perjantai 15. maaliskuuta 2013

Mukaan tarttuneita

Onneksi en ole erityisen kiinnostunut uusista kirjoista. Pyrkiessäni lukemaan vanhempia kirjoja olenkin onnistunut nyt haalimaan yhtä jos toista uutta tai uudehkoa herkkua luettavaksi.

Aloitetaan yöpöytäpino pohjalta. En voi vastustaa kirjahoukutuksia juuri lainkaan. Mutta kun kirja tarjoillaan ilmaiseksi, niin ajatus kieltäytymisestä tulee naurettavaksi. Toki kaikkien kirjojen pitää päästä kotiini.

Minulla on luettuna hyllyssä Leonard Cohenin Kauniit häviäjät. Jos kuitenkin Joensuun kirjaston kierrätyshyllyssä on tuntemattoman alleviivaama alkuperäisteos Cohenia, minä en sitä hyllyyn jätä. Kaksinkertainen ilo on lukea Cohenia (englanniksi hänen tekstinsä melkein ovat minulle helpompia ymmärtää) ja saada vieraalta ihmiseltä viestinä alleviivattu ja kommentoitu kirja. Sehän on viesti, kirje, neuvo ja tunnustus. Kirja on yöpöydällä siksi, että voin lukea sitä hetken ja laittaa sen sitten pois.

Lukemistaan odottavat Emma Donoghuen Huone, J. K. Rowlingin Paikka vapaana, Ian McEwanin Makeannälkä ja tänään ostamani Katja Kallion Säkenöivät hetket. Kaikki olen hankkinut ja haluan ne lukea. Junaan kanssani huomenna pääsevät Milja Kauniston Synnintekijä ja Ulla-Lena Lundbergin Jää. Oletan, että nämä ovat luettuina sunnuntai-iltana.

Juhani Karilan Gorilla on melkein luettu. Siinäpä outo lukukokemus. En oikein tiedä, mitä ajatella moisesta. Alkuun lukeminen oli minulle todella vaikeaa, sain tiristää itsestäni tahtoa jatkaa. Mietin, ymmärränkö tästä yhtään mitään. Käänne tapahtui tarinan Kaisa on ruma kohdalla, joka oli kiehtovan kamala. Ajattelin, että minun pitää ehkä ajatella koko tämä kirja aivan uusiksi. Teksti on niin tiivistä, että kaltaiseni humpsiva lukija on vähän väliä pulassa. Tämä kirja pitäisi lukea ajatuksella.

Tänään sain myös hyppysiini Pekka Vartiaisen Postmoderni kirjallisuus. Olen tämän hankkimista suunnitellut ja tänään sitä jo sohvalla päässyt lukemaankin. Jo pelkkä kansikuva saa minut hihkumaan riemusta. Kirjaa lukiessa päähän popsahtelee lukuajatuksia ja -suunnitelmia. Vaarallinen kirja humpsivalle hupsulle. Mutta paljon tärkeää tietoa puolen vuosisadan ajalta länsimaisesta kirjallisuudesta.

Koska olen opiskellut kiivaasti viime viikot, tämä blogi on maannut aivan hiljaisena. Pidin itseni henkisesti hengissä lukemalla voimakirjojani ja sarjakuvia, muuhun ei ole ollut voimia. Mutta huomenna istun jo junassa Synnintekijä sylissä ja sitten hymyilyttää.


3 kommenttia:

  1. Ihana lukea sinun kirjoitustasi pitkästä aikaa. Vitsi, että olet nopea lukemaan jos tuon pinon selvität sunnuntaiksi! Hivelin tänään Huonetta mutta takakannen perusteella ajattelin, ettei ehkä ole tämän elämäntilanteeni kirja. Siispä jatkan Liisan matkassa ihmemaassa. Voi hyvin, lue hyvin :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, menipä epäselvästi minun osaltani. Ne kaksi minä sunnuntai-iltaan mennessä meinaan rysäyttää ja rypeä.
      Tuohon Huoneeseen liittyy toden totta ahdistusepäily, joten se pitää minunkin lukea oikeaan aikaan. Mutta sitä voi ahdistua vaikka mistä, viimeksi elokuvissa huono hengentuote ahdisti minua todella paljon. Pilvikartastoa ei kannata mennä katsomaan.
      Oikein hyviä oloja, lukuja, seurallisia hetkiä ja yksinolon ihanuuden edes pientä ripausta sinulle, bleue!

      Poista
    2. Ei kyllä kyseessä olivat minun väsyneet hutiloivat aivoni. Luin siis väärin!
      Mitähän piditkään Jäästä? Toivottavasti ehdit kirjoitella, vaikka lyhyesti.

      Minä onnistuin ahdistumaan brittiletkeällä tavalla etenevästä (seniori)elokuvasta Vuosi elämästäni ja tarkemmin sen lopusta. Aika paljon oma tilanne todella vaikuttaa leffakokemukseen, sieltä ikään kuin hakee sitä mitä haluaa/tarvitsee...?

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!