Kävin katsomassa eilen Hämeenlinnan teatterin uutuusnäytelmän Rottien pyhimys päivänäytöksessä. Lähtökohdat olivat erittäin suotuisat. Olen lukenut Anneli Kannon samannimisen romaanin keväällä 2021 ja lumoutunut teoksesta. Ostin liput esitykseen jo tammikuussa, joten intoa on piisannut. Kävellessäni seuralaiseni kanssa rautatieasemalta teatterille huomaan ihmisvirran vievän kohti teatteria. En ole innostukseni kanssa yksin. Näytös oli loppuunmyyty.
Näytelmä juhlistaa myös Hämeenlinnan teatterin juhlavuotta. Tänä vuonna teatteri on ollut toiminnassa 120 vuotta. Onneksi olkoon! Hämeenlinnan teatteri toimii kauniissa ja hyvin yleisöystävällisessä rakennuksessa. Päänäyttämön katsomon rivit nousevat jyrkästi, katsomme näytelmän kolmanneksi viimeiseltä riviltä. Näkymä lavalle on erittäin hyvä.
Näytelmän Rottien pyhimys on ohjannut Milko Lehto. Näytelmän dramatisoinnista vastaavat Milko Lehto ja Katja Krohn. Rooleissa ovat mm. Antti Virmavirta ja Mikko Nousiainen.
Näytelmä kertoo Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalauksesta 1500-luvulla. Kirkko maalattiin sisältä kuvittamaan Raamatun tapahtumia ja vahvistamaan lukutaidottoman kirkonkävijän uskoa Jumalaan ja kirkkoon organisaationa. Pieneen kylään tulevan maailmanmiehet, maalauksen suorittavat pictorit, herättävät ihmetystä ja ihailuakin. Onnettoman tapahtuman seurauksena myös paikallinen outolintu, orpo nuori nainen, saa mahdollisuuden osallistua suureen luomistyöhön.
Yhteisönsä syrjimä Pelliina on minulle näytelmän päähenkilö. Sonja Silvander-Valo esittää Pelliinaa voimalla ja herkkyydellä. Näytelmää seuratessani ennätän ajatella monta kertaa, kuinka alkuperäisessä tekstissä Kanto on kirjoittanut Pelliinan aktiiviseksi toimijaksi, joka ei jää toisten jalkoihin. Pelliina on myös katsojan (lukijan) väylä maalausten kauneuteen ja rakkauden mahdollisuuteen. Kiitos, Anneli Kanto, tästä kokemuksesta ja tunteesta. Sama välittyy myös näytelmässä, ja liikutun kyyneliin asti.
Näytelmä Rottien pyhimys on nautinto. Roolitus on hyvä, Andreas Pictor ja mestari Martinus ovat uskottavia. Paikallisyhteisön omat voimahahmot käyvät valtataisteluaan, mikä heijastuu myös kirkon seinien sisällä tapahtuvaan yhteiseen urakkaan.
Nautin lavastuksen ja puvustuksen tarjoamasta näkymästä koristeltavaan ja kuvitettavaan kirkkoon ja keskiaikaiseen suomalaiskylään. Erityisen onnistuneita ovat kirkon seiniin syntyvät maalaukset. Kiitokset lavastussuunnittelusta vastaavalle Juha Mäkipäälle, pukusuunnittelusta vastaavalle Anne Laatikaiselle ja valosuunnittelusta vastaavalle Jari Vuorelle.
Ilahduin väliajalla lämpiössä myynnissä olevista Pelliinan keramiikka-astioista. Keramiikkapaja Potier on valmistanut Kannon romaanin inspiroimana käyttöastioita suomalaisesta punasavesta. Ostin kaksi puurokuppia, jotka otan käyttöön välittömästi. Toivon tämänkaltaista kirjallisuuden ja laajemminkin taiteen inspiroimaa tuotantoa. Tiedän monen Kannon romaanista innostuneen lähteneen paikan päälle Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon. Toivon, että siellä myydään sekä romaania että keramiikka-astioita. Kirjamessuillakin hankkisin mielelläni kirjallisuuteen liittyviä tuotteita kirjojen kaveriksi.
