokoiset puut heijastuivat, eikä ihmisiä näkynyt mailla halmeilla.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Maorien laulu -romaani on luettu muissakin blogeissa:
Kirjojen kuisketta / Anneli A.
Luetut kirjat
Kirjavinkit / Marja-Liisa

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Maorien laulu (saksankielinen alkuteos Das Lied der Maori)
Tekijä: Sarah Lark
Suomentaja: Sanna van Leeuwen
Julkaisuvuosi: 2017 (alkuteos julkaistu 2008)
Kustantaja: Bazar

tiistai 19. joulukuuta 2017

Antti Holma: Kauheimmat joululaulut

Runous ei ole kuollut! Antti Holman Kauheimmat joululaulut on kerännyt joukkoonsa uuden runoilijan. Vanhojen tuttujen Edith Södermalmin, Sirsi Sunnaksen, Reino Leinon ja Karin Toisiks-Paraskeen joukkoon on saapunut uusi tuttavuus: Kaarlo Antero Heteromies. Uutena kirjailijana voi myös mainita Kumpu Kivisen, joka on ikäänkuin tavannut Holman kerran. Kivinen on kirjoittanut teoksen esipuheen, joka sai minut ulvomaan naurusta. Kiitos Kumpu!
Kansikuva kustantajan sivuilta

Ne, joille Antti Holman runoteokset eivät ole tuttuja, tarvitsevat varoituksen. Holman runous on roisia ja hyvin häiritsevää. Yhden se karkottaa pois, minut se vetää lukemaan. Antti Holma on yksi suosikkikirjailijoistani ja en aio ohittaa yhtäkään hänen kirjoittamaansa teosta. En todellakaan ole yksin holmailuni kanssa. Nuori henkilö kotona on vaaninut Holman kirjaa minulta jo pitkään ja osoittanut mieltään, kun ei millään saa teosta luettavakseen. Nyt tämän tekstin myötä hän saa vihdoin jouluista luettavaa. Ilon aika on koittanut!

Holma parodioi runotraditiota ja joululaulujen onnen auvoa. Kauheimmat joululaulut on välillä niin raastava kokemus, että lukemiselle täytyy laittaa tauko. Samalla tuo kauheus ja ällöys on hyvin totta ja syvä tunne elämästä, suhteesta sukulaisiin ja niistä odotuksista, joita joulun välityksellä meille asetetaan. Tämä Toisiks-Paraskeen runon Sukuloimist loppu tuntuu minusta hyvin tutulta:
mut mää vaa sukuloi
mnul o wiklundi kassis viäl seittemä
marmorikyntteli

ja joka kerta ko joku kuale
mää viiva nime yli jouluvihkost
mää orota
et joku joulu
siäl ei ole ennä kettä
Tosikoiden ja siveyttä arvostavien kannattaa jättää nämä joululaulut toisille. Me loput voimme lukea joulurunoutta ääneen niille huumoria arvostaville, jotka vielä ovat elossa ja kuulevat meitä.

Yksityiskohta kirjankannesta


Minulle paras runo on Sirsi Sunnaksen Joulugallup. Tässä se kokonaan:
Menetkö alasti joulusaunaan?
Ostatko muslimilta?
Kuoletko mieluummin vihaan vai kaunaan?
Onko nyt aamu vai ilta?

Kumpi tuo oikean joulun tunnun,
Turku vai Kylli-täti?
Puetko kinkulle sinappihunnun?
Muikun- vai siianmäti?

Kummanko ensin telottaisit:
piispan vai syyrialaisen?
Jos vielä uuden elämän saisit,
niin oisko se koiran vai naisen?
Olen kiitollinen Holmalle, joka onnistuu tuomaan sen synkän ja vaikean puolen joulusta lukijoiden ulottuville näillä runoilla. Kauheimmat joululaulut on ajassa kiinni oleva runoteos, joka ottaa kantaa ahdasmielisyyttä vastaan suvaitsevaisuuden puolesta. Nauru ja itku ovat todella lähellä toisiaan tätä teosta lukiessani. Ja tuosta edellä olevan runon viimeisistä kahdesta säkeestä en pääse eroon, vaan palaan niihin uudelleen.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Kauheimmat joululaulut
Tekijä: Antti Holma
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017

perjantai 15. joulukuuta 2017

Finlandia-palkintojuhla 29.11.2017

Pääsin osallistumaan Finlandia-palkintojuhlaan Helsingin Kansallisteatterissa 29.11.2017. Matka Keski-Suomesta Helsinkiin päiväselti oli oma lukunsa, mutta ennätin käydä Ateneumissa katsomassa upeita maalauksia ennen juhlan alkua. Museokortti ilahduttaa minua joka käyttökerrallaan. Hieno keksintö!


Jokainen ehdokaskirja esiteltiin lukunäytteellä. Nautin Seela Sellan ammattitaidosta ja sielukkaasta äänestä.
Finlandia-palkinnot voittivat Sanna Mander, Riitta Kylänpää ja Juha Hurme. Onnea voittajille!  Erityisen paljon ilahduin Juha Hurmeen puheesta. Hurmeen puhe oli mielestäni niin hauska ja viisas, että Yle Areenan kautta sen saivat kuullakseen myös opiskelijani töihin palattuani.

Ehdokasasettelu ja voittajan jännittäminen tuntui mielenkiintoiselta, koska olin lukenut kaikki ehdokasteokset. Bloggasin Sanna Manderin Avain hukassa -teoksesta aiemmin lokakuussa. Parasta Finlandia-lähettilään tehtävässä on kuitenkin ollut kirjoista ja kirjallisuudesta puhuminen omassa toimintaympäristössäni Karstulassa. Kävin kertomassa ehdokaskirjoista alakoululaisille ja huomasin konkreettisesti, että lähikirjaston varaushyllyyn alkoi ilmestyä niitä kirjoja, joita olin koululaisille esitellyt. Kuulin myös oppilaiden lukutottumuksista ja sain lukusuosituksia. Minulle esiteltiin luokassa käärmekirjaa, joka oli vielä keskeneräinen. Niin ne kirjat ja kirjailijat syntyvät!


Juhlan jälkeen nautin hetken vielä jouluvaloista ennen kotimatkaa. Tämä alkutalven pimeys tuntuu vyöryvän ylitseni jälleen voimallisesti.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Riina Katajavuori ja Salla Savolainen: Mennään jo naapuriin


Ylen 101 kirjaa -hanke on päättymässä. Vuoden 2017 kirjan valitsi toimittaja Seppo Puttonen ja se julkistettiin itsenäisyyspäivänä. Tämän vuoden kirja on Riina Katajavuoden kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama Mennään jo naapuriin.

Kuva kustantajan sivuilta
Mennään jo naapuriin kertoo Helsingissä Myllypurossa asuvasta Vellamosta, joka lähtee äidin (Riinan) ja Sallan kanssa vieraaksi koteihin tutustumaan toisiin perheisiin. Vellamo itse puhuu suomea, mutta hän arvelee, etteivät kaikki uudet tuttavat puhu suomea, eivät ainakaan äidinkielenään. Kirjan jokainen aukeama on vierailu uuden ystäväperheen luona. Lukija pääsee Vellamon, Riinan ja Sallan kanssa istumaan sohville ja lattialle risti-istuntaan. Jokaisesta perheestä kerrotaan perheenjäsenten nimet, iät ja sukulaisuussuhteet.

Osassa perheitä on paljon lapsia ja kosolti ääntä ja liikettä. On myös hiljaisempia perheitä, joissa voi olla vain vanhempi ja lapsi kahdestaan. Monissa perheissä osa perheenjäsenistä asuu kauempana ja kenties välimatka aiheuttaa huolta. On mukava lukea, että suomalaisissa ja syyrialaisissa on paljon yhteistä. Molemmat pitävät itseään hiljaisina, ujoina ja luotettavina. Kodit ovat samanlaisia ja erilaisia yhtä aikaa: telkkarit ja sohvat näyttävät tutuilta, kirjahyllyt kiinnostavat, pienet lapset tuovat paljon pientä tavaraa mukanaan ja somalikaupasta saa hienoja verhoja.

Mennään jo naapuriin on lempeä ja iloinen kirja. Se levittää lukijan katsottavaksi ja tutustuttavaksi hyvin moninaisen ja todenoloisen perhe-elämän, jossa perheenjäsenten kieli, synnyinmaa tai kulttuuritausta ovat vain ihmisiin liittyviä asioita. Vierasta ei tarvitse pelätä. Häneen voi tutustua. Suvaitsevaisuus, joka on hyvä asia, paistaa kirjasta. Se tekee Katajavuoren ja Savolaisen Mennään jo naapuriin -teoksesta todella sydäntä lämmittävää luettavaa.

Näin pääkaupunkiseudun ulkopuolella jo vuosia eläneenä voin ainakin todeta, että Suomessa on hyvin monenlaisia paikkoja. Helsinkiläisen Vellamon silmin tavallinen tilanne, jossa koulukavereilla on eri äidinkieli, eri uskonto, eri ruoka tai eri ihonväri kuin minulla, on toisaalla maassamme uusi ja outo. Toivottavasti Suomen eri alueet eivät ajaudu liian kauas toisistaan.

Mennään jo naapuriin antaa tietoa muista maista ja niiden maiden asukkaiden tavoista ja kulttuurista. Liput, maiden sijoittuminen maailmankartalle ja jotkut sanat eri kielissä tulevat kirjaa lukiessa tutuiksi. Ote kirjasta:
Kun Brasiliassa joku mongertaa epäselvästi, hänelle tokaistaan: "Tá falando grego?" = Kreikkaako sinä puhut?" Tähän Ninan isä voi vastata: "Kyllä!"
Ääneen pääsee myös intialaisen perheen pieni vauva, vasta kolme ja puoli kuukautta vanha Saarah. Hän rakastaa manteliöljyhierontaa, jonka äiti tekee ennen maidon antamista.

Savolaisen kuvitus on riemastuttavaa. Jään katsomaan kuvia ja kaikista mielenkiintoisimpia ovat hedelmän kuoret tiskipöydällä ja Liannen kirjahyllyn tavarat. Vellamon siiliä etsin joka aukeamalta ja se on mukavaa! Aivan kuin etsisin omaa pehmoeläintäni ennen lähtöä seuraavaan kyläpaikkaan.

Olen lukenut Katajavuorelta Wenla Männistön, joka on mieletön Seitsemän veljeksen päivitys. Lapsille ja kaikille lukutaitoisille sopiva Mennään jo naapuriin yhdistyy mielessäni Wenla Männistöön vapauden kautta. Katajavuori ei turhia selittele, vaan näyttää lukijalle oikeita asioita ihmisistä yksilöinä, mutta myös ihmisten välisen yhteyden ja kiintymyksen.

Minusta on hauska ajatteluvirhe, että ensimmäisen lukemiseni jälkeen muistin kirjan nimen väärin. Ajattelin kirjan nimeksi Mennään naapuriin, joka olisi ollut hyvä nimi tälle teokselle. Mutta on todella hienoa, että nimessä on vielä se jo. Kun Seppo Puttonen puhuu valinnastaan ja keskustelee Emmi Itärannan kanssa teoksesta tekstin alkuosasta löytyvässä linkissä, mielestäni hän puhuu tästä jo-asiasta. Maailma on lasten ja nuorten. Heillä ei ole ennakkoluuloja. He odottavat malttamattomina, että me jo menisimme.

Kirja Mennään jo naapuriin on luettu myös muissa blogeissa:
Kia / Luetaanko tämä?
Kirjasähkökäyrä
Lastenkulttuuriblogi Pienten taikapiiri
Lukuloikka

Katajavuori itse kertoo ajatuksiaan kirjasta ja sen tekemisestä Ylen podcastissa toukokuulta
Bloggari kirjan äärellä

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Mennään jo naapuriin
Tekijät: Riina Katajavuori ja Salla Savolainen
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Tammi

Edit 15.12.2017 Lisätty blogilinkki

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Aleksi Delikouras: Nörtti 5 Multiplayer

Mitä yhteistä on Pokémon Golla ja Tinderillä? Ryu heräsi ja otti osaa keskusteluun.
Kukaan ei tiennyt vastausta.
- Molemmat on applikaatioita, joilla metsästetään hirviöitä lähietäisyydeltä, Ryu hekotti.
Blogissani on näköjään menossa nuortenkirjakuukausi tai nuortenkirjasyksy. Viimeksi bloggasin Nörtti nelosesta, nyt tulee juttua uusimmasta Nörtistä ja kirjoittamista odottaa vielä yksi Rob McCool-kirja, jonka luen ensin loppuun. Olisihan minulla aikuistenkin luettavaa, mutta niitä kirjoja näytän siirtelevän mukanani paikkakunnalta toiselle.

En toista nyt Nörttien suhteen mitään yleisiä juttuja, ne voi lukea yllä olevasta linkistä. Menen suoraan asiaan: Nörtti 5 Multiplayer todistaa, että Dragonslayer666 lähestyy aikuisen elämää. Osalle tämä on loistava uutinen, osa lukijoista ei ehkä ole asiasta niin innoissaan. Itse kuulun ensimmäiseen joukkoon.


Dragon syksy pyörähtää angstisena liikeelle. Pelaamisen lisäksi hänen huomionsa vie eräs tyttö, jota Drago yrittää saada treffeille. Lähtökohdat eivät kuitenkaan ole erityisen hyvät. Seuratessaan toisten elämää ja sen murheita Dragolle alkaa valjeta hänen oma elämänasenteensa. Ote kirjasta:
- Mä aion tulla maailman parhaaksi CS-pelaajaksi. Se onnistuu vain, jos mä treenaan pitkäjänteisesti ja pidän yllä sokeaa uskoa itseeni. Sama pätee elämässä kaikkeen. Mä uskon, että kuka tahansa pystyy tekemään mitä tahansa, kunhan vain uskaltaa.
Drago virittää itsensä soturimoodiin äärimmäisissä hätätilanteissa. Taidehipsteri ja elokuvapaviaani Brassmo, keskenään kinastelevat äiti ja syntymälihaksikas Jorgos sekä oma TheAwesomeTeam saavat aikaan hätätilanteita, joihin Drago joutuu reagoimaan.

Nörtti 5 Multiplayer solahtaa tuttuun sapluunaan. Se on hyvä, Nörttien lukijat kaipaavat luettavaa! Pidin teoksen käänteistä ja ajattelin sitä lukiessani, että myös kirjailijana Delikouras on kehittynyt näiden kirjojen aikana. Vanhempana riemuitsen siitä, että viidennessä Nörtissä on enemmän sille lukijalle, joka miettii, pääsekö itse koskaan seurusteluvaiheeseen. Tämän kirjan vien tyrkylle luokkaan odottamaan lukijaansa.

Nörtti 5 Multiplayerin voisin hankkia 14–17-vuotiaalle pelaavalle tyypille.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Nörtti 5 Multiplayer
Tekijä: Aleksi Delikouras
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Aleksi Delikouras: Nörtti 4 Pro Gamer


Neljännessä Nörtissä on sivuja 222.
Olen lukenut kaikki Nörtit, vaikka blogissani löytyy teksti vain siitä ensimmäisestä. Nörtti-kirjat ovat perheessäni, josta löytyy kolme nuorta henkilöä, ihan kestosuosikkeja. Aina kun ostan uuden Nörtin, se lähtee kierrokselle ja itse pääsen lukemaan sen viimeisenä. Niin sen pitää ollakin.

Nörtti 4 Pro Gamer -teoksen päähenkilö on Dragonslayer666, josta ei kyllä angsti lopu. Lukio ärsyttää, äiti saa raivon partaalle ja pelaamiseen liittyy kaikenlaista säätöä. Minäkertoja Drago haluaa pelata CS-go-protiimissä ja päästä menestyvän joukkueen jäseneksi. Tavoitteena siintävät kansainväliset kisat ja suunnaton maine pelaajien parissa.

Ne, joille Drago on tuttu, ymmärtävät, että hänelle kaikki on mahdollista. Välillä asiat menevät ihan pieleen, kun taas välillä onni potkii kunnolla. Delikouras onnistuu kuljettamaan päähenkilön läpi autuuden ja ahdistuksen tunteiden lukijaa viihdyttäen. Hege91 tuo murhetta Dragolle, eikä ole edes ainoa. Uusi tuttavuus, Daisuke Holopainen, on olemuksensa ja vaatetuksensa puolesta Dragolle "vitun nuuskamuikkunen". Daismaister69 on kuitenkin kapteeni menestyneessä CS-tiimissä, ja Drago joutuu tutustumaan Daisukeen saadakseen haaveensa toteutumaan. 
Sillä hetkellä mä päätin, että en antaisi puolijapanilaisen samurai-nuuskamuikkusen päihittää mua. Mä suljin silmäni ja kuvittelin olevani turvallisesti omassa huoneessani pelaamassa Hege91:stä vastaan ja valmistauduin jo nauttimaan tulevasta voitosta. Sitten mä annoin ajatusten valua aivoistani, avasin silmäni ja katsoin Daisukea. Ihan vitun sama. Kuolema tai voitto, mä aioin nauttia pelaamisesta. Daisuken kavereita ei ollut olemassa. Mua ei ollut olemassa. Daisukea ei ollut olemassa. Oli vain peli ja tämä hetki.
Aloittelen uusimman Nörtin lukemista. Sekin pyörähti kolmen esilukijan kautta. Nörtti 5 on kaupassa, tämä tiedoksi ainakin kaikille, jotka aikovat ostaa yläkoululaiselle kirjan joululahjaksi.

Nörtti löytyy sarjana Yle Areenasta. Jaksoja on nyt katsottavana 8.

Teos: Nörtti 4 Pro Gamer
Tekijä: Aleksi Delikouras
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Otava

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Juhlapäivä

Tänään julkistetaan kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajat. Juhlaa voi seurata suorana internetin välityksellä YLE:n, HSTV:n, MTV:n ja ISTV:n sivuilta klo 14 alkaen. Juhlassa selviää mm. Anna Puun valitsema lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittaja.

Pääsen osallistumaan juhlaan. Tätä kirjoittaessani matkaa on jo takana jonkin verran. Nyt istun junassa. Jos aikataulu pitää. ennätän ennen juhlaa piipahtaa Ateneumissa. Päivitän juhlatunnelmia Twitteriin (@MSaavalainen) ja Instagramiin (@kirjakkoruispellossa).

Yleisön suosikit julkistettiin maanantaina. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kategoriassa yleisön suosikiksi nousi ylivoimaisesti Mauri Kunnas teoksellaan Koiramäen Suomen historia.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Vielä ennätät äänestää omaa suosikkiasi


Nyt blogistani löytyvät tekstit kaikista lasten ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista:

Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia

Kaj Korkea-aho ja Ted Forsström: Zoo! Viraalit nerot

Sanna Mander: Avain hukassa

Jukka Behm: Pehmolelutyttö

Ninka Reittu: Sinä olet superrakas


Ehdit vielä käydä antamassa äänesi Kirjasäätiön sivuilla. Yksi onnellinen voittaa 500€ lahjakortin haluamaansa kirjakauppaan. Äänestys sulkeutuu tänään.

Keskiviikkona tiedämme sitten sekä yleisön suosikit että palkinnon saajat. Juhla on 29.11. iltapäivällä.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia

Esittelen Mauri Kunnaksen kirjoittaman ja piirtämän Koiramäen Suomen historian videolla, joka kuvattiin tänään Kirjakantti-tapahtuman yhteydessä Kuopiossa.

Koiramäen Suomen historia on luettu myös näissä blogeissa:
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Kirjojen pyörteissä
Kirjasähkökäyrä
Kirja vieköön
Kirjahilla

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!


Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Koiramäen Suomen historia
Tekijä: Mauri Kunnas
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava

perjantai 24. marraskuuta 2017

Ninka Reittu: Sinä olet superrakas

Ninka Reittu on tehnyt kauniin ja viisaan kirjan, joka sopii kaikille. Kirja Sinä olet superrakas kertoo pienestä Pienestä ja hänen kanssaan käsi kädessä kulkevasta Isosta. Molemmilla on viitat ja päähineet, joista huomaa heidän olevan paitsi supertyyppejä myös samanhenkisiä. Pienellä on paljon kysyttävää, ja Iso jaksaa vastata hänelle esitettyhin kysymyksiin ja kertoa, että rakkaus ei hiudu ja kulu pois. Kirjan kuvat ovat särmikkäitä ja todella hienoja.

Sinä olet superrakas on kirja, joka on helppo ja nopea lukea ääneen. Pidän siitä, että kirja ei ole liian lälly. Olen käynyt esittelemässä lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokaskirjoja muutamalle alakoulun luokalle Karstulassa. Tämän kirjan luin ääneen nelosluokkalaisille. Nelosten mielestä kirja sopii ainakin pienille lukijoille ääneen luettuna, mutta myös ihan aikuisille. Kuvat saivat kuulijat hymyilemään. Mielestäni tämä kirja sopisi hyvin lahjaksi myös aikuiselle ihmiselle. Sinä olet superrakas vastaa halausta ja hymyä.



Sinä olet superrakas on luettu myös näissä blogeissa:
Sininen keskitie
Lue meille äitikulta
Kirjojen keskellä
Lastenkulttuurin vinkkari
Hannan kirjokansi

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!

Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Sinä olet superrakas
Tekijä: Ninka Reittu
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava

torstai 23. marraskuuta 2017

Jukka Behm: Pehmolelutyttö

Mykkä pehmo kyyneleet silmissä
Siinä kohtaa, jossa istuin, oli vain kuoreni. Minä olin jossain muualla. Oikeastaan en tiennyt, kuka olin, olin joku, joka oli saanut käyttöönsä nuoren tytön ruumiin ja joka antoi sen tehdä kaikenlaisia asioita, sellaisia, mitä sen ei olisi pitänyt tehdä.
Jukka Behmin Pehmolelutyttö on vaikea kirja käsiteltäväksi blogissa. Siihen on kolme syytä:

1) Behm on kirjoittanut kirjan, jonka avulla minä lukijana todella tunnen Emilian tunteet. Ne kaikki ihmisen tunteet laidasta laitaan, jotka saavat toimimaan.
On olemassa likaa, jota ei voi pestä pois vedellä ja suihkusaippualla eikä edes niillä kaikilla kallilla pulloilla, joita äiti ostaa apteekista ja jotka on testattu Euroopan parhaissa laboratorioissa, ja ehkä siksi minua vähän itketti, mutta pidin kyyneleeni sisälläni.
2) Haluaisin suojella kirjan päähenkilöä. Pehmolelutytön minäkertoja on 15-vuotias Emilia, joka on pehmoeläimiensä tapaan mukava, pehmeä ja söpö. Hän on lisäksi viisas ja taitava nuori. Emilialla on vahva sisäinen arvottomuuden ja huonouden tunne, jonka vuoksi hän ajautuu itselleen tuhoisiin tilanteisiin miesten kanssa, jotka näkevät hänet käyttötavarana.
Kaikki halusivat sitä samaa. Sitä oli nyt liikkeellä.
He halusivat nähdä minut. Nähdä ihoani, enemmän ihoani.
3) Haluaisin muuttaa maailman ja Suomen niin, että tämä kirja olisi oikeasti fiktiota. Nyt uskon sen olevan liian lähellä totuutta. Miten vaarallista nuoren elämä on!
Tonyn mielestä tarvitsisimme seuraavaksi kuvia, joissa vartaloni tulisi paremmin esiin. - - 
Tony ehdotti, että olisin pelkissä alusvaatteissani.
En tiedä, mitä olisin sanonut siihen.
Kun olen esitellyt lapsille ja nuorille tätä kirjaa, olen huomannut aiheen ja kirjan kiinnostavan monia.  Uskon, että monet nuoret joutuvat kuuntelemaan sopimattomia ehdotuksia ja miettimään päänsä puhki keinot, joilla he voivat luovia oudoista ja uhkaavista tilanteista rauhaan.
Pyysin heitä lopettamaan, ,mutta olin heille ilmaa. He eivät välittäneet minusta, sillä he olivat löytäneet oikean tytön, joka oli lihaa ja verta eikä pelkkä videoklippi, ja nyt he tekivät sillä tutkimuksiaan, eikä sellaista tärkeää tieteellistä työtä olisi saanut häiritä.
Pehmolelutyttö on luettu myös näissä blogeissa:
Kirjapöllön huhuiluja
Luetaanko tämä? - lastenkirjablogi
Eniten minua kiinnostaa tie
Sivutiellä
Lue meille äitikulta
Kirjasta kirjaan
Amusa kulttuuritori

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!
Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Pehmolelutyttö
Tekijä: Jukka Behm
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: WSOY

maanantai 20. marraskuuta 2017

Sanna Mander: Avain hukassa

Tämä pieni on yksikseen,
aikuisista sai tarpeekseen.
Ne papatti ja pölisi,
mökötti ja mölisi.
Pieni sanoi: "Kiitti - 
nyt mulle riitti."

Kansi kustantajan sivuilta
Sanna Manderin Avain hukassa päästää lukijan kurkistamaan kerrostalon asuntoihin. Asunnoissa asuvat henkilöt ovat jokainen omanlaisiaan, yksi itkee ja toinen naurahtelee. Kehystarinana on etsiä kadonnutta avainta. Runoissa lukijaa puhuttelee pienehkö henkilö, jolla on keltaiset kumikengät jalasssa. Lukija pääsee tämän henkilön mukana asunnosta toiseen. Sonja, Barbarossa, Anita, Aila, Tim ja Kalle asuvat kerrostalossa - kukin omissa asunnoissaan. Muutaman säkeen runo liittyy aina yhteen asuntoon ja  esittelee asukkaan lukijalle.

Manderin kuvat ovat värikkäitä. Aluksi lukiessani kirjaa minusta tuntui, että kuvien katsominen meni tihrustamiseksi. Tänään luin kirjaa kirkkaan valon äärellä kaikessa rauhassa ja sain kuvista paljon irti. Ajattelen Manderin teoksen Avain hukassa olevan täsmäkuunneltavaa ja -katsottavaa alle kouluikäiselle lapselle. Lukija voi kaikessa rauhassa lukea runot ääneen. Luin niitä tänään itsekseni ääneen, huomenna pääsen lukemaan niitä alakoululaisille. Yhteinen kuvien tutkiminen on miltei loputon ilo muutaman (kymmenen) lukukerran jälkeen.

Avain hukassa sijoittuu kaupunkiin ja kerrostaloon. Kirjassa limittyvät todellinen elämä ja satumaiset tapahtumat. Todellista elämää ovat ainakin kiukkuiset aikuiset tietokoneen ääressä ja nuudelikokkaukset keittokomerossa. Satumaisuutta ovat karkkivitriini ja kummitus naapurina. Tarkempi kuvituksen tutkiminen paljastaa teoksesta viittauksia toisiin kirjallisiin teksteihin. Lukevien siskosten kotona on mm. Maresi ja Minna Canthin teos.

Avainta kannattaa etsiä vasta sitten, kun on sen aika. Lukiolaisille kävi samoin kuin minulle, etsimme vimmatusti avainta joka aukeamalta sitä löytämättä.

Avain hukassa on luettu myös näissä blogeissa:
Luetaako tämä? Lastenkirjablogi
Lastenkirjahylly
Lue meille, äitikulta!

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!

Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Avain hukassa (alkuperäinen: Nyckelknipan)
Tekijä: Sanna Mander
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: S&S (Schildts & Söderströms)

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Korkea-aho ja Forsström: Zoo! Viraalit nerot

Kansi kustantajan sivuilta
Ruoka oli sanoinkuvaamatonta! Oliko se edes ruokaa? Vai biologinen koe? "Risteytetään kuolemansairas kuha ruskean greipin kanssa, ryöstetään jälkeläinen ja unohdetaan koko homma tippukiviluolaan muutamaksi kuukaudeksi?"
Zoo! Viraalit nerot on Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin kirjoittama nuortenromaani. Zoo kertoo Atlas Friskistä, jonka kaveri Elliot lähtee koko lukuvuodeksi ulkomaille. Atlas kirjoittaa sähköposteja ystävälleen. Ensimmäinen viesti on päivätty elokuulle, viimeinen syyskuulle. Kuukaudessa yläkoululaisen Atlaksen elämässä ennättää tapahtua kaikenlaista.

Atlas haluaa selvitä hengissä koulusta, mutta myös voittaa Justuksen, joka on Atlaksen mielestä todella ärsyttävä tyyppi. Justus on tehnyt nettiin sietämättömän klipin Waffling on a train. Suosittu klippi kasvattaa suositun lihaskimpun mainetta koulussa, kun taas Atlas ei pääse millään samaan minkäänlaiseen suosioon. Koulussa on Atlaksen ja Justuksen lisäksi tyttöjä, jotka herättävät vahvoja tunteita ainakin Atlaksessa. Erityisen ihana Atlaksen mielestä on Sarah-Li, joka on luokalla uusi ja onnistuu tajuamaan Atlaksen jutut.

Zoo on hauska ja vauhdikas luettava yläkoululaiselle. Se ei sisällä mitään erityisen yllättävää, mutta on viihdyttävä. Tessien kesä Tissiplaneetalla, intialaisen vaihto-oppilaan mysteeri, rehtorin lukuhanke ja erityisesti oppilasedustajan valitseminen koulun johtokuntaan naurattivat minua. Viimeksi mainittu on erityisesti asia, joka saa Atlaksen toimimaan ja ahdistumaan vimmatusti. Justus paistettuine pakaroineen on myös ehdolla!

Zoo on kirjana kiinnostavan näköinen. Kun olen esitellyt Finlandia-ehdokkaita nuorille, Zoo on ollut kirja, johon sekä yläkoululaiset että lukiolaiset tarttuvat mielellään. Kirjassa on paljon kuvia. Pentti Otsamon hauskat ja simppelit kuvat sopivat kirjan sisältöön hyvin. Ostin Helsingin kirjamessuilta kotiin luettavaksi Zoon, enkä ole ostostani katunut.
Kadonk! Kuva kirjasta Zoo.


Zoo! Viraalit nerot on luettu myös näissä blogeissa:
Ihminen välissä - enimmäkseen asian vierestä
Eniten minua kiinnostaa tie

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!

Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Zoo! Viraalit nerot (alkuperäisteos: Zoo! Virala genier)
Tekijä: Kaj Korkea-aho ja Ted Forsström
Kuvat: Pentti Otsamo
Suomentaja: Laura Beck
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava (alkuperäisteos: Förlaget)

perjantai 17. marraskuuta 2017

Ernest Cline: Ready Player One


Avasin Gummeruksen kevätkatalogin ja huomasin ilokseni, että Ernest Clinen Ready Player One ilmestyy pokkarina maaliskuussa 2018. Tämä on loistava uutinen, koska olen etsinyt kirjaa itselleni ja perheenjäsenilleni. Laskimme eilen, että ostan maaliskuussa tätä kirjaa yhteensä neljä kappaletta. Jokainen kotoa lähtevä saa omansa ja meille jää vielä oma kappale. Miksi moinen vouhkaaminen? Selasin eilen blogiani ja huomasin, että olen kirjoittanut Clinen teoksesta useammassa blogipäivityksessä. Ajattelin, että kokoan tähän tärkeimmät asiat romaanista.

Totta puhuen tulevaisuus ei vaikuta kovinkaan valoisalta. Sinä synnyit aika onnettomana aikana historiaa. Ja näyttää siltä, että asiat menevät entisestään huonompaan päin. - -
Luultavasti pohdit, mitä sinulle itsellesi tapahtuu. Helppo kysymys. Sinulle käy samoin kuin kaikille muillekin koskaan eläneille ihmisille. Sinä kuolet. Me kaikki kuolemme. Sellaista se nyt vain on.
Mitä tapahtuu, kun sinä kuolet? No, emme me ihan varmoja ole. Mitä vaikuttaisi siltä, ettei tapahdu yhtään mitään.
Ernest Clinen Ready Player One on tulevaisuuteen sijoittuva scifi-romaani nuorille ja aikuisille. Virtuaalitodellisuusverkko OASISin luonut miljardööri James Hallidayn kuolema käynnistää munastuksen, jossa etsitään Hallidayn kätkemää pääsiäismunaa pelistä. Päähenkilö, munastaja Wade Watts, elää synkässä maailmassa.

Pelissä ei ollut katkoja eikä sitä saanut tauolle. Portista astumisen jälkeen ei ollut mahdollista pysähtyä ja kirjautua ulos. Järjestelmä ei sallinut sitä. Visiirin riisuttuaankin pysyi kirjautuneena. Ainoa tapa päästä portista on pelata se läpi. Tai kuolla.
Ready Player One koukuttaa aivan alusta asti. Tämä on tapahtunut kaikille perheemme jäsenille. Kirjaa on luettu yötä myöten. Kirja on kiertänyt sisarukselta toiselle ja sitä on odotettu silmät kiiluen. Ready Player One on seikkailua ja loistavaa viihdettä.  Nautin 80-luvun viihdekulttuurin kuvaamisesta ja vaikka en todellakaan ole ollut innokas pelaaja, riemuitsin siitäkin puolesta. Elin lukiessani täysillä mukana Wade Wattsin ja kumppaneiden seikkailusta läpi yhteiskunnan, joka on kerrostunut ja kaikkea muuta kuin demokraatinen. Raha ja valta vaikuttavat yksilön elämään, ja osa havaittavaa todellisuutta on vain pienen ryhmän saavutettavissa.


Ulos meneminen on erittäin yliarvostettua.
- Anorakin almanakka, 17.luku, 32. jae
On marraskuu, joten kannattaa käydä ulkona sen verran, että hakee kirjastosta Ready Player Onen luettavaksi ja sitten vaan jää kotiin lukemaan. Ensi vuonna katsottavaksi tulee elokuva, josta on nyt näytillä traileri.Tuo pätkä on melkoista rymistelyä, mutta kirjassa on paljon muutakin.

Maaliskuussa Gummerus julkaisee myös Clinelta uutta: Armada on esittelytekstin mukaan hilpeä ufotrilleri!

Teos: Ready Player One
Tekijä: Ernest Cline
Kääntäjä: J. Pekka Mäkelä
Julkaisuvuosi: 2012 (alkuperäinen 2011). Uusintapainos tulossa 2018.
Kustantaja: Gummerus

maanantai 13. marraskuuta 2017

Kuopion kaupunginteatteri: Siipirikkoja ja matriarkkoja

Kävin 11.11. Kuopion kaupunginteatterissa katsomassa näytelmän Siipirikkoja ja matriarkkoja eli kuule meitä Kaija Koo. Miisa Lindénin kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän kanta-esitys oli keskiviikkona 8.11. Katsomo ei ollut täynnä katsojia iltapäivän näytöksessä, mutta se ei menoa haitannut.
Kuva Kuopion kaupunginteatterin sivuilta. Kuvassa Johanna Jauhiainen, Sari Harju, Katri-Maria Peltola, Eino Heiskanen, Virpi Rautsiala, Seija Pitkänen ja Ritva Grönberg. Kuva Sami Tirkkonen.
Näytelmän nimi kuvastaa näytelmän sisältöä hyvin, näin jälkikäteen ymmärrettynä. Juhlavuonna suomalainen keski-ikäinen nainen saapuu gaalaan yleisöksi, mutta ei pääse haluamaansa paikkaan. Sen sijaan hän joutuu - vastoin omaa tahtoaan - suljettuun tilaan itselleen vieraiden ihmisten kanssa. Katri-Maria Peltolan roolihahmo Armi Kaulakumpu luo omalla olemuksellaan ja toiminnallaan ristiriidan suhteessa muihin näytelmän henkilöihin. Koska arkinen elämä ja kulttuuri eivät ole irrallaan toisistaan, huomasin katsovani hyvin tutunoloista naista lavalla. Se oli yhtä aikaa kivuliasta ja hauskaa!

Erityisen paljon minulle katsojana toi iloa Greta Suomi (esittää Sari Harju), johon ruumiillistuu villi vapaus ja näytelmän satumaisuus. Tuo elävä tykinkuula on sinnitellyt kohta sata vuotta. Vaikka välillä hän hiipuu lähelle lähtöä, Greta edustaa tarinassa uteliaisuutta, rohkeutta ja viisautta tartuttaen sitä muihinkin.
Kuva Kuopion kaupunginteatterin sivuilta. Kuvassa Sari Harju. Kuvaaja Sami Tirkkonen.
Siipirikkoja ja matriarkkoja -näytelmässä lavalla on kuusi naisnäyttelijää ja yksi miesnäyttelijä. Heistä on moneksi. Näytelmässä lavalla nähdään Kaija Koo, Minna Canth, arkkienkeli ja monia muita merkittäviä henkilöitä. Laulut ja tanssi rytmittävät tarinaa ja viihdyttävät. Marie Antikainen on vastannut näytelmän puvustuksesta ja lavastuksesta. Näyttämöt, joissa näytelmää esitettiin, oli suunniteltu monitasoisiksi ja ne toimivat mielestäni hyvin.

Tullessani katsomaan näytelmää odotin näkeväni hauskan näytelmän nyky-Suomesta. Sitä se olikin, mutta mukana oli myös vakavampia sävyjä, jotka kattoivat mielestäni naisen koko aikuisiän. Kaltaiselleni viittäkymppiä lähestyvälle naiselle tämä oli täsmänäytelmä, mutta uskon näytelmän viihdyttävän laajemminkin teatterissa viihtyvää ihmistyyppiä.

Näytelmä: Siipirikkoja ja matriarkkoja eli kuule meitä Kaija Koo
Käsikirjoitus ja ohjaus: Miisa Lindén
Esitykset Kuopion kaupunginteatterissa

Kuvat blogissa Kuopion kaupunginteatterin sivuilta. Käyttöön pyydetty lupa.

Kuopion seudun bloggareilla on yhteistyötä Kuopion kaupunginteatterin kanssa. Kiitos lipusta!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba

Mutta äiti jaksaa aina jankuttaa, että lentäminen on kaikkein turvallisinta matkustamista. - -
Äiti luottaa aina laskelmiin.
Mutta kukaan tutkija ei osaa mitata sitä, miltä tuntuu istua yksin lentokoneessa. Kukaan ei tajua, millaista on jo koneessa ikävöidä äitiä, isää ja kavereita. Istua ilmassa jossa lentokoneet suihkivat, olla kahden kodin välissä yksin, tai kyllä muiden matkustajien kanssa, mutta silti yksin. - -
Mä olen meistä kolmesta ainoa, jolla on kaksi kotia.
Kansikuva kustantajan sivuilta. Teoksen kuvat ovat Marika Majalan.


Riikka Ala-Harjan lastenromaani Kahden maan Ebba on tarina tytöstä, joka matkustaa äidin luota Suomesta isän luo Saksaan. Ebba on 10-vuotias tyttö, jolla on rakastavat vanhemmat ja moni asia elämässä hyvin. Kahden maan Ebba -romaani sijoittuu kaupunkimiljööseen, Ebban kaupungit ovat Helsinki ja Berliini.

Ebba on ollut itsenäisyyspäivän tanssiaisissa Finlandia-talolla ja nyt on pakko lähteä kiireellä isän luo, koska lentoliput on ostettu jo aikoja sitten. Lentämiseen Suomen ja Saksan välillä tiivistyy Ebban suurin suru, vanhempien erosta seuranneet muutokset Ebban arjessa. Ebba kokee itsessään erosta seuranneet yksinäisyyden lentäessään kahden maan välillä, jolloin hänellä ei ole toista tuttua ihmistä vieressään koneessa. Ebban tulee lentomatkoilla pärjätä itsekseen. Lentokoneessa UM eli unaccompanied minor on ilman seuraa ja yksin. Minor tarkoittaa alaikäistä, mutta Ebban tarinassa minäkertoja muistuttaa sen musiikissa tarkoittavan mollia.

Kahden maan Ebba alkaa vahvasti mollisävyisenä. Ebban elämän ihanat asiat tuntuvat aina olevan toisaalla ja toisessa maassa. Ebba pohtii äitinsä kanssa turvallisuutta ja on huolissaan, vaikka äiti yrittää vakuuttaa Ebban olevan lentokoneessa turvassa. Ebba elää maailmassa, jossa on terroristejakin ja Ebba miettii kamalaa tilannetta, jossa terroristi tulisi lentokentällä vastaan. Ei syytä huoleen, Ebba on neuvokas ja sinnikäs. Lukijana vakuutun Ebban selviämisestä.

Kahden maan Ebba on yksi tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista lasten- ja nuortenkirjallisuuden sarjassa. Kirja sopii mielestäni alakouluikäiselle lukijalle. Kirjassa on sivuja 108 ja tarina jakautuu lyhyihin lukuihin, joilla on mielenkiintoiset nimet. Marika Maijalan kuvat jatkuvat läpi teoksen. Alun molli vaihtuu keveämpiin säveliin ja tunnelmiin myöhemmin tarinassa. Ala-Harja on kirjoittanut lempeän, eläväisen ja lasta arvostavan romaanin tärkeästä aiheesta. Hyvä Ebba!

Kahden maan Ebba on luettu myös näissä blogeissa:
Luetaanko tämä?
Kirjasähkökäyrä
Lastenkirjahylly

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!
Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Kahden maan Ebba
Tekijä: Riikka Ala-Harja
Kuvat: Marika Maijala
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava

lauantai 11. marraskuuta 2017

Yleisöäänestys Finlandia-ehdokkaista

Eilen julkistettiin kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat, joten nyt kaikki ehdokkaat kolmessa sarjassa ovat tiedossa. Kaunokirjallisuuden ehdokkaita ruodittiin mediassa ja kiiteltiin ennakkoluulotonta raatia, joka otti askeleita kokeellisen kirjallisuuden suuntaan. Minä ilahduin listasta, vaikka muutama oma suosikkini ei listalle yltänytkään. Ehkä se, jota listalle eniten kaipasin, oli Anneli Kannon Lahtarit.

Nyt jokaisella kirjanystävällä on mahdollisuus äänestää omaa suosikkiaan. Kirjasäätiön sivuilta löytyy yleisöäänestys, joka toteutetaan toista kertaa. Äänestys avautui eilen ja sulkeutuu 26.11. Omat yhteystiedot jättämällä osallistuu kirjalahjakortin (500€) arvontaan. Finlandia-ehdokkaat perusteluineen löytyvät myös Kirjasäätiön sivuilta (tietokirjallisuus, lasten- ja nuortenkirjallisuus ja kaunokirjallisuus).

Seuraavaksi palaan blogissa lasten- ja nuortenkirjaehdokkaisiin, joiden lukeminen on edistynyt. Ensimmäisenä esittelyvuorossa Kahden maan Ebba.


torstai 9. marraskuuta 2017

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat vuonna 2017

Minulla oli ilo olla mukana lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaiden julkistamistilaisuudessa eilen. Vasta nyt, palattuani reissusta ja tehtyäni työpäivän, voin tilaisuudesta ja ehkäpä koko kilpailusta sanoa jotain. Sosiaalisen median aikataulu on nopea. Olen laittanut joitakin kuvia tilaisuudesta, mutta jonkun mietityn ajatuksen esittäminen vie näköjään oman aikansa.
Ehdokasteokset 2017

Vuoden 2017 ehdokkaat on jo moneen kertaan kerrottu ja listattu, mutta tässä ne ovat:

💙Ala-Harja, Riikka: Kahden maan Ebba (Otava)
 
💛Behm, Jukka: Pehmolelutyttö (WSOY)
 
💜Korkea-aho, Kaj & Ted Forsström. Kuvitus Otsamo, Pentti: Zoo! Virala genier / Zoo! Viraalit nerot (Förlaget / Otava)
 
💛Kunnas, Mauri: Koiramäen Suomen historia (Otava)
 
💜Mander, Sanna: Nyckelknipan / Avain hukassa (Schildts & Söderströms / S&S)
 
💙Reittu, Ninka: Sinä olet superrakas (Otava)
Ehdokasteosten tekijät

Ensimmäinen ajatukseni ehdokasesittelyssä oli ilo siitä, että Mauri Kunnas on ehdokkaana. Täytän itse muutaman vuoden päästä viisikymmentä vuotta. Olin alakoulussa, kun Mauri Kunnaksen Suuri Urheilukirja julkaistiin. Muistan edessäni istuneen Juhan naurun, kun hän katsoi Kunnaksen piirroksia hiihtäjistä, joista toisen suksissa on pitoa ja toisella sukset lipsuvat pahasti. Olen lukenut Kunnaksen kirjat ja lukenut niitä lapsilleni. Luulen, että kirjahyllyssämme on reilu metri Kunnaksen kirjoja. Väitän, että jos suomalaisessa kodissa on ylipäätään lasten kirjoja, niin siellä on ainakin Kunnaksen kirjoja ja ehkä Tatuja ja Patuja. Koiramäen Suomen historia on lasten tietokirja, joka kertoo Suomen historiasta 1500-luvulta alkaen. Nyt ei pyöritä viimeisimmän sadan vuoden jutuissa.

Toinen ajatukseni oli teoksissa näkyvä aikuisten elämä ja sen vaikutukset lapsiin. Riikka Ala-Harjan Kahden maan Ebba ja Jukka Behmin Pehmolelutyttö tuovat molemmat - ainakin esittelyn perusteella - näkyviin jotain sellaista, jossa lapsi joutuu sopeuttamaan omaa toimintaansa aikuisten tekojen vuoksi. Aloitin eilen lukemaan Ala-Harjan Ebbaa.

Kolmas ajatukseni oli nuoruusiän ja kai koko ihmiselämän päättömyys. Tätä hulluutta juhlistaa Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin Zoo! Viraalit nerot. Zoota olen lukenut kirjamessujen jälkeen, mutta voin jo nyt paljastaa, ettei nuoruus ole ihmisen parasta aikaa.

Selasin teoksen läpi ja pidin näkemästäni. Kuusi ehdokasteosta pitää sisällään faktaa ja fiktiota. Mielestäni Nina Reitun Sinä olet superrakas ja Sanna Manderin Avain hukassa sopivat hyvin luettavaksi noin viisivuotiaasta eteenpäin. Ikähaitarin toisessa päässä on Jukka Behmin Pehmolelutyttö, joka voisi sopia yläkouluikäiselle ja sitäkin vanhemmalle.

Ainoa tapa asettaa nämä kuusi järjestykseen on oma arvio teoksen kiinnostavuudesta ja tärkeydestä. Sen jokainen lukija saa halutessaan tehdä. Tänään keskustelin lasten- ja nuortenkirjoista useammankin aikuisen kanssa. Moni halusi kertoa omien lastenlasten lukutottumuksista ja itsestään isovanhempana, joka lukee lapsenlapsille ja sukulaislapsille. Kuulin lukijatarinoita lapsista, mutta ne tarinat eivät muodostaneet mieleeni kuvaa yhtenäistä ryhmästä, jolle sopisi sama kirja luettavaksi. Yksi rakastaa yksityiskohtia ja viettää paljon aikaa tutkien kuvia omassa rauhassa. Toinen on herkkä, pelästyy helposti hurjien kuvien ja tapahtumien äärellä, mutta nauttii silti tarinoista. Kolmas kaipaa kirjalta toimintaa. Hienoja tarinoita!

Neljäs ja viimeinen ajatukseni olikin se, että nämä kuusi teosta ovat jo voittajia. Teokset ja tekijät ovat ehdokkuutensa kautta saaneet jo ja tulevat saamaan näkyvyyttä. Raati on lukenut kustantajien ehdolle asettamat teokset ja nyt meillä on tiedossa ehdokkaat, joista Anna Puu valitsee voittajan.

Lasten- ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-palkinto 2017 julkistetaan 29.11. Siihen on aikaa kolmisen viikkoa. Tänä aamuna pistin pystyyn koulussa, jossa työskentelen, näyttelyn ehdokaskirjoista valintaperusteineen. Toivon, että ennätän ainakin silmäillä ehdokasteoksia läpi joidenkin oppilas- tai opiskelijaryhmien kanssa. Tiedän, että ennätän lukea itse ehdokasteokset ja kirjoittaa niistä blogiini. Aloitin eilen jo lukemisen Riikka Ala-Harjan teoksesta.
Laaksolan koulun ja Karstulan lukion ala-aulassa on pari päivää näytteillä ehdokasteokset. Alakoululaiset on kutsuttu tutustumaan. Välitunnillakin saa selata ja lukea näitä kirjoja.

Huomenna kerron Finlandia-palkintoihin liittyvästä yleisöäänestyksestä, johon kaikki halukkaat voivat ottaa osaa!

Mikä ehdokkaista innosti sinua?

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistetaan tänään

Tänään julkistetaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat. Julkistaminen tapahtuu kello 10. Kävin vielä kertaamassa Kirjasäätiön sivuilta tärkeimmät seikat tästä palkinnosta: Ehdokkaita nimetään kolmesta kuuteen. Voittajan ehdokkaista valitsee laulaja ja lauluntekijä Anna Puu. Palkinto on 30 000€ ja se jaetaan 29.11.

Pääsen osallistumaan ehdokkaiden julkistamistilaisuuteen. Päivitän tilaisuudesta tunnelmia Twitterissä (@MSaavalainen) ja Instagramissa (@kirjakkoruispellossa).

Mitkähän kirjat tulevat valituiksi ehdokkaiksi? Kuinka monta nuortenkirjaa on mukana? Millaisia ovat mukaan valitut lastenkirjat? Jostain syystä mieleeni tulee aika, jolloin omat, nyt nuoruusikäiset,  lapseni olivat pieniä. Kun menimme uuteen kaupunkiin, kiertelimme katsomassa kaikki patsaat ja tarkistimme niiden nenät! Nyt olen kiertelemässä ilman lapsiani, mutta huomaan olevani yhtä utelias ja innostunut. Millaisia neniä sieltä löytyykään?

Ehdokkaiden julkistamistilaisuuden jälkeen ajattelin tehdä yleisesittelyn ehdokkaista ja käsitellä kaikki ehdokkaat jollain lailla ennen marraskuun loppua. Toinen bloggari, jonka blogissa tämä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto ainakin näkyy, on Tiia Aaltonen blogista Lue meille äitikulta.

Lasten- ja nuortenkirjallisuus sopii ihan kaikille, siinä ei ole ikärajaa. Pidän paljon erityisesti nuortenromaaneista. Nytkin luen yhtä varsin vetävää kotimaista seikkailuromaania, joka on erityisesti tarkoitettu nuorille lukijoille. Palaan siihen vähän myöhemmin!

torstai 2. marraskuuta 2017

Stefan Moster: Nelikätisen soiton mahdottomuus

Elokuusta olen ajanut autoa taas siihen malliin, että äänikirjat ovat tulleet takaisin lukemiseeni. Yritän välttää kirjoja, jotka olen jo lukenut ja etsin äänikirjoista erityisesti uusia kirjailijoita ja heidän uusia teoksiaan. Stefan Mosterin nimen olin jo bongannut, mutta tämän teoksen nimi viehätti niin, että otin kirjan kuunteluun.

En oikein osannut odottaa mitään erityistä, koska ilmeisesti unohdin takakansitekstin sen luettuani. Nelikätisen soiton mahdottomuus -romaanin kannessa on flyygeli ja kuohuvaa vettä. Äänikirjassa on 12 cd-levyä. (Kyllä, kuuntelen äänikirjat autossa cd-soittimesta, kun siellä sellainen on.) Teos jakautuu kolmeen osaan. (Äänikirjasta bloggaamisessa on se työllistävä ja ärsyttävä puoli, että joudun usein etsimää paperisen kirjan käsiini ymmärtääkseni ja muistaakseni teoksesta tiettyjä asioita. Teoksen osat, lukujen pituus ja nimien kirjoitusasu vaativat minulta usein sen, että edessäni on kokreettinen paperinen kirja.) Teoksessa pääsevät ääneen vuorotellen Almut ja Sebastian. Minulta meni järkyttävän kauan ymmärtää, että Sebastian on todellakin Almutin poika. Rakentelin jo kuunnellessani sellaistakin rakennelmaa päässäni, että tuo Sebastianin äidin oloinen toinen minäkertoja olisi vain äidin kaltainen ja jotenkin rinnakkainen Sebastianin äidille. No ei ollut! Kun sain paperikirjan käsiini, tämä tieto löytyi kirjan sisäliepeestä! Hulvatonta.

Ensimmäisen puolikaan kirjasta olin aika tuskissani. Kerronnalla oli hetkensä ja kiinnostuin henkilöistä, mutta sitten taas kiinnostus purkautui. Keski-ikäinen psykologi Almut työskentelee laivalla terapeuttina tai sen kaltaisessa ohjaustehtävässä. Almutin asiakastapaamisten kuvausten kuuntelu oli minulle erityisen raskasta. Kokeneen keski-ikäisen naisen yllättäminen voi olla hankalaa ja jokainen uusi asiakas solahtaa luokkaan, joka on Almutille tuttu. Ote teoksesta:
Mutta nyt hänellä oli ongelma.
Miehet aloittavat aina niin. Heillä on ongelma. Tähän kätkeytyy jotain, jota he eivät tajua: se, mikä määritellään tarkkarajaiseksi ongelmaksi on jotakin, jonka minun odotetaan poistavan ja tuhoavan viimeistä piirtoa myöten. - -
Hänen ongelmansa on, ettei hän pysty lähestymään vaimoaan, hän sanoi. 
Jaa-a. Ei kuulostanut sensaatiolta, vähän turhautuneelta vain.

Ehkä Sebastianin nuoren miehen pulmat tuntuivat helpommilta kestää ja olivat minulle mielenkiintoisempia.

Sebastian toimii muusikkona laivalla ja musiikki onkin olennainen osa teosta. Jos olisin ollut lukemassa teosta vapain käsin, olisin hakenut taustamusiikiksi juuri Almutin nimeämiä klassisia kappaleita. Musiikinrakastaja olisi saanut kappaleet soimaan mieleensä ilman nettihakua, mutta minulta se ei onnistunut.

Almut ja Sebastian ovat soittaneet yhdessä ja teoksen nimen voisi ajatella viittaavan juuri heidän kahden yhteissoittoon. He eivät jää kuitenkaan teoksen ainoiksi soittajiksi. Minulle tuo nelikätisen soiton mahdottomuus on yhteisen olemisen ja tekemisen mahdottomuutta, rakkauden mahdottomuutta.

Nelikätisen soiton mahdottomuus vaati minulta sinnikkyyttä. Sain teoksen loppuun. Mielestäni kuuntelukokemus jopa parani loppua kohti. Olisiko kertojaratkaisua voitu tehdä selvemmäksi kuulijalle valitsemalla kaksi lukijaa? Nyt kuuntelukokemus jäi vaisuksi ja mahdollisti jäsentymättömyyden. Tai sitten olin vain väsynyt kuuntelija, jonka levottomaan mieleen äänikirja puhkoi pieniä kiinnostuksen aukkoja.

Teos: Nelikätisen soiton mahdottomuus
Tekijä: Stefan Moster
Suomentaja: Helen Moster
Lukija: Toni Kamula
Julkaisuvuosi: 2012
Kustantaja: BTJ Finland (Siltala)

tiistai 31. lokakuuta 2017

Helsingin Kirjamessut 2017

Neljä messupäivää on takana. Ennen messuja vinkkasin viisi tapahtumaa, jotka minua kiinnostivat etukäteen. Yllätyksekseni onnistuin seuraamaan niistä neljä. Joskus onnistumisprosentti on ollut paljon heikompi. Näiden neljä keskustelun lisäksi kuuntelin kaikkia mahdollisia kiinnostavia esityksiä olosuhteiden rajoissa.

Helsingin Kirjamessut on suuri tapahtuma. Väkimäärän lakipiste oli mielestäni lauantaina iltapäivällä. KirjaKallion lava oli suosikkini, koska nuortenkirjallisuus kiinnostaa minua. Vastapainona sille lastenkirjaosasto oli pettymys, olisin kaivannut sinne enemmän menoa ja meininkiä. Lastenkirjojen osalta mieluisin yllätys oli Paleface lukemassa satua ääneen uusimmasta Tatu ja Patu -teoksesta.

Kuuntelin monia hulvattomia haastateltavia, ensimmäisenä mieleen tulevat Päivi Alasalmi ja Miki Liukkonen. Toisaalta taitava esiintyjä yhdistettynä hienoon teokseen ja upeaan haastattelijaan on uskomattoman hieno kokemus. Tämän kokemuksen minulle tarjoilivat haastattelija Anna Kortelainen ja kirjailija Anneli Kanto. Mikä pari lavalla!

Kirjallisuuden, kirjojen ja lukemisen lumo on mysteeri. Saatoin jäädä kuuntelemaan minulle tuntematonta kirjailjaa välinpitämättömänä, mutta häntä kuunnellessasi innostuin teoksesta voimallisesti ja talletin kirjailijan mieleeni - hänen teoksiinsa minä palaan. A.W. Yrjänä kertoi teoksestaan niin kiinnostavasti ja huumorilla, että minusta tuli miehen fani suoraan.

Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kirjamessujen lavalle, ja sepä vasta olikin jännittävää. Lisää Finlandia-jännitystä on tiedossa marraskuussa.

Yhtä tärkeitä kuin kirjallinen messuohjelma olivat minulle tänä vuonna messupäivien lomaan säästetyt keskustelut ystävien kanssa. Itku ja nauru vuorottelivat ja todellinen elämä kohtasi fiktion. Ystävät tekevät elämäni onnekkaaksi!

Messukeskuksen työntekijät infotiskillä ja mediatilassa olivat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Kiitos avusta.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Kristiina Vuoren Filippa-teoksen lukupiiri Helsingin Kirjamessuilla

Filippa-romaanin lukupiiri pidettiin osana Helsingin Kirjamessujen ohjelmaa 27.10.2017. Paikalla oli valtioneuvoston kirjallisuuspiiriläisiä, kustantajan edustajana Hannu Harjumaa, kirjailja Kristiina Vuori ja pieni joukko tilaisuuteen ilmoittautuneita lukijoita. Itse olin paikalla bloggarina.

Keskustelumme oli vapaata ja soljuvaa. Keskustelu oli myös niin intensiivistä, että vasta illalla osasin kaivata valokuvaa lukupiiristä. Koska en ollut sitä ottanut, tilaisuus jää Filippan ulkomuodon lailla mielikuvituksen ja tämän tekstin varaan.

Harjumaa aloitti tilaisuuden kysymällä osallistujien ajatuksia historiallisesta romaanista. Osa osallistujista kertoi lukevansa historiallisia romaaneja erityisesti historian vuoksi. Yksittäisen ihmisen kokemus on kiinnostava! Menneiden aikojen merkittävien miesten tarinoiden koettiin täydentyvän, kun historiassa ja kirjallisuudessa äänen saavat nykyään myös naiset ja lapset. Tämä naisten ja lasten historian kirjoittaminen on Vuoren eräs missio kirjailijana.

Lukupiirissä oli osallistujia, joilla oli keskivertolukijaa enemmän tietoa Filippan tapahtumapaikoista. Kuulimmekin sekä osallistujien että kirjailijan kertomana Flemingien kartanoista ja esimerkiksi Filippa-aaveesta, joka vaeltaa levottomana ja kenties jokun vääryyden kokemana suvun kartanon mailla. Vuori kokee, että teoksen tapahtumapaikoilla käynti auttoi häntä rakentamaan tarinaa ja on yleisemminkin hyödyllistä keskiajan ja uuden ajan tekstejä kirjoitettaessa.

Kirjailija Vuori kertoi Anu Lahtisen kirjoittaneen väitöskirjan Flemingien suvusta ja olleen apu Vuorelle teoksen taustojen tarkistamisessa. Laaja yhteistyöverkosto auttaa kirjailijaa tietojen keräämisen työläässä vaiheessa. Pohjana teokselle toimi Filippan kirjoittama viimeinen tahto, joka on testamenttitekstinä poikkeuksellinen tuossa ajassa, täynnä tunnetta. Lukupiirissä kuulimme 1500-luvun naisien, jotka olivat yhteiskunnassa vähävaltaisia, keinoista kuitenkin vaikuttaa omaan elämäänsä. Emme jääneet pelkästään pohtimaan naisia, vaan osansa saivat myös tuon ajan miehet. Häikäilemätön mies saattoi olla hyödyksi koko suvulle kerätessään valtaa ja varallisuutta.

Lukupiiriläiset kuulivat, että Vuorella on monia ideoita tulevien romaanien aiheiksi. Seuraava teos on valmistumassa, kansikuvakin on jo valmiina. Ilahduttavaa oli myös kuulla, että Vuori ei tiukasti rajaa teostensa ajankohtaa tai aihetta. Tulevina vuosina saatamme lukea Kristiina Vuoren kirjoittamia teoksia, jotka kertovat hyvinkin erilaisesta ajasta ja maailmasta.

Kiitos kaikille lukupiiriin osallistuneille! Keskustelu oli vilkasta ja virkistävää.

Teos: Filippa
Tekijä: Kristiina Vuori
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Tammi