Rauhaa maailmaan -lukumaraton (päivitetty 27.12.2015)

Sannabanana blogissa pinon päällimmäinen käynnisti Rauhaa maailmaan -lukumaratonin. Olen mukana ja aloitan juuri nyt. Päivitän tähän postaukseen maratonini etenemisen.

Kuva lainattu pinon päällimmäinen -blogista (http://sannascupoftea.blogspot.fi/2015/12/rauhaa-maailmaan-lukumaraton.html)

Oma listani on vaatimaton. Aloitan Pöyliön Ihmisen veri -romaanilla. Uskon ennättäväni lukea lisäksi myös Maan vihat, joka on Paula Havasteen kirjoittama. Molempien kirjailijoiden aiemmista teoksista olen pitänyt, joten nyt menen aika varmoilla. Jos kirjat loppuvat kesken, minulla on käytössä jouluksi varaamani kirjat ja aika monta kirjahyllyä täynnä kirjoja. Aikaa minulla on 48 42 tuntia eli maanantain aamupäivään. Minulle suurin haaste on ottaa rauhallisesti ja tehdä riittävästi kaikkea muuta.

Kuvassa myös pieni possu, jonka sain lahjaksi. Kuulemma on samaa näköä. Rauhaa maailmaan.

26.12. klo 12.15. Lukumaraton alkaa. Köllähdän makuulle ja avaan Pöyliön romaanin.

26.12. klo 19.31. Minun on vaikeaa osallistua lukumaratonille näin kevyesti ja kaiken muun elämän lomassa. Olen lukenut kirjaa, nukkunut päiväunet, kuunnellut joululauluja, pelannut perheenjäsenten kanssa Bohnanzaa, tehnyt täysin pilalle menneen pannukakun ja pessyt pyykkiä urakalla.

Sari Pöyliö on sitten taitava kirjoittaja. Luettuani ensimmäiset parikymmentä sivua lupasin itselleni ostaa jatkossa kaikki hänen kirjansa. Olen lukenut Pölynimurikauppiaan, josta nautin paljonkin. Ihmisen veri kertoo vanhasta miehestä, josta kuoriutuu tarinan edetessä näkyviin vaikka mitä. Hyrähtelin riemusta, kun päähenkilö Kulo tapaa atleettisen naapurinsa, joka saa miehen innostumaan ihan kiusallisuuteen asti. Ansa, tuo verevä nainen, pistää hyvällä lailla vauhtia eläkeläismiehen elämään. Ote kirjasta:

Istuessaan kahvipöydän ääressä Ansa oli yhtä katsomisen arvoinen kuin kantaessaan polkupyörää porrashuoneessa. Pyöräretken ja suihkun jälkeen hän oli verhonnut atleettisen vartalonsa kaksiosaiseen kotiasuun, jonka nukkapintainen naisellisuus ei pehmentänyt hänen persoonansa. Ansan läsnä olemisen tapa oli intensiivinen ja vakaa kuin esikuntaupseerin. - - Hänellä oli maailmankaikkeudessa oma paikkansa, jonka hän täytti ääriviivojaan myöten.

Ihmisen veri jakautuu osiin: mies, poika, legenda, lääkäri ja ohjaaja. Kulo on toiminut elokuva-alalla nuoruudessaan, vaikka onkin sitten myöhemmin työskennellyt lääkärinä. Teoksen nimi, Ihmisen veri,  viittaa ainakin päähenkilön suurimpaan saavutukseen, jota verhoaa mysteeri tässä vaiheessa tarinaa.

Pöyliö kirjoittaa tarkasti ja lyhyesti. Tiivis teksti sisältää paljon mietittävää ja musta huumori on läsnä koko ajan. Kari Hotakaisen ja Sari Pöyliön teksteissä on mielestäni paljon samaa, napakkuus ja piikit. Olen lukenut 116 sivua ja uskon lukevani kirjan tänään loppuun.

Erityiskiitos Maille Kirjasähkökäyrä-blogiin, jonka jouluarpajaisista voitin Pöyliön kirjan. Mai itse piti kirjasta, tässä linkki hänen bloggaukseensa kirjasta.

Teos: Ihmisen veri
Tekijä: Sari Pöyliö
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Atena

27.12. klo 5.40. Huomenta! Luin illalla loppuun Ihmisen veren. Kyllä, se oli hyvä ja piti otteessaan loppuun asti. Kyllä, siinä tuli omat kiemuransa lopussa. Oikein hyvä loppu olikin. Kirjan nimelle, Ihmisen veri, tuli muitakin viitteitä tekstissä, ja Kulo Taival oli mielenkiintoinen tuttavuus.

Illalla ennätin aloittaa Paula Havasteen Maan vihat. Olen lukenut sitä edeltävän Tuulen vihat. Tässä itsenäisessä jatko-osassa Havaste jatkaa Kerten tarinaa. Heti aluksi Kertte on suuren muutoksen edessä. Arimo, piispan mies kaukaa vierailta mailta, muuttuu Kertelle tärkeimmäksi ihmiseksi. Kerten elämä muuttuu hyvin ratkaisevalla tavalla ja Maan vihat, ainakin aluksi, on tarina vanhasta irrottautumisesta ja uuden omaksumisesta.

Pidän paljon Havasteen tavasta kirjoittaa ja siitä, kuinka paljon menneen tietoa tarinat pitävät sisällään. Ote kirjasta:

Kertte antoi itselleen luvan ja itki raivoisasti hetken. - - 
- Joko nyt lopetit? Kyllä tänne vielä jonkin verran itkua mahtuisi, ukko sanoi ja lypsi ilmaa.  - Kerään itkunsiemenet talteen ja panen ne keväällä järveen. Vedenneidot ilahtuvat, ne kun eivät osaa itse itkeä.
- Sitä minä en tiennyt, Kertte nikotteli itkunsa päätteeksi.
- Eivätkö?
- Eivät. Siksi ne houkuttelevat pikkulapsia syvemmälle veteen ja säikäyttävät, jotta saisivat kyyneleitä aarteikseen.
Kertte katseli miestä epäillen. Satuja tämä taisi hänelle kertoa, aikuiselle naiselle.

Päätin illalla lyhentää maratonini 24 tuntiin. Omat aikatauluni muuttuivat, joten nyt luen aamun siihen saakka, kunnes muut tehtävät vievät huomioni. Mutta ensin teetä ja Kerten lumoavan jännittävään maailmaan.

Välisaldo: 204 + 241 = 445 sivua.

27.12. klo 7.30. Havasteen Maan vihat on luettu. Pidän paljon päähenkilö Kertestä, joka osaa huolehtia itsestään ja läheisistään. Kertte on lihallinen nainen ja se näkyy tekstissä monin tavoin. Ote kirjasta:

Mutta reen takana susi lemusi metsältä ja pedolta, ja vaikka se oli kaukana manan mailla, se uhosi yhä mistään piittaamatonta voimaa. Kertte kurotti uudelleen ja kosketti suden turkkia, samaan aikaan karheaa ja pehmeää, ja vielä kuolleenakin susi houkutteli Kertteä luokseen. Hän ajatteli hetken, miltä tuntuisi painautua aivan kiinni suteen, painaa nenänsä sen niskaan ja vetää syvään henkeen pistävää metsän ja pedon tuoksua.

Maan vihat päättyy tavalla, joka ei jätä epäselväksi sitä, että jatkoa kirjaan on luvassa. Valitsin lukumaratonilleni oikein hyvät luettavat ja oma lukuaikanikin alkaa olla lopuillaan. Otan pienet aamutorkut ja lähden sitten toteuttamaan päivän ohjelmaa.

Lukumaratonin lopputulos kohdallani on 648 sivua (204 sivua Ihmisen veri + 444 sivua Maan vihat). Lukumaratonini oli hyvin rento ja rauhallinen, ennätin tehdä vaikka mitä muuta lukemisen ohessa.

Teos: Maan vihat
Tekijä: Paula Havaste
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Gummerus

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russel ja James

Kuva kustantajan sivuilta

Päästyään takaisin opettajanpöydän viereen hän löi kämmenet kaksi kertaa yhteen ja rykäisi. No niin, hän sanoi. Hei vaan kaikille. Te voitte varmaankin hyvin ja olette valmiita oppimaan. Minä autan teitä siinä tehtävässä. Olen neiti Kinnick, neiti Etta Kinnick. Ja olen teidän uusi opettajanne.

Luen parhaillaan Emma Hooperin kirjaa Etta ja Otto ja Russel ja James. Kirja on ihana, yhtä aikaa arkinen ja mystinen. Juuri nyt omassa lukemisessani yhdistyvät kaksi asiaa: ilo lämminhenkisen tarinan seuraamisesta ja kevyt laite, jolla e-kirjaani luen.

Aloitan ensimmäisestä. Hooperin kirja alkaa vanhasta Etta-rouvasta, joka päättää eräänä päivänä lähteä katsomaan merta. Sinne on kuitenkin jonkun verran matkaa. Etalla on puoliso ja läheinen ystävä, joiden elämän kiemuroihin tarinassa päästään myös syventymään Etan kiemuroiden lisäksi.

Etta ja Otto ja Russel ja James onnistuu olemaan hyvin pakotteeton tarina. Se soljuu eteenpäin läpi ihmisten, perheiden ja vuosien. Välillä tarinassa ollaan nykyhetkessä ja osin jo huonomuistisen matkalaisen seikkailuissa halki preerian. Hetkessä nykyhetkestä tempaudutaan henkilöiden nuoruuteen tai lapsuuteen, jolloin mennyt maailma muuttuu täysin todeksi. Hooper kirjoittaa kauniisti ja tarkasti. Karhulahden käännös on nautittava.

Kaipailin tuossa aiemmin joulukirjoja listatessani hyvää rakkaudesta kertovaa romaania. Tämä Hooperin kirja täyttää ne vaatimukset. Kirjassa odotellaan, kaivataan ja pohditaan paljon. Siinä myös kirjoitetaan kirjeitä. Tässä yhdestä niistä osa:

Otto hyvä
Me kaikki pelkäämme suurimman osan aikaa. Elämä olisi latteaa, ellemme pelkäisi. Pelkää ja kohtaa pelkosi. Yhä uudelleen. Mutta älä unohda kuka olet.

Nyt siihen toiseen. Olen ollut loppusyksystä väsynyt. Jäätyäni joululomalle olen määrätietoisesti pyrkinyt lepäämään. Se ei tarkoita pelkkää nukkumista, vaan jotain laajempaa rauhoittumista ja rentoutumista. Jos en saa yöllä nukuttua, kirjan lukeminen on toiseksi paras tapa levätä. Lukulaite mahdollistaa pimeässä lukemisen. Kädet eivät rasitu, koska lukulaite on niin pieni ja kevyt. Kevyen ja pienen lukulaitteen kanssa pötköllään voi lukea hyvin monissa eri asennoissa. Laitteella on helppo säätää kirkkautta ja tekstin kokoa. Viime yönäkin luin välillä tunnin ja sitten jatkoin uniani. Kiitos Kobo, teet elämästäni suloisempaa. (Lukulaitteessa kannet näyttävät laimeilta. Emma Hooperin kotisivuilta voi käydä tutkimassa kyseisen teoksen kansivaihtoehtoja.)

Olen lukemisessani reilusti yli puolen välin. Jatkan kirjan lukemista kirjoitettuani tämän tekstin valmiiksi. Kuvittelenko vai sujuuko lukeminen nopeammin lukulaitteella?

Kirja on luettu ainakin näissä blogeissa:
Lukuneuvoja
Lumiomena
Kirjakaapin kummitus
Nannan kirjakimara
Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Teos: Etta ja Otto ja Russel ja James (Etta and Otto and Russel and James)
Tekijä: Emma Hooper
Suomentaja: Sari Karhulahti
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Gummerus

Kirjakko ruispellossa -blogi päivittyy nyt myös Facebookiin

Olen lomasyövereissä. Yksi työ loppui ja toinen alkaa aivan kohta. Hosotan ja värkkään kaikkea mahdollista. Luen kirjoja joulupinostani. En ole vielä löytänyt kirjaa, josta olisin halunnut blogiini kirjoittaa. Se kertoo enemmän oman pääni sisällön järjestäytymättömyydestä kuin luetuista kirjoista.

Lomahosotus = ilmenee toissijaisten tehtävien aloittamisena. Yleensä tehtäviä ei saada päätökseen. Lukevan ihmisen hosotus on usein esim. kirjojen raivausta ja siirtämistä paikasta toiseen, lehtipinojen järjestelyjä ja erilaisten kierrätykseen vietävien kirjakassien kokoamista.

Ne teistä lukijoista, jotka ovat aktiivisia Facebookissa, voivat ilahtua tiedosta, että jatkossa päivitän kaikki blogin tekstit myös Facebookiin blogin omalle sivulle.

Joulu on lukemisen juhlaa

Vaikka en voi sitä vielä ymmärtääkään, joulu on tulossa. Kohta pääsen nauttimaan parin viikon palkallisesta lomasta, joka tössähtääkin sitten vuoden alussa työttömyyteen. Ikävä juttu tuo jälkimmäinen, mutta juuri nyt en jaksa tai halua sitä liiemmälti miettiä. Sen sijaan nostan yöpöydälle pinon kirjaston ja omia kirjoja, joista aion joululukemiseni valita. Bleue kyseli eräänä päivänä lukemisiani joulun aikaan, joten vastaan esitettyyn kysymykseen ihan asiakseni tehden:

1. Emma Hooperin Etta ja Otto ja Russel ja James (Gummerus). Ostin tämän e-kirjana halvalla pahan päivän varalle. Kirjan nimi on kohtalaisen ärsyttävä, mutta en anna sen haitata minua. Uskon tämän olevan sydämeen käyvä ihana kirja. Koska yritän olla lukematta ennakkoon kirja-arvosteluja, en oikeastaan tiedä kirjasta mitään.

2. Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät (Bazar). Löysin tämän marketin eteisen ilmaiskirjalaatikosta ja hihkaisin ilosta. Ennen hihkaisemistani tarkistin, että tämä ei ole dekkari. Takakansi kertoo, että kyseessä on "hauska ja paikoitellen härski" kertomus. Sopii minulle.

 3. Charles Frazierin Päämääränä Cold Mountain (Loisto). En pidä kirjoista, joiden kansikuvana on kuva elokuvasta. Mutta koska ystäväni tarjosi tätä kirjaa kiertoon, otin kopin. Aion lukea kirjan, joka kertoo "kahdesta ihmisestä, jotka ponnistelevat toisiaan kohti". Odotan suuria tunteita. Elokuvaa en onneksi ole nähnyt.

4. Mihail Šiškinin Neidonhius (WSOY). Tähän kirjaan minulla latautuvat niin suuret odotukset, että en ole vielä uskaltanut sitä lukea. Jännittää!

5. Andy Weirin Yksin Marsissa (Into). Koska ainoa tapa saada jouluksi pino luettavia kirjoja on ostaa ne itse, olen yleensä ratkaissut ongelman lainaamalla osan kirjoista kirjastosta. (Kuulin jopa eräästä luonnonystävästä, joka paketoi joululahjakirjaksi kirjaston kirjan. Lahjan saanut lukija saa viedä sitten kirjan luettuaan lahjan takaisin kirjastoon.) Tämän tarinan olen katsonut elokuvana. Otin kirjan kirjastosta ja ajattelin, että elokuvan nähneet nuoret perheenjäsenet olisivat halunneet lukea vielä kirjan, mutta näin ei käynyt. Minä innostuin elokuvasta, joten luulen kirjan tulevan luetuksi.

6. Kristiina Vuoren Neidonpaula (Tammi). Tämä on myös kirjastosta haettu. Aloitin tämän jo viime yönä, kun uni ei tullut silmään.

7. Antti Heikkisen Pihkatappi (Siltala). Tämä kirja on otteessani varsinainen liukas luikku. Ostin kirjan ikiaikoja sitten, luetutin sen jo puolisollani, kävin katsomassa Kuopion teatterissa näytelmän ja edelleen vaan kirja on lukematta. Tiedän, että pidän kirjasta. Josko sen sitten lukisin?

Kaipaan säännöllisen epäsäännöllisesti hyvää ja hienoa rakkaustarinaa luettavakseni. En halua sen olevan ihan höttöä, mutta en myöskään halua luettavakseni jotain ylenpalttisen hienoa. Muistaakseni jonkun syksyn rakkauskirjalistauksen lukeneena poimin listalleni Henry Jamesin, jonka Naisen muotokuva minun on joku päivä luettava. Rakastan kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa. Jos sinä tiedät upean rakkaudesta kertovan kirjan, joka minun kannattaa lukea, kerro siitä.

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden

Kaikki menee niin kuin pitää. Jonain päivänä tästä kaikesta tulee loppu. Silloin tunnit eivät enää kulu eikä aurinko enää nouse. Silloin ei ole enää sotilaita eikä eri maita. Kipein ahdistus ja auvoisinkin menestys häipyvät olemattomiin. Millään muulla kuin tällä rakkaudella ei ole enää väliä.

Viime päivät olen lukenut Susan Abulhawan kirjaa, Sininen välissä taivaan ja veden. Minulla oli ilo kuulla kirjailijaa Helsingin kirjamessuilla lokakuussa. Abulhawan kuunteleminen herätti kiinnostuksen tähän kirjaan. Abulhawa kertoi mm. että palestiinalaisperheen kantava voima on äiti. Hän puhui myös länsimaisten ihmisten stereotypiasta musliminaisesta, joka on passiivinen ja alistettu. Jos Abulhawan ajatukset ja hankkeet kiinnostavat, lisää kirjailijasta löytyy mm. kustantajan sivujen kautta.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Sininen välissä taivaan ja veden on alusta asti hyvin vaikuttava lukukokemus. Ensin ääneen pääsee Khaled, joka kertoo päässeensä "hiljaiseen sineen". Khaledin ympärillä on naisia, ja Abulhawan kirja on kertomus naisista. Menetykset ovat läsnä koko ajan tarinassa, kaikki henkilöt joutuvat luopumaan ja selviämään ilman rakkaitaan, vailla kotia ja turvaa. Ote kirjasta:

Tarinoilla on väliä. Meidät on tehty tarinoistamme. Ihmissydän on tehty siellä säilyttämistämme sanoista. Jos joku joskus sanoo sinulle kurjia asioita, älä säilö niitä sydämeesi, ja varo panemasta rumia sanoja toisten sydämiin.

Sininen välissä taivaan ja veden kertoo erään palestiinalaisen suvun jäsenten tarinat. Monet heistä pääsevät itse ääneen, tarinaa kerrotaan monessa eri ajassa. Aluksi ollaan 1940-luvulta. Abulhawan tarina on maaginen, aika on suhteellista ja yhteyksiä syntyy eri aikakausien välillä. Rakastin näitä siirtymiä, näitä kurottumisia toiseen aikaan. Ote kirjasta:

Gazan valtavan mekkalan jälkeen täällä tuli hiljaista, täällä kymmenen vuoden iässä. Lepattaessani sen hiljaisuuden keskellä näin Ret Shelin oudossa luolassa meidän talon pohjalla. Baba piti seinää pystyssä nojaamalla selkäänsä siihen ja käski Ret Sheliä häipymään, ja tiesin että minun piti kutsua Rhet Sheliä. Niin teinkin ja kiersin samalla yhä maailmaa kuin tuulahdus ilmaa. - - Tämän haluan kertoa siitä, millaista on on olla kymmenen: sitä tietää asioita tietämättä mistä.

Kun luin Sininen välissä taivaan ja veden, itkin todella paljon. Tarina on liikuttava ja henkilökohtainen. Abulhawa kytkee yksityisen yhteiseen ja toisin päin. Suru ja menetys toistuu ja kertautuu.

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Kirja on luettu ainakin seuraavissa blogeissa:
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kirjapolkuni
Hyllytontun höpinöitä
Nenä kirjassa

Teos: Sininen välissä taivaan ja veden (The Blue Between Sky and Water)
Tekijä: Susan Abulhawa
Kääntäjä: Terhi Kuusisto
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Like

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki ja arvonta

Aloitin Itärannan uutuuden lukemisen jo marraskuussa. Kudottujen kujien kaupunki vaikutti minusta alkuun kauniilta ja hallitulta teokselta. Marraskuun lukuhaasteen päättyessä otin etäisyyttä kirjaan ja luin jotain ihan muuta. Halusin kuitenkin lukea Itärannan kirjan kokonaan, joten palasin lukemaan vieraasta maailmasta, jossa kutoja Eliana työskentelee Seittien talossa.

Kudottujen kujien kaupunki tuntui raskaalta lukea. Teoksen maailma on hiljainen ja staattinen. Itäranta todellakin luo tunnelman sanavalinnoillaan ja tavallaan kertoa henkilöistä, heidän tunteistaan ja keskinäisestä kanssakäymisestään. Teksti on tarkkaa ja maltillista. Ote kirjasta:

Tyttö kiinnittää katseeni omallaan: harmaalla kuin sade, tai tulvavedet aamun valossa. Hidas hytinä kulkee lävitseni, kun hän vetäisi näkymättömästä langasta jossain sisälläni. Hänen suupielensä värähtävät kerran, hän vetää uudelleen henkeä ja irrottaa sitten otteensa minusta, käntää kasvonsa lattiaa kohti. Hän on aivan liikkumatta, kuin pitelisi syvää vapinaa sisällään.
"Tulin vain hyvästelemään", sanon.
Tyttö kohottaa katseensa. Hän nyökkää hitaasti.
"Toivottavasti olosi paranee pian."

Kudottujen kujien kaupunki on minulle myös monimutkainen luettava. Miksi? Luin kirjaa niin hitaasti, että teoksen maailma sirpaloitui mielessäni. Seittien talo, Sanojen talo ja Tahrattujen talo ovat kaikki merkityksellisiä, mutta mietin itse kovinkin paljon lukiessani niitä ilmimerkityksiä ja sitten kaikkea sitä, mitä teoksesta voi tulkita. Mietin lukiessani, että mahdankohan ymmärtää lainkaan kirjan sanomaa.

Siitä huolimatta Kudottujen kujien kaupunki on lopultaan yksinkertainen tarina. Minulle se on tarina itsen etsimisestä ja rakkaudesta. Teos kuvaa yksinäisyyttä ja kaipuuta toisten seuraan. Pidin erityisesti tarinan lopusta. Kudottujen kujien kaupunki on verkkaiseen kerrontaan viehtyneelle lukijalle omiaan, itse taidan olla liian syttyvä nauttiakseni kauneuden rauhasta. Ote kirjasta:

Sinunkaltaistesi hetket ovat pieniä ja päivät hauraita, eikä monta mahdollisuutta onneen tule.

Kansi kustantajan sivulta

Kudottujen kujien kaupunki on jo luettu monissa blogeissa. Tässä linkkejä joihinkin bloggauksiin kirjasta:
Lumiomena
Kirjapolkuni
Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjasähkökäyrä
Tuijata. Kulttuuripohdintoja.
Ullan Luetut kirjat
Kirjakaapin avain

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Kudottujen kujien kaupunki
Tekijä: Emmi Itäranta
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Teos

Ja nyt siihen arvontaan. Arvon kustantajalta saamani Itärannan Kudottujen kujien kaupunki -teoksen. Jos haluat osallistua arpajaisiin, kommentoi tätä postausta. Muista kertoa sähköpostiosoiteesi. Arvonta suoritetaan kaikkien kommentoineiden kesken perjantaina 11.12. klo 18. Onnea matkaan!

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 3. luukku

Kuva: Niina / Yöpöydän kirjat

Joulukalenterin ensimmäisenä päivänä saimme nauttia Hyönteisdokumentti-blogissa ihastuttavista kirjankansista. Eilen blogissa Kulttuuri kukoistaa pohdittiin onnellisuutta. Tänään kolmantena päivänä on aika kääntää katseet kalkkunakirjallisuuteen. Huomenna on vuorossa todennäköisesti jotain ihan muuta blogissa DesdemOna, jossa avautuu kirjabloggaajien joulukalenterin neljäs luukku.

Kaisa Haatanen Kuopiossa marraskuussa 2015

Kalkkunakirjallisuutta on Suomessa kirjoittanut Kaisa Haatanen, jonka kirja Meikkipussin pohjalta on kertomus aikuisesta naisesta. Kirjan päähenkilö Tytti Karakoski kertoo elämästään ja listaa itselleen merkityksellisiä asioita aakkosjärjestykseen. Ihokarvojen ja kohdunpoiston välistä löytyy asiaa juhlapyhistä. Joulu on Karakoskelle juhlista julmin. Jouluhelvetti alkaa marraskuussa, ja joulu huutaa yksinäiselle ihmiselle hänen yksinäisyyttään tuutin täydeltä. Karakoski kertoo aikuisesta joulunvietostaan vanhempiensa ja veljensä kanssa. Huterat tuolit luovat jokavuotiset poikkeusolosuhteet jouluaterialle, koska vanhemmat eivät tarvitse tavallisesti neljää tuolia. Karakoskien jouluruokailu on perunoiden juhlaa, niistä puhutaan enemmän kuin niitä syödään. Lohen riittävyydestä huolehditaan, vaikka ruokaa riittää varmasti kaikille. Ote kirjasta:

Isä (hyväntuulisesti): Lapset, ette sitten valita että paisti on sitkeää.
Minä ja Veli (yhteen ääneen): Emme valita.
Äiti (puolustautuen): Eikö ole pääasia, että on sentään paisti?
Minä ja Veli (yhteen ääneen): Kyllä on!
- -
Ja niin edelleen. Lause lauseelta samoin kuin edellisenä vuotena. Ja sitä edellisenä. Ja sitä edellisenä. Ja sitä edellisenä. Onneksi. Yleensä minun tuolistani irtoaa jalka, mutta ei joka vuosi.

Katkelma Karakoskien yhteisestä jouluaaton ateriasta on vähäeleisen riemullinen. Kun Tytti syö jouluruuan itsekseen seuraavana päivänä, hän saa olla aivan rauhassa. Huono omatunto vaivaa jonkin verran, mutta nautinto taitaa olla suurempi. Keskeneräinen kirjakaan ei pääse juhlapöytään luettavaksi.

Joulusta kerrotaan yleensä paljon kauniita asioita. On ihmisiä, joille joulu on vuoden tärkein juhla. Joulu on kuitenkin myös hyvin ristiriitainen juhla suurten odotusten vuoksi. Omat parhaat joulumuistoni ovat hyvin pieniä ja vaatimattomia. Hyvä ja paksu kirja, suklaata ja riittävästi omaa rauhaa takaavat parhaan joulun minulle.

Teos: Meikkipussin pohjalta
Tekijä: Kaisa Haatanen
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Johnny Kniga

Lukuhaasteen viimeinen päivä ja loppusaldo

Kiitos kaikille mahtaville voimille, tänään on marraskuun viimeinen päivä. Olen hölmön itsepäisesti kirjannut joka päivä lukemisiani tänne blogiin. Syynä tähän on lukuhaaste, johon jokainen on halutessaan saanut ottaa osaa. Kolmekymmentä sivua kirjallisuutta päivässä. Kolmekymmentä marraskuun päivää. Tunnollinen saa näin 900 sivua luettua. Se on aika paljon. Keskivertoromaanin pituus on noin 300 sivua. Näin tunnollinen haasteen vastaanottanut lukija saa kolme romaania luettua kuukaudessa.

Omalla kohdallani kuukaudessa tuli luettua 2527 sivua. Nyt aion kaikessa rauhassa lukea loppuun Itärannan Kudottujen kujien kaupungin. Lopetan laskemisen ja kirjaamisen. Olen pitänyt tyrkyllä yöpöydälläni J.R. Wardin uutuutta, Varjot, joka on Mustan tikarin veljeskunta -sarjan 13. osa. Varsinainen luettavien kasa minulla on työpöydälläni, jossa on luettavaa pitkälle ensi vuoden puolelle.

Joulukuussa lupaan päivittää blogiani muutaman kerran, joka on huomattava muutos tämän kuun tuuttaukseen. Blogin kirjoittaminenkin vie aikaa - lukemiselta. Toivottavasti harvennus tuo mukanaan parempia tekstejä.

Tänään luin sen minimin, 30 sivua.

Lukuhaaste 29.11.2015

Päivä on mennyt mankeloidessa, telkkaria katsoessa (Teeman elokuvafestari on upea), lahjoja pakatessa, pyykkiä pestessä, kaappia järjestäessä, ruokaa laittaessa, isän kanssa puhelimessa puhuessa ja sunnuntain tunnelmaa etsiessä. Marraskuu on kohta ohi.

Tänään olen lukenut 52 sivua.

Lukuhaaste 28.11.2015

Tänään luettu kaiken muun keskellä se pakollinen sivumäärä. Vaikka Emmi Itärannan uusin on mitä parasta luettavaa, nyt mielessä on muuta. Teeman elokuvafestivaali! Tanssia! Elokuvia, joita ei joka vuosi televisiosta näe. Osa elokuvista jää joksikin aikaa Yle Areenalle katsottavaksi, se on hyvä asia. Tämä viikonloppu on hienojen elokuvien. Tämä ilta, huominen, kotisohva ja Yle Teema.

Tänään luettu 30 sivua.

Lukuhaaste 27.11.2015

Olen tänään tehnyt kaikkea muuta kuin ollut kirjojen parissa, joten lukeminen on jäänyt hyvin vähiin. Aloitin Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunkia, joka vaikuttaa olevan todella kaunis ja hallittu teos. Ote kirjasta:

Niin myös minun menneessäni kasvaa tämä nykyisyys jo sinä ensimmäisenä yönä, kun näen hänet.
Hän makaa sileillä kivillä kasvot maata vasten, ja kestää hetken, ennen kuin ymmärrän, ettei hän ole kuollut.

Parasta mennä jatkamaan lukemista. Ulkona on pimeää, mutta kirjan sivuilla "[t]aivas on alkanut haalistua savun ja ruusujen väriseksi. Ensivalo takertuu jo kattoihin ja ikkunoihin - -".

Jatkan lukukokemuksestani huomenna.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Kudottujen kujien kaupunki
Tekijä: Emmi Itäranta
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Teos

Tänään luettu 40 sivua.

Finlandia-palkinnot ja lukuhaaste 26.11.2015

Tämä on ollut hieno päivä. Omat suosikkini Finlandia-palkinnon voittajiksi olivat Laura Lindstedtin Oneiron ja Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä. Nadja Sumasen Ramboakin kannatin lämpimästi. Finlandia-palkinnon voitti Lindstedt ja Finlandia Junior -palkinnon Sumanen. Onnea Laura Lindstedt ja Nadja Sumanen! Olette palkintonne ansainneet. Tieto-Finlandian ehdokkaista en ennättänyt lukea yhtäkään. Palkinnon voitti Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli.

Oneironista kirjoitin nyt marraskuussa kolmeen otteeseen. Pohdin omaa lukukokemustani lukemisen aluksi, keskitietämillä ja kirjan lukeneena. Oneiron vei sydämeni.

Rambosta kirjoitin marraskuussa kaksi kertaa. Rambo oli ihana alusta alkaen. Lopussa arvostin Rambon konstailemattomuutta.

Eilen luin Kati Kovácsin Deltan kaksoset, joka on takakannen mukaan "aikuisten fantasiasatu". Sarjakuvateos alkaa kaksostyttöjen syntymällä. Piparkakkuäiti synnyttää Hulvan ja Sylfan, jotka seikkailevat aika kapinallisella mielellä pitkin mystistä metsää. Voi tytön elämän kiemuroita!

Tänään aloitin Emmi Itärannan uutuuden. Kudottujien kujien kaupunki on odottanut jo jonkin aikaa luetuksi tulemistaan pöydälläni. Odotukseni ovat korkealla.

Tänään luettu 79 sivua.

Lukuhaaste 25.11.2015

Ernest Clinen Ready Player One on luettu. Pidin kirjasta hurjasti alusta loppuun. Lukukokemus vastasi käsitystäni erinomaisesta viihteestä. Nautin 80-luvun viihdekulttuurin kuvaamisesta ja vaikka en todellakaan ole ollut innokas pelaaja, riemuitsin siitäkin puolesta. Elin lukiessani täysillä mukana Wade Wattsin ja kumppaneiden seikkailusta läpi yhteiskunnan, joka on kerrostunut ja kaikkea muuta kuin demokraatinen. Raha ja valta vaikuttavat yksilön elämään, ja osa havaittavaa todellisuutta on vain pienen ryhmän saavutettavissa.

Lopetin kirjan lukemisen viime yönä ja tänä aamuna kirjaston kirja lähti perheessämme uudelle kierrokselle. Jo myöhään yöllä päätin siirtyä uusiin ajatuksiin ja tein sen lukemalla tekstin uusimmasta Grantasta. Sen teemana on Venäjä. Luin Venla Hiidensalon Olkoon aurinko aina -tekstin. Se on surullinen ja haikea kertomus suomalaisesta tytöstä, joka saa tai joutuu tutustumaan ikäiseensä tyttöön, joka asuu Venäjällä. Moskovalainen Darja ja suomalainen tyttö löytävät samankaltaisuutta ja erilaisuutta toisistaan. Kertojan katse on Suomesta itään päin. Tarinan kaari ulottuu varhaisnuoruudesta aikuisuuteen. Jotain kertoja näkee ja päättelee toisesta ja itsestään, jotain jää ymmärtämättä. Pidin tarinan tunnelmasta ja ilmavuudesta.

Selasin Grantaa. Voi olla, että päädyn lukemaan vielä Ville Hytösen Maustettua ihraa eli tutustumiseni vironvenäläisyyteen ja venäläisen torin lihamuijaan ihan puhtaasti nimen vuoksi. Minua kiinnostaa myös Ljudmila Ulitskajan Elon povi.

Tänään luettu 161 sivua.

Lukuhaaste 24.11.2015

Ulos meneminen on erittäin yliarvostettua.
- Anorakin almanakka, 17.luku, 32. jae

Ready Player One on hienoa luettavaa. Eilisiltana myöhään olin täysin upoksissa Clinen tarinassa. Tänä iltana luen kirjan loppuun. Ote kirjasta:

Pelissä ei ollut katkoja eikä sitä saanut tauolle. Portista astumisen jälkeen ei ollut mahdollista pysähtyä ja kirjautua ulos. Järjestelmä ei sallinut sitä. Visiirin riisuttuaankin pysyi kirjautuneena. Ainoa tapa päästä portista on pelata se läpi. Tai kuolla.

Kirjasta ovat pitäneet myös Kirjaneito blogissa Kirjaneidon tornihuone, Raija blogissa Taikakirjaimet ja Varjelum blogissa Olipa kerran kirjablogi.

Huomasin eilen ajatuksissani höperehtiväni tämän lukuhaasteen kanssa. Olo on kuin vanhalla hiihtäjällä talven kilometrejä laskiessa. On hyvä, että marraskuu ja haaste päättyvät jo ensi viikolla.

Tänään luettu 169 sivua.

Tärkeä kirjallisuus ja lukuhaaste 23.11.2015

Ilahduin jo aamusta lukiessani Helsingin Sanomista savonlinnalaisen opiskelijan Konsta Tarnasen mielipidekirjoituksen kirjallisuuden tärkeydestä. Hän on huomannut oppiaineessa äidinkieli ja kirjallisuus tuon jälkimmäisen jäävän vähemmälle. Tarnanen pohtii, että kirjallisuudesta omana oppiaineenaan olisi hyötyä oppilaille ihan ensimmäisestä luokasta lähtien. Tarnanen näkee lukemisen hyvinä vaikutuksina olevan mm. ajattelun ja kielitaidon kehittymisen.

Kirjoja luetaan ja ne muodostavat kirjallisuuden. Opin lukemaan pienenä, joten lukuvuosia alkaa olla takana pyöreät neljäkymmentä. Vaikka välissä on joitakin vähäisemmän lukemisen vuosia, olen lukenut elämässäni todella paljon. Kun oppii lukemaan hyvin, lukemisesta voi nauttia. Riittävän hyvä lukemisen taito tarkoittaa sitä, ettei tarvitse miettiä joka sanaa. Tuolloin taito on niin hyvä, että voi riemuita vaihtuvista maisemista ja vauhdista.

Oma lukeminen asettuu jonkinlaiseen mittakaavaan näin marraskuisen lukuhaasteen aikaan, kun laskee lukemisiaan. Tähän päivään mennessä olen lukenut noin 2000 sivua tässä kuussa. Kaikki se on ollut pelkästään iloa, palkinto tehdystä päivästä ja oma rauhan hetki, joka on odottanut ennen nukkumaanmenoa. Tämä riemu on hyvin halpaa, kiitos suomalaisen kirjastolaitoksen.

Kun lähdin aamulla töihin, oli pimeää. Kun tulin töistä, oli pimeää. Nyt ulkona on mörköpimeää. Silti voin ottaa kirjahyllystäni kirjan, jossa ollaan keskellä aurinkoa ja lämpöä. Lukemisen taidon avulla voin siirtyä siihen maailmaan hetkessä.

Puutarha oli täynnä perhosia ja outojen kukkien tuoksua ja tuulen ravistelema ihmeköynnös varisteli kirkkaanvärisiä kukkiaan lumpeenlehdille ja tyyneen veteen. Appelsiinipuiden alla maa oli yhä kostea viimeisen rankkasateen jäljiltä ja lukemattomien mehiläisten surina oli yhtä unettava ja rauhoittava kuin lämpimän tuulen suhina yläpuolella olevassa lehvistössä ja rannalla laiskasti vaahtoavien tyrskyjen kohina merenpuoleisen muurin takana.
(Ote M. M.Kayen Pasaatituulet) 

Tänään luettu 62 sivua. Palaan Ready Player Onen ihanuuteen myöhemmin.

Lukuhaaste 22.11.2015

Kun luin eilen myöhään Clinen Ready Player Onea, olin aivan kippuralla onnesta. Syynä suureen tunteeseeni on kirjan täydellinen hienous. Ready Player One on loistavaa viihdettä. Nämä ylistykset voin lausua luettuani ensimmäisen kolmanneksen kirjasta. Syvä kunnioittava kumarrus kirjailija E. Clinen suuntaan.

Kansikuva on peräisin kustantajan sivuilta

Viikonloppuna olen nauttinut myös Kirjakantin tarjonnasta. Elina Hirvosen haastattelu lauantaina ja tänään Sari Peltoniemen pitämä sanataidekoulutus olivat minulle kirjallisen viikonlopun kohokohdat.

Tänään luettu 118 sivua.

Ernest Cline: Ready Player One ja lukuhaaste 21.11.2015

Aloitin lukemaan Ernest Clinen Ready Player Onea. Koko perheeni on hengittänyt tätä kirjaa nyt jo ainakin vuoden. Näin poikani kommentoi aamulla kirjaa:

Olen viimeinen kirjan lukija perheessäni ja viimeksi tänä aamuna asiaa ihmeteltiin ihan ääneen. (X: Miten sinä voit suositella kirjaa, jota et ole lukenut? Y: Helposti. Jos te kaikki luette kirjaa yötä myöten, sen on oltava hyvä.) Toivoin toukokuussa löytäväni kirjan e-kirjana, mutta se ei ollut mahdollista. Kirjan etsintä jatkuu edelleen. Gummeruksella voitaisiin ratkaista ongelmani ottamalla uusi painos kirjasta. Ostaisin heti neljä kappaletta.

Ready Player One koukuttaa aivan alusta asti. Virtuaalitodellisuusverkko OASISin luonut miljardööri James Hallidayn kuolema käynnistää munastuksen, jossa etsitään Hallidayn kätkemää pääsiäismunaa pelistä. Päähenkilö, munastaja Wade Watts elää synkässä maailmassa. Tähän tapaan:

Totta puhuen tulevaisuus ei vaikuta kovinkaan valoisalta. Sinä synnyit aika onnettomana aikana historiaa. Ja näyttää siltä, että asiat menevät entisestään huonompaan päin. - -
Luultavasti pohdit, mitä sinulle itsellesi tapahtuu. Helppo kysymys. Sinulle käy samoin kuin kaikille muillekin koskaan eläneille ihmisille. Sinä kuolet. Me kaikki kuolemme. Sellaista se nyt vain on.
Mitä tapahtuu, kun sinä kuolet? No, emme me ihan varmoja ole. Mitä vaikuttaisi siltä, ettei tapahdu yhtään mitään.

Teos: Ready Player One
Tekijä: Ernest Cline
Kääntäjä: J. Pekka Mäkelä
Julkaisuvuosi: 2012 (alkuperäinen 2011)
Kustantaja: Gummerus

Tänään luettu 59 sivua.

Marja-Leena Tiainen: Poika joka katosi ja lukuhaaste 20.11.2015

Kuva kustantajan sivuilta

Poika joka katosi on helppolukuinen kirja.
Kirja kertoo Hannasta, jonka veli Mikko katoaa.
Kirja Poika joka katosi on surullinen.
Hannan ja Hannan perheen tarinassa on myös toivoa.
Hanna saa uusia ystäviä.
Kirja sopii nuorille ja aikuisille.

Kirjan on kirjoittanut Marja-Leena Tiainen.
Kirjan nimi on Poika joka katosi.
Tämän selkokirjan löytää kirjastoista ja kirjakaupoista.

Tämän kuukauden on pelastanut marraskuun lukuhaaste. Kuva Pixabay.

Kiinnostuin Tiaisen selkokirjasta Kirjamessuilla. Pyysin kirjan arvostelukappaleeksi, koska haluan pysyä kärryillä selkokirjatarjonnasta. Poika joka katosi oli minulle todella innostava lukukokemus. On vaikea kirjoittaa sekä selkeästi että kiinnostavasti. Tiainen onnistuu hyvin tässä, kirjan tarina kulkee jouhevasti eteenpäin selkeyden kärsimättä.

Tiainen kuvaa isosisko Hannan näkemänä ja kokemana perheen vaikeaa tilannetta. Perheen keskimmäinen lapsi Mikko katoaa eräänä yönä. Tiainen kuvaa vivahteikkaasti varsinkin Hannan ja vanhempien surua ja siitä selviämistä. Ote kirjasta:

Isälle oli myös iso pettymys,
ettei Mikko harrastanut hiihtoa,
eikä muutakaan urheilua.
Esko oli nuorempana hiihtänyt kilpaa.
Nyt hän harrasti hiihtoa vapaa-ajallaan.

Poika joka katosi on hyvä ensimmäinen kirja nuorelle, joka ei koskaan ole lukenut kokonaista kirjaa. Kirjassa on 21 lyhyttä lukua ja 88 sivua. Uskon, että miltei jokainen, joka tarttuu tähän kirjaan, saa sen luettua. Alusta loppuun itse luettu kirja on kokemukseni mukaan merkittävä innoke lukea lisää. Myös suomen kieltä opettelevat henkilöt voisivat saada kirjaa lukemalla hyvää harjoitusta.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Poika joka katosi
Tekijä: Marja-Leena Tiainen
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Avain

Tänään luin 88 sivua.

Murray Bail: Eukalyptus ja lukuhaaste 19.11.2015

Isä oli varoittanut häntä miehistä. Käsittikö se myös isät?
Muutoin miehet olivat tunnetusti heikkoja ja väisteleviä. Mieheen ei voinut luottaa, ei toden teolla; he olivat aina jossain muualla. Sitä paitsi miehet yrittivät aina vakuuttaa. Aivan kuin se olisi ollut heidän tarkoituksensa maan päällä.

Sain päätökseen Bailin Eukalyptus-romaanin. Kirja piti otteessaan minua parhaiten puolen välin tietämillä, alku lepatti jonkin verran ja loppu oli minulle hankala. Kirjan tarinoiden ylenpalttisuus oli hukuttaa minut lukijana. Isän säännöt ja tarkkuus kohtasivat tyttären oman syvimmän luonteen, josta hän itsekään ei ollut kirjan alussa selvillä. Lukukokemuksena Eukalyptus on kiehtova ja mystinen, varsinainen aikuisten satu.

Vaikea urakka, mutta ei mahdoton. Ja tässä minä nyt olen. Voisin heittää sinut olkapäälleni ja marssia puiden sekaan, tai jotain vastaavaa.

Teos: Eukalyptus (Eucalyptus)
Tekijä: Murray Bail
Kääntäjä: Saara Villa
Julkaisuvuosi: 1998
Kustantaja: Karisto

Tänään luettu 109.

Lukuhaaste 18.11.2015

Puolikuntoinen lukija jatkaa lukemista ja elämäänsä. Tämä Eukalyptus on mielenkiintoinen tarina. Kuka saa kenet ja minkä vuoksi?

Tänään luettu 50 sivua.

Murray Bail: Eukalyptus ja lukuhaaste 17.11.2015

Murray Bailin Eukalyptus lähti vetämään sivulla 82. Ote tuolta sivulta:

Isot puut synnyttävät vielä isompia tarinoita. Oli kerran nainen, jota nimitettiin Ohdakkeeksi. Jos mies koski häntä mihinkään kohtaan, miehen iho muuttui siniseksi, pysyvän siniseksi, niin että ihmiset näkivät hänen koskettaneen Ohdaketta. Eräänä päivänä Ellen oli kuuleva Skotlannissa (Ylämaassa ?) asuvasta miehestä joka ei koskaan puhunut kenenkään alle kuuden jalan mittaisen kanssa.

Ja vasta siitä minun lukemanani lähtee liikkeelle kiehtova satu miehestä, jolla ei ole enää vaimoa. Miehellä on kuitenkin kaunis tytär, joka pitää saada naimisiin. Holland, eukalyptus-puita istuttava perfektionisti, kohtaa monta luuseria, joille hän ei halua ihanaa Ellen-tytärtään antaa. Muutama aika fiksu ja puoliperfektionisti löytyy myös. Kun isä seurustelee näiden nohevien miesten kanssa, tytär hulmuaa talossa ja tontilla miettien omiaan.

Minulla on aivan erityinen suhde eukalyptuskasviin ja kaikkeen siihen liittyvään. Eräs minulle läheinen ihminen on  jo vuosia vakaasti uskonut kyseisen kasvin öljyn parantavan kaiken mahdollisen parannettavissa olevan. Eräs mies tarinassa kertoo suhteestaan tästä kasvista saatavaan öljyyn, ote kirjasta:

Äidilläni oli kausiliput Adelaiden sinfoniaorkesterin konsertteihin. Aina samat kaksi paikkaa. - - Ja meidän edessämme istui aina eräs neiti Dora Henson, malvanvärisiin pukeutunut nainen joka ei koskaan avannut suutaan. Pitääkseen kaikki bakteerit kurissa hän taputteli jatkuvasti pikku purkista eukalyptusöljyä nenäliinaansa, läpi koko konsertin, soitettiinpa mitä tahansa. Ne jotka hänen ympärillään istuivat, minä, äitini, eivät päässeet huuruja pakoon. Kaiken muun lisäksi, ei ihme että eukalyptukset saivat minusta lujan otteen.

Ymmärrän, herra Roy Cave! Minulla on samaa vikaa. Näin henkilökohtaista kirjaa on erityisen viihdyttävää lukea.

Pixabay tarjoaa ihasteltavaksi eukalyptuspuun kukkia.

Teos: Eukalyptus (Eucalyptus)
Tekijä: Murray Bail
Kääntäjä: Saara Villa
Julkaisuvuosi: 1998
Kustantaja: Karisto

Tänään luettu 66 sivua.

Lukuhaaste 16.11.2015 ja uutta kirjaa pukkaa

Lukuhaaste jatkuu. Aloin lukemaan kirjaa, jonka löysin aikanaan kirjablogeista (kannattaa lukea ainakin merkinnät blogeista Yöpöydän kirjat ja Satun luetut). Tuolloin kirjasta innostuttuani hankin kirjan nettiantikvariaatin kautta. Kirja on jo ollut lukukierroksilla ystäväpiirissäni ja nyt minäkin siis luen sen.

Eukalyptus. Kuva Pixabay.

Murray Bail on kirjoittanut romaanin Eukalyptus. Takakannen perusteella Bailin kirja on Australiaan sijoittuva rakkaustarina. Maltan tuskin odottaa, rakkaus aiheena kiinnostaa minua aina.

Tänään luettu 34 sivua. 

Laura Lindstedt: Oneiron ja lukuhaaste 15.11.2015

Oneiron on luettu. Jäljellä on paljon tunteita ja sykkivä sydän.

Aloitin Laura Lindstedtin Oneironin 8.11. Kiitos marraskuisen lukuhaasteen, pystyin seuraamaan lukemisen etenenemistä päivittäisen bloggaamisen ansiosta. Oneironissa ihastuin jo heti alkuun kirjailijan valitsemaan aiheeseen (kuolema) ja aiheen käsittelytapaan. Lindstedt kirjoittaa hallitusti ja vyöryttävän intensiivisesti. Teoksen alussa on seitsemän kuollutta naista keskellä tyhjyyttä. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Mitä voi tapahtua, kun ei ole paikkaa tai aikaa? Oneiron tuo mieleeni Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Teoksissa on samaa käsittämätöntä upeutta ja hurjuutta. Välillä tiristetään viimeistä kertaa suolta tyhjäksi, välillä ollaan juutalaisten historiassa. Arki sekoittuu filosofiaan, joku hyvin banaali keskeyttää hetkessä elämän tarkoituksen pohdinnan.

Ensimmäiset neljä päivää luin kohtalaisen tasaiseen tahtiin. Minulle Oneiron oli aika raskasta luettavaa, joka näkyi lukuvauhdissa. Vauhtini hidastui varsinkin arkena ja väsyneenä. Halusin jatkaa, mutta hitauteni ärsytti minua. 

Oneironissa väreillä on oma merkityksensä. Kuva Pixabay.

Oneiron jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisen osan lukeminen kesti minulla pitkään, pääsin sen loppuun vasta eilen illalla myöhään. Ensimmäisessä osassa jokainen teoksen (pää)henkilö pääsee kertomaan toisille omaa tarinaansa. Naisten tarinat vievät lukijan pois tuosta ympäröivästä ei-mistään. Palaaminen tyhjyyteen ja ajattomuuteen on puuduttavaa ja tuskallistakin. Värejä tuossa olemattomuudessa on hyvin vähän.

Ahmin Oneironin toisen osan nopeasti. Lukuolosuhteetkin olivat suotuisat. Nuo kuolleet naiset itkettivät ja liikuttivat minua muutenkin tänä aamuna. Ensimmäisen osan tuskaisuudella ja tapahtumien verkkaisella rytmillä on merkitystä toisessa osassa, jossa asiat tapahtuvat nopeasti. Vaikka henkilöt ovat ensimmäisessä osassa jo aivan alasti ja riisuttuina, toisen osan tapahtumat tekevät heistä vielä paljaampia ja hauraampia. Ja sitten ne värit. Toinen osa liittää naisten kohtaloon ja kuolemaan värit. Ote kirjasta:

Nimettömään pujotettu sormus hohkasi sinisenä, mutta Anke-Maria ei näyttänyt iloiselta. "Ulrike Salzburgilainen, kyllä se on sininen, mutta ei vaaleansininen. Olet rentoutunut, ja silloin ihminen on toki onnellinen, mutta syvää autuutta, jota myös rakkaudeksi kutsutaan, et ole vielä kokenut."

Miksi teoksen nimi on Oneiron? Minä ymmärrän sen sanaleikkinä. Kyllä, ei ja keksitty, rimmaava tavu. Elämä on leikki ja arvoitus, on, ei, ron. On, ei, ron - joku on ymmärrettävää, joku täysin sattumanvaraista. Oneiron ei tarkoita mitään, se on jotain aivan uutta ja ennen kokematonta. Tarinan naiset ovat uuden äärellä, yhdessä he sanovat tuon teoksen nimen. (Saatan olla aivan väärässäkin. Kertokaa toki!) Oneiron sisältää paljon viitteitä toisiin kirjoihin ja leikittelyä tekstin ominaisuuksilla. Oneironissa lukija löytää romaanimuodon sisältä useita eri tekstejä: lehtijuttu, kuolinilmoitus, luentoperformanssi ja työpaikkailmoitus.

Kuinka vaalea on vaalein sininen? Kuva Pixabay.

Oneiron on kertomus naisista.  Naisten kehot käydään läpi kauttaaltaan tai siltä minusta lukijana ainakin tuntui. Naisten kehoille tehdään pahaa ja kehot ottavat vastaan monia iskuja. Naisten ympärillä on äitejä, miehiä, toisia naisia, lapsia. Ote kirjasta:

Jonnekin alle, sinne minne kaikkein epämääräisimmät mielenläikähdykset tapaavat piileskellä, alkaa vähitellen, ajatus ajatukselta, tulla tilaa: tyhjiö, jonne muuan tuttu mutta tarkoituksella unohdettu muistikuva saattaa salakavalasti puikahtaa.
- Harmi, ettei äitini näe minua nyt.
- Toivoisitko, että kaikista maailman ihmisistä juuri äitisi näkisi sinut?
- Hän on kuollut. Mutta kyllä. Haluaisin nähdä hänen ilmeensä.

Ja vielä toinen ote, muutama sivu eteenpäin:

Sanoisin: Äiti, rakastin minä sinuakin. Melkein kaikkia äitejä voi rakastaa, etkä sinä edes ollut pahimmasta päästä. 

Erityiskiitos kirjan ulkoasusta Jussi Karjalaiselle ja Aki-Pekka Sinikoskelle. Paperikansien alta löytyy huikaisevan keltainen kansi. Oneironin kansi on todella kaunis.

Teos: Oneiron
Tekijä: Laura Lindstedt
Kannen kuva: Aki-Pekka Sinikoski
Kirjan ulkoasu: Jussi Karjalainen
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Teos

Tänään luin 197 sivua.

Lukuhaaste 14.11.2015

Tänään luettu 67 sivua. Päivä on mennyt uutisia seuratessa ja maailmaa miettiessä. Lukeminen tuntuu oikein houkuttelevalta tavalta viettää aikaa nyt, kun muu perhe on jo asettunut levolle. Jatkan lukemista ja toivon kaikille levollista unta ensi yöksi.

Leonard Cohenin Lullaby on tänä iltana paikallaan.

If your heart is torn / I don’t wonder why / If the night is long / Here’s my lullaby / Here’s my lullaby

Lukuhaaste 13.11.2015

Hiplasin jo kaipaavasti Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalta, jonka ostin itselleni Kirjailijat kiertueella -illasta eilen. Minua taatusti ilahduttava kalkkunakirjallisuus saa odottaa vielä jokusen päivän. Jatkan vielä Oneironilla. Pieni flunssa yhdistettynä väsymykseen sai aikaan varsin hoitavat iltaunet. Menen jatkamaan uniani ja lukeminen odottakoon huomiseen.

Tänään luettu17 (!) sivua.

Lukuhaaste 12.11.2015

Tänään olen lukenut Annukka Salaman Käärmeenlumoojaa juuri sen verran, että huomenna nuorten lukupiirissä voin puhua muiden kirjan lukeneiden kanssa Faunoidi-sarjan ensimmäisestä kirjasta. Unna on ketterä päähenkilö, mutta oma suosikkini tässä kirjassa on Rufus.

Olen lukenut tämän kirjan joskus aikaisemmin, mutta nyt luin se valituilta osin uusiksi. Minun pitäisi sopivan tilaisuuden tullen lukea sarjan toinen ja kolmas osa kunnolla läpi. Minua on muistutettu tästä puutteestani kotona nuorison toimesta riittävän monta kertaa. Mielestäni kirjan voi oikein hyvin lukea myös ne aikuiset, jotka haluavat saada muistutuksen nuoruudesta. Se sopii oikein hyvin tänä iltana.

Tänään luettu vähintään 50 sivua.

Lukuhaaste 11.11.2015

Minulla ei ole mitään sanottavaa tai kirjoitettavaa. On yhdestoista päivä. Tämän tunteen vuoksi ajatukseni lukuhaasteen kuvaamisesta joka päivä on ärsyttävä ja turhauttava. Olen lukenut juuri ja juuri pakollisen määrän. Ajatukseni liihottavat aivan toisaalla.

Minulla on edelleen kesken Laura Lindstedtin Oneiron, joka on erittäin hieno kirja. Se on täsmällinen, kaunis ja ruma. Jokainen tarinan henkilö pääsee yksi kerrallaan kertomaan omaa tarinaansa. Tarinassa lukija viedään pois ei-mistään, takaisin tavalliseen maailmaan ja sitten vetäistään takasin tyhjyyteen, jossa on muutama maamerkki ja hyvin paljon uuvuttavaa tyhjyyttä. Oneironissa leikitellään todellisuudella ja luodaan tarinan monitasoisuutta kiehtovasti. Ote kirjasta:

"Näinkö se tapahtui? Tällä tavoin erään kepeän romaanin sankaritar kuolee, komeasti kesken kirjan. Ulrike oli lukenut teosta kesän alussa nivelbussissa. Kuolonkolarinsa hetkellä kirjan sankaritar ensin ajattelee hyvin yksityiskohtaisesti kahta asiaa ja sitten, luvun viimeisessä lauseessa, kuolee, ja kaikki se, mitä hän ajatteli ja tunsi haihtuu ikiajoiksi. Eikä se ollut totta! Siellä kirjassahan ne olivat, hänen tärkeät ajatuksensa ja ainutlaatuiset tunteensa, niitä löytyi sieltä satojen sivujen verran."

Voin itse lukea tästä kirjasta hyvin monenlaisia tunteita ja ajatuksia näiltä naisilta, jotka ovat kuolleet kirjan tarinassa jo aivan aluksi. Tämä ei ole helppo tai kevyt luettava, mutta varmaankin parasta, mitä voin tässä kuussa lukea.


Teos: Oneiron
Tekijä: Laura Lindstedt
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Teos

Tänään luin 33 sivua. Ei turhia paineita...

Savon kirjalliset ilot marraskuussa ja lukuhaaste 10.11.2015

Tänään lukeminen on ollut minimissään, koska olen keksinyt kaikkea muuta tehtävää aina lastenkasvatuksesta hömppäelokuvan katsomiseen. Innostuin saatuani arvonnassa Järjellä ja tunteella -blogin kautta lipun WSOY:n Kirjailijat kiertueella iltaan Kuopioon. Onneni jatkui ja sain toisenkin lipun kyseiseen tapahtumaan Amman lukuhetki -blogin kautta, joten lähden nauttimaan kirjallisista iloista torstaina Kuopioon hyvän ystäväni kanssa. Odotan innolla ainakin Kaisa Haatasen ja Elina Hirvosen puheenvuoroja.

Intoilin tänään myös toisesta marraskuun riemusta täällä Pohjois-Savossa, nimittäin Kirjakantista. Tänä vuonna Kirjakantin teemana on Sanarkiaa? ja minulle sopivaa ohjelmaa löytyy ainakin lauantaina 21.11. ja sunnuntaina 22.11. Lauantaina minua kiinnostaa Maarit Verronen, Mikko Rimminen ja Elina Hirvonen. Sunnuntaina Siri Kolu.

Tulkaahan mukaan molempiin kirjatapahtumiin! Näillä kulmilla ei tällaisia kirjaherkkuja tarjoilla liian usein. Ja marraskuu kaipaa iloa itseensä.

Tänään luin 35 sivua.

Lukuhaaste 9.11.2015

Arkipäivänä lukeminen on minulle yleensä myöhäisillan ilo. Oneiron napottaa kyllä näkyvillä, mutta arki-illat töitten jälkeen on silattu kaikella mahdollisella tehtävällä. Varsinkin minä, joka innostun helposti, löydän kaikenlaista tekemistä kotona.

Luen yleensä illalla sängyssä vähintään varttitunnin. Jos kirja houkuttaa yhtään enempää, helposti lukemiseen voi mennä tunti tai kaksi. Pahimmissa tapauksissa en saa lukuputkea poikki ja kärvistelen kirjan kanssa pitkälle yöhön. Onneksi olen nopea lukija.

Olen pyrkinyt olemaan lukijana viisas ja lukemaan vain muutamaa kirjaa kerrallaan. Jos minulla on viisi kirjaa yhtäaikaa, huijaan itseäni. En lue viittä kirjaa, luen korkeintaan kahta aktiivisesti ja roikotan niitä kolmea kohteliaisuudesta yöpöydälläni. Nyt mielenkiintoni saa Oneiron, vaikka huomenna aloitan jälleen Annukka Salaman Käärmeenlumoojan. Ilmeisesti marraskuu on naisten kirjoittamien kirjojen kuukausi minulle. Tässä kuussa nimittäin listallani on myös Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki.

Tänään luin 34 sivua.

Laura Lindstedt: Oneiron ja lukuhaaste 8.11.2015

Aloitin tänään aikaisin aamulla Laura Lindstedtin Oneironin. En ole lukenut Lindstedtin aiempaa kirjaa, mutta tämä kirja tuntui kutsuvan minua. Päätin jo kirjamessuille mennessäni, että ostan itselleni lahjaksi juuri Oneironin. Käytännössä tyttäreni osti kirjan ja hankki minulle omistuskirjoituksen, itse olin silloin toisaalla messuilemassa. Sen jälkeen olen monet kerran sivellyt kirjan kantta. Aarteeni.

(Huokaus täynnä onnea)

Oneiron on mietitty loppuun asti. Kansi on lumoavan kaunis, nimilehti on hieno. Lindstedt kirjoittaa hyvin tarkasti ja vahvasti. Minua lukijana huimaa Oneironia lukiessani. En todellakaan pidä kaikesta, en välttämättä edes ymmärrä kaikkea. Silti olen aivan haltioissani. Itse asiassa, Oneiron muistuttaa minua toisesta hyvin voimallisesta lukukokemuksesta, nimittäin Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

Oneiron kertoo paikasta, jossa ei ole olemassaoloa. Naiset, jotka siellä ovat, uskovat olevansa kuolleita. Olen Oneironissa vielä aivan alussa, mutta olen jo täysin tarinan lumoissa. Palaan blogissani vielä tähän hienoon teokseen ja tunteikkaaseen lukukokemukseeni.

Teos: Oneiron
Tekijä: Laura Lindstedt
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Teos

Tänään luin 49 sivua.

Maria Carole: Tulen tyttäriä ja lukuhaaste 7.11.2015

Mutta ei kyse ollut mistään verisiteestä. Ne vain olivat... kuten lintu ja siivet. Toista ei ollut ilman toista.

Maria Carolen Tulen tyttäriä on naisten tarina. Fantasiamaailmaan sijoittuva tarina kertoo ihmisistä, knameroista ja altameiroista. Peloton sotilas Naarni vei huomioni aluksi, mutta itse asiassa sekä Livia että Emma ovat henkilöinä hyvin mielenkiintoisia ja kehittyvät tarinan aikana. Tarinan alussa Livia on nuori nainen, joka lähtee pois omiensa luota. Emma on joutunut elämään oman onnensa nojassa turvatakseen rakkaimpansa turvallisuuden ja hyvinvoinnin.

Tuli on merkittävä elementti kirjassa. Kuva Pixabay.

Tarinassa on paljon halua ja rakkautta, mutta vielä enemmän oman itsensä etsimistä ja rajanvetoa toisiin. Jokainen merkittävä henkilö kirjassa joutuu miettimään omalla kohdallaan itseään ja suhteitaan toisiin.

Tulen tyttäriä on viihdyttävä ja nautinnollinen luettava. Pidin tarinan särmikkäistä naisista, joille tuoksut merkitsivät paljon ja jotka valitsevat omat reittinsä. Ote kirjasta:

Hän hengitti hiljaa miehen tuoksua. Lähes kolmen päivän matkustamisen jälkeen se oli jo melko vahva, mutta kuitenkin yllättävän miellyttävä. Se sai Liviassa hereille jotain niin alkukantaista, ettei hän edes ollut varma sen olemassaolosta. Samalla tuoksu oli parantajan tuoksu, sai hänet levollisemmaksi.

Teos: Tulen tyttäriä
Tekijä: Maria Carole
Julkaisuvuosi: 2014
Kustantaja: Osuuskumma

Tänään luin 200 sivua. Varhainen herääminen vei lukemista vauhdilla eteenpäin. Muu elämä täyttikin sitten itse päivän ja kirjan pariin ennätin vasta muiden mentyä sänkyyn lukemaan omia kirjojaan.

Lukuhaaste 6.11.2015

Maria Carolen Tulen tyttäriä on taas luettavana. Lukemiseni jatkui eilisiltana, kun olin saanut Rambon blogiini asti. Minun oli vaikea jatkaa Tulen tyttäriä jonkun kymmenen sivua, mutta tarinan lähdettyä vetämään mitään ongelmaa ei ollut. Olen noin puolessa välissä.

Tämä ilta on poikkeuksellinen. Olen viihtynyt kotona, mutta tänään minua ei kotona näy. En ennätä piehtaroida lukemassa kotona, koska aion viettää iltani hyvässä seurassa (puoliso) kuunnellen hienoa Ismo Alankoa. Tiedossa ilmeisesti raadollista kauneutta.

Tänään luettu 101 sivua.

Nadja Sumanen: Rambo (lisää aiheesta) ja lukuhaaste 5.11.2015

Pojan kasvaminen kohti miehuutta ja muiden katseet. Miten monella tavalla voi toisen litistää ja tehdä mitättömäksi? Mitä välittäminen toisesta ihmisestä oikein on? Eilen olin lukenut Nadja Sumasen Rambon noin puoleen väliin. Nyt kirja on luettu ja palaan vielä lukukokemukseeni.

Rambo on nuortenkirja parhaimmillaan, konstailematon ja helppo lähestyä. Noin kaksisataa sivua tarinaa pyörähtää käyntiin heti kirjan alussa. Rambo, päähenkilö ja kertoja, on saamassa kevättodistusta ja lähdössä kesälomalle. Välittömästi lukijalle tehdään selväksi, että Rambo ei ole ihan keskivertopoika. Takana on terapiaa ja integrointia. Rambo asemoi itsensä näin (ote kirjasta): Jos olisin voinut valita kohtaloni, olisin halunnut olla taidoiltani keskinkertainen perusjamppa, jonka nimi on Joni. Koska sitä mahdollisuutta ei minulle ollut suotu, olin päättänyt olla hyvä ihminen, joka pelastaa maapallon. Rambolla on huippuasenne itseensä, toisiin ihmisiin ja koko elämään. Tästä esimerkkinä Rambon ajatukset isäpuolikokelaan äidistä, Annikista. Ote kirjasta:

Se oli huvittavan näköistä, mutta en nauranut. En ikimaailmassa olisi nauranut Annikille, josta oli alle vuorokaudessa tullut minulle Pyhä ruoanlaittojumala, Hyvä haltijatar, Ihminen isolla I:llä. Annikin seurassa oli helppo ja hyvä olla. Se oli aikuiseksi jotenkin viaton.

Rambo tutustuu isäpuolikokelaan sukuun ja ikäiseensä Liinaan, jonka perhe on hyvin toisenlainen kuin Rambon oma pieni perhe. Rambo kohtaa monenlaista syrjintää ja ylenkatsetta. Osasyynä ylenkatseisiin on Rambon äiti ja asiat, jotka liittyvät äitiin. Rambo kuitenkin rakastaa äitiään, vaikka rakastaminen ei ole aina kovinkaan helppoa. Nadja Sumasen Rambo on paljon muutakin kuin ihmissuhteita, rakkautta ja muuta sellaista. Rambossa sattuu ja tapahtuu. Rambo rakastaa itsensä haastamista ja on kilpailuille perso.

Sumasen esikoiskirjassa eräs nuori mies viettää melkoisen kesän. Kirja sopi kaltaiselleni keskivertoihmiselle oikein mainiosti.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Tekijä: Nadja Sumanen
Teos: Rambo
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Otava

Tänään luettu 126 sivua. Joudun vähän säätämään lukemisia ja päiviä, koska paras lukuaikani on myöhäinen ilta. En kuitenkaan halua päättää iltaani koneella notkumalla, joten vuorokauteni loppuu jossain vaiheessa iltaa, jolloin teen blogin tekstin. Siitä alkaa uusi vuorokausi, josta raportoin sitten seuraavana päivänä. Marraskuussa tähän blogiin ennättää kyllästyä jokainen, joka näitä horinoita lukee. Olen pahoillani.

Finlandia Junior 2015 -ehdokkaat, Nadja Sumasen Rambo ja lukuhaaste 4.11.2015

Tänään julkistetiin Finlandia Junior -ehdokkaat. Tämä palkinto sykähdyttää minua enemmän kuin Finlandia-palkinto. Ehkä lasten- ja nuortenkirjat ovat minulle monia aikuisten kirjoja merkittävämpiä. Ainakin tiedän, että Suomessa kirjoitetaan ja kuvitetaan erittäin hyviä kirjoja lapsille ja nuorille. Niin hyviä, että niistä voivat nauttia aikuisetkin.

Kaksi ehdokasta oli minulle ylitse muiden. Ensimmäisenä mainitsen Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä. Kirja palkitsi minut lukijana ja täytti sydämeni. Melkoinen lukukokemus. Toinen minua kiinnostava kirja ehdokaslistassa on Nadja Sumasen Rambo. Pyysin Rambon luettavaksi Otavalta ja kuuntelin innoissani kirjasta käytäviä keskusteluja Kirjamessuilla pari viikkoa sitten.

Kuva kustantajan sivuilta

Rambo vaikuttaa tärkeältä ja hauskalta kirjalta jo ennakkotietojen perusteella. Kansi on pelkistetty ja selkeä. Aloitin kirjan tänään töistä tultuani. Kirja on nopealukuinen, hurautin kirjan puoleen väliin jossain kohti iltaa. Kertoja, ysiluokalle menevä Rambo on liikuttavan rakastettava poika. Rambolla ei ole tietoa isästään, joten oma tuleva rintakarvakasvusto jää arvailujen varaan. Rambon äiti tarvitsee pojaltaan enemmän apua kuin itse pojalleen tarjoaa. Masentunut äiti on sairaalahoitoa vailla, mutta Rambo taas kaipaa tavallisia aikuisia ihmisiä ympärilleen. Äidin vaihtuvat miesystävät eivät ole parasta mahdollista seuraa nuorelle pojalle, joka kaipaisi riittävästi ruokaa ja vakaat olot. Ote kirjasta:

Seurasin Annikin katseen suuntaa sen puhuessa. Se vilkuili tyynyliinaa, joka oli ollut vajaa viikko sitten valkoinen, mutta joka oli nyt multaviivoista ja kyyneleistä harmaan juovikas.
- Ja etsitään sulle sitten saunan jälkeen uus tyynyliina.
Annikin mentyä vedin päiväpeiton harteilleni suojaavaksi viitaksi ja aloin syödä. Leivässä oli laveasti voita, ja kaakao oli tehty tummasta jauheesta punaiseen maitoon. Lämmin, makea juoma ja pehmeä juustolla päällystetty leipä täyttivät lempeästi tyhjää sisimpääni. Eväistä tuli lohdullinen olo. Ehkä selviäisin tästä. Ehkä äitikin selviäisi.

Rambo on kertojana tarkkanäköinen huomaamaan toisten käytöstä. Aiemmalla elämänkokemuksella on varmaan oma vaikutuksensa. Rambo on myös uskomattoman reilu. Luonnon hyvinvointi on Rambolle tärkeää. Eilen taisin kirjoittaa, että Lehtisen Välivuosi on sopivaa luettavaa ysiluokalaiselle. Niin on Rambokin. Molemmissa on päähenkilönä poika, jolla ei ole asiat ihan kunnossa. Molemmat pojat ovat mielestäni rakastettavia ja jollain lailla väärinymmärrettyjä. Tosin näistä kahdesta sankarista Rambolla on asiat Simoa huonommin. Voi Rambo! Katsotaan palaanko Ramboon vielä huomenna kirjan luettuani.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Tekijä: Nadja Sumanen
Teos: Rambo
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Otava

Tänään luettu 113 sivua.

Lukuhaaste 3.11.2015 ja Tuija Lehtisen Välivuosi

Lukemisessa kannattaa käyttää kaikki mahdollisuudet hyväkseen

Marraskuu on saanut minut tänään ärsyyntymään oikein kunnolla. Lukemiseen sillä oli omat vaikutuksensa. Koska en halunnut miettiä omia juttujani, pakenin kirjan maailmaan. Luin kirjaa ruokaa lämmittäessäni ja imuroituani, välillä sohvalla ja välillä pöydän äärellä. Lopputulos oli, että luin tänään Tuija Lehtisen uutuuskirjan alusta loppuun. Välivuosi tarttui mukaani kirjastosta. Kansi on simppeli ja oikein hyvä sellaisenaan.

Kuva kustantajan sivuilta

Välivuosi viihdytti minua. Kaksi hyvin erilaista nuorta joutuvat vanhempiensa vuoksi tekemisiin keskenään. Ote kirjasta:

Mä kuulin älämölön heti avattuani oven. Mä astelin olohuoneen ovelle ja näin kolme kundia rotkottamassa nahkasohvilla lenkkarit jaloissa. Pöydällä oli kokistölkkejä ja sipsipusseja. Mun painajaisuneni olivat heränneet eloon. Mä yritin tappaa kundit katseen voimalla, mutta ne toljottivat taulutelkassa remeltäviä lihaskimppuja ja nauroivat niiden tekemisille.

Välivuosi pitää sisällään paljon uusperhepohdintaa, tapahtumapaikkana on pääkaupunkiseutu. Kertojia on kaksi, Simo ja Lime. Simo on itsestään epävarma kymppiluokkalainen, joka ei tiedä elämänsä suuntaa. Lime tietää ja osaa kaiken. Häntä ärsyttää toisten haahuilut ja puolivillaiset tekemiset. Sivuhenkilöistä mielenkiintoisimmat olivat oman elämänsä sankari Monni ja "poikaystäväholisti" Bettina. Aihepiiriltään Välivuosi voisi iskeä ysiluokkalaiseen, joka miettii omia tulevaisuudenratkaisujaan. Ote kirjasta:

- Oletko sä huono vain jossain aineissa vai kaikissa? Tua oli tiukannut multa.
- Olen.
Tua oli hölmistynyt, ja mutsin kasvot olivat punehtuneet. Mutsi oli ollut häpeissään ja olisi varmaan hihkunut ilosta, jos olisi voinut selittää mun huonoa menestystä jollain taudilla.

Teos: Välivuosi
Tekijä: Tuija Lehtinen
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Otava

Tänään luettu 207 sivua.

Lukuhaaste 2.11.2015

Toinen marraskuun päivä kohta takana. Päivään on mahtunut autoilua ja ystävän kanssa käytyjä kirjakeskusteluja. Iltakävelyllä ennätimme jopa kahteen kirjakauppaan. Marraskuu tökkii noin yleisesti, mutta siitä viis. Maria Carolen Tulen tyttäriä vie minut aivan muualle. Kiitos kirjailijalle siitä! Naarni on ihana nainen ja soturi, tulinen ja itsevarma. Ties mihin tarina vielä johtaakaan.

Tänään luettu 46 sivua.

Caitlin Moran: Naisena olemisen taito

Luin riemuiten kesällä Caitlin Moranin kirjoittaman Näin minusta tuli tyttö -teoksen. Rakastin sen suoruutta, pöyhkeilemättömyyttä ja röyhkeyttä. Pidin siitä, että Moranin tyttökirja on selvästi fiktiota. Samalla liekillä palaen ojensin käteni heti, kun Kirjamessuilla löysin Moranin naiskirjan, Naisena olemisen taidon.

Naisena olemisen taito on ilmestynyt ennen tyttökirjaa. Se ei ole fiktiota, siinä kirjailija Moran kertoo omasta ja läheistensä naiseksi tulemisesta ja naisena olemisesta. Luvut käsittelevät rintoja, painoa, muotia, lapsien hankkimista ja vaikkapa aborttia. Tässä Moranin tapa selvittää, onko feministi. Ote kirjasta:

"Työnnä käsi housujen kauluksesta sisään.
a) Onko sinulla vagina? ja
b) Haluatko päättää, mitä sillä tehdään?
Jos vastasit myöntävästi molempiin kysymyksiin, niin onneksi olkoon! Sinä olet feministi."

Moran kertoo mielipiteitään ja kokemuksiaan virkistävästi, suorasti ja hyvällä rytmillä. Aloitin kirjan vauhdilla ja nautin jokaisesta sanasta. Jossain vaiheessa pokkaria lukemiseni hyytyi, mutta se ei johtunut kirjan huonoudesta. Tänä aamuna nykäisin kirjan loppuun. Kirja on niin topakkaa tekstiä, että suosittelen sen lukemista luku tai pari lukua kerrallaan. Kuusitoista lukua voisi riittää lukunautinnoksi muutamalle kuukaudelle tällä taktiikalla.

Kaipaan aina välillä rakkaita ystäviäni, jotka eivät asu samalla paikkakunnalla kanssani. Moranin tekstiä lukiessani tunnen olevani yhdessä uuden, mutta oudon tutun ystävän kanssa. Emme ajattele kaikesta samalla lailla, mutta voin nauttia Moranin värikkäistä mielipiteistä ja hänen voimakkaasta elämänhalustaan. Välillä nauran, välillä melkein itken. Ote kirjasta:

"Jokainen nainen, joka päättää - riemurinnoin, harkiten tyynesti, omasta vapaasta tahdostaan ja halustaan - olla hankkimatta lapsia, tekee koko naiskunnalle pitemmän päälle valtavan palveluksen. Me tarvitsemme enemmän naisia, joilla on mahdollisuus todistaa arvonsa ihmisinä, eikä heitä niinkään arvioida vain uusien ihmisten luomiskyvyn perusteella. Loppujen lopuksihan puolet kaikista meidän luomistamme uusista ihmisistä on naisia ja heidät tullaan vastaisuudessa tuomitsemaan sen perusteella, että he eivät tee uusia ihmisiä. Ja niin koko juttu pyörii aina vain eteenpäin..."

Moran jutustelee, mutta hän kertoo asioita, joita kaikkien naisten ja naiseksi kasvavien on hyvä miettiä. Kerronnan keveys on vain pintaa. Peräkkäin ovat luvut Miksi kannattaa hankkia lapsia ja Miksi ei pitä hankkia lapsia. Edellä oleva tekstikatkelma löytyy jälkimmäisestä luvusta.

Naisena olemisen taito -teos on kiinni tosimaailmassa. Näin minusta tuli tyttö on ainakin minulle lukijana fiktiota. Valitsen mielelläni fiktion aina kun on mahdollista, joten näistä kahdesta kirjasta tyttökirja on lähempänä sydäntäni. Mutta naiskirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Teos: Naisena olemisen taito (alkuteos: How To Be a Woman)
Tekijä: Caitlin Moran
Kääntäjä: Sari Luhtanen
Kustantaja: Schildts & Söderströms
Julkaisuvuosi: 2015, 2. painos (alkuperäinen 2011)

Lukuhaaste 1.11.2015

Karo Hämäläinen käynnisti viime marraskuussa kuukauden mittaisen lukuhaasteen. Onneksi tänäkin vuonna on mahdollista ottaa osaa lukuhaasteeseen, joka alkaa tänään. Hämäläinen kannustaa lukemaan marraskuussa joka päivä kaunokirjallisuutta kolmekymmentä sivua päivässä. Lukuhaaste elää sosiaalisessa mediassa, mutta halutessaan lukuhaasteesta voi pitää ääntä vaikka työpaikan aamukahvipöydässä ja vertailla lukukokemuksiaan. (Kirjamessuilla 2015 haastateltiin Karo Hämäläistä mm. lukuhaasteesta, tässä linkki siihen.)

Luen joka päivä. Rakastan lukemista. Marraskuu on minulle mörkökuukausi, joka kaipaa somistusta ja valaistusta. Osa nauttii hämäränhyssystä ja kynttilänvalosta, mutta se ei ole minulle riittävä tapa sukeltaa läpi pahimman pimeyden. Kuitenkin lukeminen yhdistettynä kirkasvalolamppuun on toivottavasti riittävän vaikuttava tapa sieventää tuo vuoteni synkkä sopukka.

Aion pitää täällä blogissa lukupäiväkirjaa marraskuun 2015. Katsotaan, minkä verran ennätän itseäni ilahduttaa ja lohduttaa kirjoilla. Herättyäni tänään tartuin heti kirjaan. Yleisimmät lukuaikani ovat illat ennen nukkumaanmenoa ja viikonloppuisin myös aamut. Juuri nyt olen lukemassa Caitlin Moranin Naisena olemisen taitoa. Tänä aamuna lukeminen on vienyt minut synnytyssaliin ja keskelle äidin syliä ja rakkautta. Päivitän tämän bloggauksen illalla juuri ennen nukkumaanmenoa saadakseni mukaan päivän sivumäärän.

Päivitys: 1.11. Sivuja luettu 105. Moran luettu loppuun ja aloitettu Maria Carolen Tulen tyttäriä.

Helsingin Kirjamessuilla 2015, osa 2

Palasin eilen kotiin Helsingin Kirjamessuilta. Minun messuni olivat kyllä varsin kokonaisvaltainen kokemus, koska olin paikalla torstaiaamupäivästä sunnuntai-iltapäivään. Torstaista ennätinkin jo kirjoittaa ja perjantain lukupiiiristä. Lauantaina nautin ystävän ja kummitytön seurasta ja vasta loppupäivästä ennätin takaisin perusohjelmaan. Onnistuin kuuntelemaan Mihail Šiškiniä kolme (!) kertaa messujen aikana. Kirjailija Šiškin olikin minulle henkilökohtaisesti messujen suurin yllättäjä. Mukaan lähti luettavaksi Neidonhius ja mieleen jäi suuri kunnioitus kirjailijan ajatuksia kohtaan. Ylen sivuilta löytyy kahden minuutin lukunäyte tuosta uutuusromaanista, tästä linkistä pääsee kuuntelemaan sen.

Sunnuntai-aamun vietin lukupiirissä, jossa käsittelyssä oli Ollikaisen Musta satu. Tänä vuonna pidin todella paljon molemmista lukupiireistä. Niissä pystyi rauhoittumaan keskusteluun kirjasta ja lukukokemusten moninaisuudesta. Venäjä-teemasta tärkeimpänä näyttäytyi sananvapaus ja ihmisoikeudet. Ne elivät omalla laillaan myös Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veden -teoksen esittelyssä. Abulhawan teos kertoo palestiinalaisista naisista. Ostin Laura Lindstedtin Oneironin. Se odottaa sopivaa lukuhetkeä. Junassa matkalla kotiin korkkasin ex tempore ostamani pokkarin: Caitlin Moranin Naisena olemisen taito. Minun piti purra alahuultani kuin eräs onneton romaanisankaritar, etten olisi hohottanut ääneen täydessä junassa.

Nadja Sumasen Rambon dramatisoinnista pieni näyte Louhi-lavalla 24.10.2015

Suurimman osan messuista istua törötin Louhi-lavan äärellä. Nuorenkirjallisuus kiinnostaa minua todella ja miltei kaikki nuortenkirjat sopivat myös aikuisille. KirjaKallion nuoret vastasivat lavan ohjelmasta ja homma hoitui hienosti ilon kautta. Lukulistalle pääsivät ainakin Nadja Sumasen Rambo, Marja-Leena Tiaisen Poika joka katosi ja Tuomas Hovin Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula.

Kirjamessuilla on minulle todella suuri merkitys. On ihanaa kuunnella valmisteltuja esityksiä, pohdittuja puheenvuoroja ja spontaania mielipiteiden vaihtoa. Minulle tekee hyvää nähdä, että Suomessa riittää lukevia ihmisiä. Kirjat ja lukeminen ovat tuoneet elämääni niin paljon kaikkea hyvää, että ilahdun muista ihmisistä, joille kirjoilla myös on merkitystä.

Kiitos järjestäjälle bloggaripassista.

Helsingin Kirjamessujen lukupiirissä Enni Mustosen Emännöitsijä

Pääsin mukaan Helsingin Kirjamessujen Enni Mustosen Emännöitsijän lukupiiriin bloggarina. Joukko kirjan jo lukeneita messuvieraita, noin 30 henkilöä, oli kokoontunut keskustelemaan lukukokemuksestaan. Tilaisuus oli hyvin lukupiirimäinen, mikä ei ole messuolosuhteissa itsestäänselvää, mutta ilahdutti ainakin minua. Keskustelu käynnistyi jo hyvissä ajoin ennen virallista alkua ja koko tilaisuudessa oli hyvä ja lämmin tunnelma. Paikalla oli Otavan edustaja, itse kirjailija ja ET-lehden joukko, joka toimi kirjan esilukijana. Joukko piti sisällään toimittaja Pia Hyvärisen, päätoimittaja Riitta Korhosen ja himolukijat Sirpa Hanskin ja Ritva Ohmeroluoman. Muu lukupiirin väki osallistui innokkaasti keskusteluun.

Emännöitsijä herätti lukijoissa ihastusta ja ihailua. Ensinkin ihailtiin fiktiivistä hahmoa Idaa, joka osaa tarinassa ottaa niin hyvin haltuun oman elämänsä. Ida näyttäytyy valontuojana ja liikuttavan ihmisrakkaana nuorena naisena, joka kasvaa kirjan aikana aikuiseksi. Osa lukupiiriläisistä mietti kuitenkin viisaan ja hyvän Idan ainokaista hairahtumista, jota keskustelussa käsiteltiinkin kahteen kertaan. Jonkinlainen ymmärrys kuitenkin saatiin Idan päätökselle ja sille löydettiin jopa perusteita. Moni ihaili myös Emännöitsijän ja koko Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan arkihistorian kuvausta. Kuulimme muistoja Suomesta, jossa kaupungissa kerrostalon pihassa oli perheiden omia ulkovessoja ja piioista, jotka otettiin parhaimmillaan perheenjäseniksi. Ihailuja ja kiitosta sai myös kirjailija itse. Useammassa puheenvuorossa pidettiin Mustosen kirjoja varsinaisina hyvän tuulen tuojina, jotka viihdyttävät ja luovat uskoa tulevaan. Enni Mustonen kertoi kirjoittavansa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan neljättä osaa, joten Idan tarina saa jatkoa ilmeisesti toukokuussa 2016.

Enni Mustonen kertoi kirjoittamisprosessistaan, joka on kiehtova sekoitus huolellista valmistelua ja pohjatyötä ja hyvin intensiivistä tarinan vyörymistä ajatuksista nopeiden sormien kautta tiedostoon. Mustonen haluaa, että historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin liittyvät faktat ovat kohdallaan. Faktan päälle ja lomaan Mustonen kuitenkin kirjoittaa fiktiota ja nauttii ilmiselvästi toden ja kuvitellun yhdistämisestä. Kuvittelun taito, jota lapsille voi opettaa vaikkapa ääneen lukemalla, on kaiken luovuuden pohja. Tätä luovuutta Mustosen mukaan voi sitten niin lapsi kuin aikuinen käyttää haluamallaan tavalla.

Lisätietoja jo olemassa olevien Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan kirjojen henkilöistä ja taustoista sekä jatkossa uuden, valmisteilla olevan kirjan työprosessista kirjasarjan Facebook-sivuilla, jotka aukeavat ilman omaa FB-tunnusta tai sisäänkirjautumista.

Linkki omaan bloggaukseeni Emännöitsijästä kesäkuussa tänä vuonna.