sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Simona Ahrnstedt: Panoksena sydän

Viihdyn hyvin Simona Ahrnstedtin teosten parissa. Erityisesti pidän hänen historiallisista romaaneistaan, josta kahdesta olen kirjoittanut (Sitoumuksia ja Skandaalinkäryä). Historiallisten romaanien lisäksi hän on kirjoittanut useita nyky-Ruotsiin sijoittuvia viihderomaaneja, joissa on rakkauden lisäksi jännitystä. Vain yksi yöVain yksi salaisuus ja Vain yksi mahdollisuus ovat itsenäisiä romaaneja, jotka ovat mielestäni oikein viihdyttäviä. Kaikki tai ei mitään ja Vielä vähän lisää on myös luettu, vaikka niistä en niin paljon innostunutkaan. (Tätä kirjoittaessani ajattelen, että minun pitäisi lukea uudelleen Kaikki tai ei mitään. Voi olla, etten muista sitä riittävän hyvin.)

Uutuus Panoksena sydän solahtaa samaan nyky-Ruotsiin ja erityisesti Tukholmaan sijoittuvaan maailmaan. Ahrnstedtilla tarinassa on tavallisesti ainakin yksi hyvin varakas henkilö, joten ylellisyyden ja luksuksen maailma on jo kaltaiselleni sitoutuneelle lukijalle tuttu aiemmista teoksista. Tämä tarkoittaa kauniita kattohuoneistoja, upeita ravintolailtoja ja rajoittamattomia resursseja elämänkriisienkin keskellä. Eskapismia! Sopii minulle!

Teoksen kansikuva kustantajan sivuilta.

Panoksena sydän -romaanin päähenkilöt ovat Sam Amini ja Desirée "Dessie" Dickson. Sam on omalla työllään rikastunut hotelliketjun omistaja. Sam on yksinhuoltajaäitinsä kanssa Iranista Ruotsiin lapsena muuttanut. Dessie on turva-asiantuntija, joka työskentelee operaattorina Tom Lexingtonin yrityksessä. (Lexington nimenä saattaa soitella joitakin kelloja, jos on lukenut aiempia Ahrnstedtin romaaneja. Hän ei ole ainoa tuttu teoksessa.) Dessien perhe on ylempää keskiluokkaa ja edustaa korkeaa yhteiskunnallista statusta.

Sam ja Dessie ovat seurustelleet nuoruudessaan, mutta suhde on päättynyt traumaattiseen tilanteeseen, joka on jäänyt selvittämättä. Nyt molemmat ovat aikuisia ja menestyneitä ammattilaisia omilla aloillaan. Sam tarvitsee Lexingtonin yrityksen turvapalveluja, koska häntä ja hänen läheisiään on uhkailtu. 

Sekä Samia että Dessietä yhdistää sitoutuminen työhön. Molemmilla on myös vaikeita kokemuksia työhön ja yksityiselämään liittyen. Hyvin pian tapaamisen jälkeen ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa myös keskinäinen voimakas kiinnostus herää. Ote teoksesta:

Sam vilkaisi Dessietä nyt. Tässä tämä istui, monta vuotta myöhemmin, selkä suorana, hänen ravintolassaan, hänen saavutustensa keskellä.
Heidän katseensa kohtasivat.
"Mitä?" Dessien ääni oli valpas. Dessiellä oli pisamia koko vartalollaan, Sam muisti. Hän oli kerran jäljittänyt niitä sormillaan. Laskenut niitä. Suudellut niitä. Silloin Dessie ei ollut ollut varuillaan vaan luottavainen, halusta hehkuva.
Sam nyökäytti vastapäistä tuolia kohti. "Voitko tulla lähemmäs?"
Tietenkin Dessie seisoi. Nainen oli itsepäinen kuin vuohi. Oli aina ollut.

Ahrnstedt tuo henkilöidensä kautta teoksen maailmaan myös syrjinnän, rasismin, ennakkoluulot ja suoranaisen vainon. Teos kuvaa myös vaikeutta luottaa toisiin pettymysten jälkeen. Nämä syventävät keskeisiä henkilöitä ja tuovat lisää uskottavuutta heidän tunteisiinsa ja valintoihinsa. Ote kirjasta:

Samin ei tarvinnut kysyä [äidiltään], mitä iltaa hän tarkoitti.
"He haukkuivat minut. Huusivat, että me olimme roskaväkeä."
"Ja sinä sanoit, ettei ruotsalaisten tyttöjen kanssa kannata seurustella", Sam muisteli. Äiti oli sanonut, että ruotsalaisten tyttöjen kanssa piti olla varovainen. Ettei heihin voinut luottaa.

Panoksena sydän on viihdyttävä rakkaustarina, joka on välillä hyvinkin tummasävyinen. Oikein sopivaa lomalukemista!

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta.

Teos: Panoksena sydän (alkuteos: Med hjärtat som insats)
Tekijä: Simona Ahrnstedt
Suomentaja: Virpi Vainikainen
Julkaisuvuosi: 2022 (alkuteos julkaistu 2020)
Kustantaja: WSOY

lauantai 18. kesäkuuta 2022

Marja Kangas: Miehiä ja mielenrauhaa

 

"Muna on aina vaan muna. Sun täytyy miettiä myös miehen henkisiä arvoja!"



Marja Kankaan Miehiä ja mielenrauhaa on matka hikiseen Barcelonaan, miehen kylkeen ja erityisesti oman pään sisälle. Olipa hurja ja ihana matka!

Nelikymppinen kuvataiteen lehtori Tuuli Hukkanen on ahdistunut elämässään. Rehtori tylyttää ja kaikki ympärillä tuntuu aivan mitättömän turhalta. Tuuli repäisee itsensä tavallisesta arjesta ja lähtee etsimään teoksen nimen mukaisesti vapautta, miehiä ja mielenrauhaa. Kesän Barcelonassa pitäisi korjata ainakin miespuutteen. 

Miehiä ja mielenrauhaa -romaanin genre on chick lit. Osaan odottaa övereitä ja ne saankin täysmääräisinä. Kangas tykittää angstia ja himoa vuorotellen. Huokailen, ihailen ja vähän kauhistelenkin minäkertojan vaihtuvia tilanteita ja viihdyn vallan mainiosti fiktioliemessä.

Guru selitti, että buddhalaisuudessa mutaa verrataan ihmisen mieleen. Pitäisi olla paikallaan, jotta lieju ei nousisi pintaan, mutta kaikenlaista paskaa tässä näyttää lilluvan vastaan, vaikka miten pysähdyn ja katson omaa mieltäni.

Teos on jaettu chakroihin. Punaisesta juurichakrasta, joka voi olla harmittavan supussa, päädytään violettiin kruunuchakraan, joka on antautumisen chakra. Luen teoksesta myös kritiikkiä aikamme elämäntapoja ja tavoitteita kohtaan.  Nautin romaanin alkupuolesta, mutta varsinainen ilo minua odottaa teoksen lopussa. Rakastin lopun tunnelmaa.

Miehiä ja mielenrauhaa on Marja Kankaan toinen romaani. Ensimmäinen romaani Miestä näkyvissä löytyy ainakin kirjastosta, mutta toivottavasti myös kirjakaupasta. Tänä kesänä Kankaan esikoisesta voi myös nauttia teatterilavalla Naantalissa. Viimeiset esitykset ovat elokuussa. Kävin katsomassa Emma-teatterin esityksen tällä viikolla. Teatteriesitys säilyttää alkuperäisteoksen vauhdin ja energian, mikä on loistavaa.

Kiitos kirjailijalle! Kiitos lukukappaleesta!


Teos: Miehiä ja mielenrauhaa
Tekijä: Marja Kangas
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: WSOY

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Kesä, lukeminen ja blogi

 


Tämän vuoden alku on ollut lukemisen suhteen surkea. Vuoden 2022 kirjatarjontaa en voi ahdingostani syyttää. Minulla ei ole ollut pulaa hyvästä luettavasta. Yöpöytä pursuilee hienoja kirjoja, jotka olen huolella valinnut luettavaksi. Luen jotain illalla tai yöllä ennen nukkumaan menoa, mutta lukeminen ei sieppaa minua mukaansa.

Olenko unohtanut miten luetaan? En, työssäni lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana luen ja kirjoitan joka päivä. Lukemisen halun ja himon odotan palaavan kesäkuussa loman myötä.

Olen tiristänyt pakolla blogiini muutaman tekstin: maaliskuussa yhden, huhtikuussa kaksi ja toukokuussa yhden. Sisäinen himolukijani toteaa tilanteen olevan onneton. Koronan ja työn hiuduttama keski-ikäinen ihminen nyökkää ymmärtävästi. Harrastusta ja hupia ei tarvitse pakolla vääntää.

Aion levätä blogin suhteen. Kirjoitan Instagramiin, jos jostain kesäluettavasta on aivan pakko jotain sanoa. Lukemisen ja blogikirjoittamisen lepotila jatkuu syksyyn. Tarkastelen blogin tilannetta ja omaa intoani silloin uudelleen.

Hyvää lukukesää kaikille!

maanantai 16. toukokuuta 2022

Matt Haig: Syitä pysytellä hengissä

 


Ostin Matt Haigin Syitä pysytellä hengissä kevyin perustein, olin nimittäin hankkimassa saman tekijän toista kirjaa. Se ei silmääni sattunut, joten ostin sitten Haigin saatavilla olevan teoksen, joka tuntui nimensä perusteella kiinnostavalta. Kun sain kirjan, päätin selailla sitä ja lukea sitten myöhemmin. Selailu johti lukemiseen ja alun lukeminen kirjan saattamiseen aivan loppuun asti.

Lukemiseni jälkeen olen esitellyt kirjaa innokkaasti perheenjäsenilleni ja työkavereilleni. Syitä pysytellä hengissä on nimittäin helppo ja vaivaton kirja vaikeasta ja raskaasta asiasta. Koen kirjan voimistaneen ja rauhoittaneen minua.

Kirjoittaja Matt Haigin ääni kuuluu vahvana läpi teoksen. Kirjan aluksi kirjoittaja kertoo sairastaneensa masennusta jo vuosia. Masennus oli ollut liki Haigia jo aiemmin, mutta 24-vuotiaana hän koki tilanteen muuttuvan merkittävän paljon pahemmaksi. Hankalin aika kesti noin vuoden. 

Mietin, mikä tiivistää Haigin kokemuksen vakavasta psyykkisestä sairaudesta. Teoksessa Haig kertoo, että hän keräsi rohkeutta kuolla ja sitten hän keräsi rohkeutta elää. Haig kuvaa mielen ja kehon yhteyttä. Vaikka masennus on mielen sairaus, se tuntuu kehossa. 

Haig kuvaa teoksessa myös lukemiaan kirjoja ja sitä, mitä ne ovat hänelle merkinneet. Kirjoihin ja moneen muuhun koettavaan asiaan hän liittää tunteet, joiden tunteminen on tärkeää. Haig kertoo uskovansa masennuksen tehneen hänestä sen, joka hän nyt on. Hän sanoo: "Jos masennuksesta kärsiminen on hinta, joka minun on maksettava siitä, että tunnen elämän, se kannattaa aina maksaa." Lukeminen on hänelle matkustamissa ajassa. Kirjoittaminen on ajan tuntemista. Haig onnistuu kirjoittamaan laajasti ja syvän omakohtaisesti elämisestä ja kuolemisesta.

Haigin Syitä pysytellä hengissä on rehellisyydessään lohduttava. En tiennyt, että tarvitsen tätä kirjaa. Minulle kirja on muutakin kuin kuvaus masennuksesta ja siitä toipumisesta. Ihmisenä olemiseen liittyy kipua ja tuskaa. Haig sanoittaa sitä kokemusta hyvin. Viimeinen sitaatti vie jo pitkälle:
"Jos masennus on taivaalla liikkuva synkkä pilvi, saman vertauksen perusteella sinä olet itse taivas. Sinä olit ennen masennusta. Eikä pilveä voi olla olemassa ilman taivasta, mutta taivas voi olla olemassa ilman pilveä."

Teos: Syitä pysytellä hengissä (Reasons to stay alive)
Tekijä: Matt Haig
Suomennos: Jaakko Heinimäki
Julkaisuvuosi: 2021 (2015)
Kustantaja: Aula & Co

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Säeromaani, äänikirja, lukemisen ilo ja Dess Terentjevan Ihana

 

Kansikuva kustantajan sivuilta. Kannen on suunnitellut Riikka Turkulainen.

Dess Terentjevan Ihana on täynnä elämää ja tunnetta. Ihana Ihana!

Joskus kirjan matka luetuksi on yllättävän pitkä. Minun piti lukea Terentjevan teos tuoreeltaan, mutta sitten tuli kaikenlaista ja lukeminen jäi. Säeromaani lajina kuitenkin houkutteli niin, että ostin kirjan itselleni. En toki aloittanut kirjaa ostettuani sen. Eilen lähdin kävelylle Tampereen Pyynikille ja aloitin äänikirjan kuuntelun. Illalla vaihdoin äänkirjasta paperikirjaan ja hyppäsin monta askelta taaksepäin nauttiakseni. Nyt aamulla luin kirjan loppuun.

Äänikirjaan epäilevästi suhtautuvat pohtivat, onko kirjan kuuntelu lukemista. Monella heistä ei ole tottumusta kirjan kuunteluun. Joillekin kirjan kuunteleminen vaikuttaa olevan liian helppo ja vaivaton tapa lukea kirja. Oikeaan lukemiseen saatetaan liittää paperikirjan äärelle rauhoittuminen. Hurmoksellinen ahmiminen ei tunnu sopivan kuvaan.

Kuuntelen paljon äänikirjoja. Suurin syy siihen on pitkien työmatkojen vuoksi yksin autossa vietetyt tunnit. Olen sisäisesti malttamaton, joten kuuntelen äänikirjat nopeutettuina (1,2–1,5). Olen myös nopea lukija, joten luen paperikirjatkin melkoista vauhtia. Osaan lukea myös hitaasti ja tarkasti. Tietyt kirjat luen muistiinpanoja tehden, tällä hetkellä Haruki Murakamin Vieterilintukronikka etenee kynän ja paperin kanssa. Uskon saavani kirjan luettua kesän alussa.

Minulle kirjan lukemiseksi käy paperikirjan tai e-kirjan lukemisen lisäksi myös äänikirjan kuuntelu. Mielestäni nykyiset äänikirjapalvelut tuovat kirjallisuuden uudella lailla nuorten ulottuville ja lisäävät lukemisen tasa-arvoa. Ensimmäisenä koronakeväänä lukiomme sai monen muut oppilaitoksen lailla BookBeatilta lahjoituksena opiskelijoille tunnukset palveluun pariksi kuukaudeksi. Moni nuori kertoi minulle, että kuunteli sinä keväänä äänikirjoja yli pakollisten kurssivaatimusten.  

Terentjevan Ihanan äänikirjalukemisessa epäilin vain teoksen muotoa. Tulisiko äänikirjassa riittävän hyvin esiin säeromaanin vapaus ja vaihtelevuus? Lukija Elina Leeve tekee äänikirjassa upeaa työtä, Ihana on hieno äänikirjakokemus. 

Äänikirjat jäävät mieleeni paikkoina ja kuvina. Sapkowskin Noituri on mielessäni Tampereen Suomensaaressa, Teräksen Amiraali hiljaisessa Särkänniemessä matkalla Sara Hildénin taidemuseolle ja Woolfin Tunnit Joensuun ja Siilinjärven välillä. Ihana on Pyynikin maisemissa. 

Illalla aloin pohtia, miltä Ihana näyttää paperikirjana. Tekstin asettelu ja fonttiratkaisut ovat tärkeitä aina, mutta varsinkin säeromaanissa. Hienoltahan teos näyttää, joten Leeven luennalla on selkeä yhteys teoksen muotoon. 

Säeromaanit ovat nopealukuisia, miltei puolirunoja. Terentjevan Ihana todella hengittää ja houkuttelee lukemaan. Aion tarjota kirjaa jollekin lukemista kaipaavalle lukiolaiselle. Pohdin myös teoksen katkelman käyttämistä lukuteatteriesityksessä ensi lukuvuonna.

Ihanan kansi on houkutteleva ja kaunis. Oman paperikirjani välistä löytyi irtopaperilla teksti, jossa kannen suunnitellut Riikka Turkulainen kertoo työprosessistaan. Sama teksti kuvineen löytyy Kirjansuunnittelijoiden killan IG-tililtä.

Ihanan minäkertoja on yhdeksäsluokkainen Lilja, joka elää yhdessä isänsä kanssa. Takakansi kertoo, että Lilja on krooninen ihastuja. Virkeä ja nopeasti syttyvä Lilja on ihastunut ja nimennyt ihastuksensa Ihanaksi. Takakansi paljastaa paljon juonesta, joten onneksi luin sen vasta kirjan lukemisen jälkeen. Ihanan ja Liljan elämät kietoutuvat yhteen ja kaikenlaista selvitettävää riittää. Teos keskittyy viisaasti Liljan ajatuksiin ja kokemuksiin, joten Ihana säilyy kompaktina lukukokemuksena. Koko maailmaa ei tarvitse ahtaa yhteen tarinaan.

Ihana kertoo samalla paljon nuorten elämästä ja maailmankuvasta. Kuinka puhua omastaan tunkeutumatta toisten elämään ja valintoihin? Ote kirjasta:

Jos et koskaan ole lukenut säeromaania, kustantajan sivuilta löytyy lukunäyte teoksesta.

Viaton kirjapostaus paisui lomapäivän kunniaksi äänikirjapohdinnaksi, lukuprosessin kuvaukseksi ja säeromaanin ylistykseksi. Blogissani on ollut pitkään hiljaista, joten on hienoa vaihteeksi kirjoittaa ja julkaista kirjoittamansa.


Helmet-lukuhaaste 2022: 31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää.

(Teen Helmet-lukuhaastetta yhdessä puolisoni kanssa. Yritän vähentää kaikkea suorittamista, joten uskon selviäväni helpolla näin. Himolukijan kanssa jaettu lukuhaaste on vaivaton.)


Teos: Ihana
Tekijä: Dess Terentjeva
Kannen suunnittelija: Riikka Turkulainen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: WSOY

Äänikirjan kuuntelin BookBeatin palvelusta.
Äänikirjan lukija: Elena Leeve
Äänikirja julkaistu: 1.10.2021
Äänikirjan kesto: 1h 45 min

Edit 18.4.2022: Korjasin kahden virkkeen sanavalintoja selkeyttääkseni sanomaani.

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä

Miten niin olette vakoilleet minua? hän ajatteli - kuumissaan, ymmällään ja pöllämystyneenä vessanpöntöllä. Miten niin olette vakoilleet minua tällä kädessäni olevalla vekottimella, joka on silmä?


Henkilökohtainen lukemiseni on ollut hyvin vaikeaa tänä vuonna. Maailma nokitti koronan Euroopan sodalla, yleinen ja yhteinen tuska huokuu jokaisella sisäänhengityksellä ihmisten välisessä arjessa ja kaikki omat pulmani ovat tässä mittakaavassa mitättömiä. Pääsiäinen tarjosi minulle mahdollisuuden olla kotona ja levätä. Minulla on ollut koko alkuvuoden luettavien kirjojen pino, joka ei ole pienentynyt lainkaan. Vaikka pinon kirjat huutavat tulla luetuiksi, lähdin liikeelle paradoksaalisesti kirjaston kautta. Ruoveden kirjastosta hain Patricia Lockwoodin romaanin Kukaan ei puhu tästä. Teoksen kansi on jo vanginnut huomioni somessa.

Nyt kirja on luettu. Olipa se kokemus! Kaksi kolmasosaa kirjasta ajattelin, ettei kirjan ole minua varten ja että maailmamme on kamala paikka. Yhden kuudesosan ajattelin kirjan olevan todella outo ja outoudessaan hieno. Yhden jumalaisen kuudesosan ajattelin, että tämä kirja ansaitsee tulla luetuksi ja että Lockwood on Kurt Vonnegutin henkinen sukulainen. Ote kirjasta:
"Tiedämme niin vähän ____________:sta!"
Lockwoodin esikoisromaani, jonka Einari Aaltonen on taitavasti suomentanut, jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on silppua maailmasta ja ihmisestä internetin ja puhelimien jatkeena. Teoksessa tuo rakennettu maailma, jossa synnytään ja ollaan olemassa katsomalla, reagoimalla ja postaamalla, on portaali. Toinen osa on mielestäni lukijalle helpompi, tarinaa on helpompi seurata kuin katkelmia. Tuska, jota koin ensimmäisen osan äärellä, nollautuu teoksen loppupuolella. Tilalle tulee toisenlainen suru.

Kukaan ei puhu tästä kertoo nykyihmisen merkityksestä maailmassa ja niistä merkityksistä, joita ihmiset toisilleen ja elämänsä tapahtumille antavat. Yhden ihmisen elämä ja sen rajallisuus yhdistävät perhettä ja sukua. Järkytys ja suru pysäyttävät, vaikka maailma ympärillä ei pysähty. Lockwoodin romaani palkitsee lukijansa, vaikka itkemisessä ja maailmantuskassa ei oikeasti liene mitään palkintoa. Ote kirjasta:
Se oli myös joskus ollut paikka, jossa ihminen kuulosti itseltään. Vähitellen siitä oli kehkeytynyt syöveri, jossa tuuli ja vesi rouhivat kiveä hauraampaa minuuttamme niin, että kuulostimme nyt toisiltamme.
Teos: Kukaan ei puhu tästä (No One is Talking About This)
Tekijä: Patricia Lockwood
Suomentaja: Einari Aaltonen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Tammi

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Johanna Aulén: Tšernobylin koirat

 

En ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan. Työ on vienyt kaiken kirjoitusenergiani ja Venäjän käynnistämä sota kaikki lukuhaluni. Uutisvirrasta näin kuitenkin tuoreen kuvan, jossa ukrainalaiset ostivat torilta käytettyjä kirjoja kaiken tämän pahuuden  ja julmuuden keskellä. Samana päivänä sain WSOYltä pyytämäni arvostelukappaleen Tšernobylin koirat. Päätin lukea sarjakuvateoksen välittömästi.

Kannen kuvassa koira juoksee poispäin räjähdyksestä. Teoksen tarina alkaa lokakuusta 2021, jolloin ryhmä vierailijoita saapuu Tšernobyliin. Oppaana heillä on onnettomuuden jälkiä aikanaan raivannut Volodymyr Olijnyk. Tšernobylin ydinvoimalan räjähdys tapahtui 26.4.1986. Auton lähestyessä ydinvoimalan aluetta vierailijoiden huomio kiinnittyy irrallaan juokseviin koiriin. Opas kertoo niiden olevan aikanaan alueella asuneiden koirien jälkeläisiä. Kun ihmiset evakuoitiin, lemmikkieläimet piti jättää kyydistä. Opas kertoo koirien syönneen ensin kananmunat pihoilta, sitten kanat. Kanojen jälkeen vuorossa olivat kissat ja pienet koirat. Nyt isojen koiralaumojen yksilöt ovat kookkaita ja paksuturkkisia.

Lähialueilla asuu myös tottelemattomia mummoja. Yksi sitkeistä mummoista kertoo, että Tšernobylin kylä on ollut olemassa vuodesta 1193. En voi olla ajattelematta ukrainalaisia nyt kotimaassaan. 

Teoksessa opas kertoo raivaustyöstä, johon on osallistunut 600 000 miestä ja naista. Nuoret vailla suojia ja tietoa säteilystä laitettiin tapahtuneen jälkeen kaivamaan ojia, pesemään talojen seiniä ja kääntämään maata. Sulaneiden reaktoreiden päälle rakennetut sarkofagit ovat olleet suurin ja vaativin suojaustehtävä alueella. Sarkofageista viimeisin on rakennettu 2016.

Aulénin teos on järkyttävän ajankohtainen. Suru tapahtuneesta kääntyy teosta lukiessa myös toivoksi ja elämänuskoksi. Ihminen on sitkeä! Erään mummon sanoin: "Tšernobyliin tottuu! Sitä paitsi Stalin oli pahempi... - - ja nälkä."

Kuva teoksen sivulta.

Aulénin teos Tšernobylin koirat on kuviltaan ja tekstiltään hyvin selkeä. Realistisuus helpotti ainakin minun lukukokemustani. Aiheensa puolesta teos on raskas ja ahdistava. Vuosi 1986 voi tuntua kaukaiselta monille. Itse olin silloin nuori ja muistan hyvin pelon onnettomuuden vaikutuksista. Nyt katseemme on kääntynyt Ukrainaan ja toivottavasti myös Valko-Venäjälle ja Venäjälle. Pelkoa ei voi ohittaa. Aulénin teos tarjoaa tietoa ja ymmärrystä Tšernobylin onnettomuudesta, sitä edeltäneistä tapahtumista, onnettomuuden jälkeisistä vuosikymmenistä ja ajastamme nyt. 

WSOYn sivuilta löytyy teoksen lukunäyte.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Tšernobylin koirat
Tekijä: Johanna Aulén
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: WSOY

maanantai 24. tammikuuta 2022

Merja Mäki: Ennen lintuja

Linnut olivat ehtineet Karjalaan ennen kotiinpaluutamme, ja ne varmasti lähtisivätkin ennen paluutamme. Kevät ja syksy toisensa jälkeen, aina ennen.

Merja Mäen romaani Ennen lintuja tuli postissa ennakkokappaleena. Kun selailin teosta ja luin kirjan takakansitekstin, ihastuin jo teoksen maailmaan. Isän puolelta sukuni on luovutetusta Karjalasta. Isäni, joka kuoli vuosi sitten, syntyi Impilahdella Laatokan äärellä. Teoksen luettuani ajattelin, että Mäki on kirjoittanut sen juuri minulle.

Kuva kustantajan sivuilta.
Romaanin minäkertoja on nuori ja innokas Alli, joka on lähetetty parantajan oppiin buabon luo. Alli palaa takaisin kotiin, koska kaipaa Laatokkaa ja haluaa jatkaa isän työtä kalastajana. Talvisota sotkee kuitenkin kaiken. Allin ja hänen perheensä elämä muuttuu; uusi koti tulee rakentaa Pohjanmaalle. Matka uudelle seudulle on raskas, varsinkin kun Alliin jää kaipaus Laatokkaan. Ote teoksesta:
Olen nähnyt, miten vedelle hyräily sai Laatokan liikkumaan. Perättäiset aallonharjat värähtelivät kuin kanteleen kielet, jotka oli jätetty soimaan. Silloin alkoi värähdellä vesi myös minun sisälläni. Siinä me soimme samaa kieltä, minä ja Laatokka.
Allin perheenjäsenillä on suuri merkitys hänen elämässään. Erityisesti suhde äitiin on raastava. Tuntuu, ettei Alli voi tehdä mitään äidilleen mieliksi. Veli Tuomas on hyvin erilainen kuin Alli ja vanhemmat tuntuvat näkevän Tuomaksen arvon. Tuomaksen elämä lomittuu Allin elämään koskettavalla tavalla.

Lukukokemukseni Mäen teoksesta oli hyvin tunteellinen. Sanatkin ovat tuttuja: mummo puhui tsajusta ja Mäki käyttää saijua tarkoittamaan teetä. Suren ja iloitsen Allin mukana. Sisukas Alli tarttuu todella hetkeen ja olen siitä onnellinen. Ote teoksesta:
"Vesi muistaa meidät. Sillä on kuvajaisemmekin", sanoin. "Tai ainakin oli kotona. Tämä vesi on erilainen. Sillä on aina kiire röyhähtää pois." 
Isäntä selvästi pohti asiaa ja oli hiljaa.
"Se sinun Laatokkasi kannattelee sinua, mutta joella on toinen tapa auttaa. Virta huuhtoo pois sen, mikä on huonosti."

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta.

Teos: Ennen lintuja
Tekijä: Merja Mäki
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Gummerus

lauantai 22. tammikuuta 2022

Kaari Utrio: Neidontanssi

Naiset lauloivat murhettansa, kun nyt vähäinen impi vietiin vieraalle kartanolle. Katarinaa alkoi väkisin hymyilyttää. 

– Sofia, niin kauniisti laulavat. Rouva äiti pitäisi tästä.

Se hillitsi Sofia Gudmundintyttären. Hän ei oikein voinut osoittaa pahaa sisuaan yljän huovien edessä. Katarina rauhoittui kuuntelemaan. Morsianta neuvottiin olemaan ahkera ja tottelemaan appivanhempia.

Kaari Utrion trilogia Pirkkalan pyhät pihlajat, Karjalan kruunu ja Neidontanssi on nyt luettu melko lailla putkeen. Tehtävä osoittautui yllättävän raskaaksi. Teosten maailma on synkähkö, mutta varmasti hyvin lähellä totuutta. 1300-luvun alussa suku on ylitse muiden, sairaus lannistaa varakkaankin ja naiset tekevät miesten tahdon mukaan.  

Ritari Halvast Haukka oli aiemman teoksen lopulla lähtenyt puolisonsa ja koko taloutensa kanssa itään  Soilaan kartanoon asumaan. Ritari ei ollut aiemmin taipunut uskoon, mutta tiettyjen tapahtumien jälkeen jumalanpelko oli löytynyt. Ritarin ja hurskaan Anna-rouvan lapset, Tuomas ja Katarina, ovat tämän itsenäisen teoksen päähenkilöitä ainakin minulle. Jo alun henkilölistassa näitä perheen lapsia luonnehditaan "elämälle vieraaksi" ja "nöyräksi ja velvollisuudentuntoiseksi", mikä ennustaa tapahtumien kulkua.

Varakkaan ihmisen usko kääntyy teoksessa järjettömäksi ja elämää vieroksuvaksi hurskaudeksi. Katarina kärsii monella tapaa, mutta säilyy pääosin tottelevaisena. Kovin pienet ovat naisten ilot tässä tarinan ajassa. Lyhyen hurmion jälkeen syntisen elämä ja sovituksen taakka pusertaa naista, joka muutenkin joutuu elämään niin ahtaassa raossa sosiaalisessa yhteisössään.

– Seuraavaksi olen ajatellut kertoa heille Pyhästä kaupungista Roomasta ja Espanjan Santiago de Compostellasta, pater [isä] Johannes ehdotti. – Lapsille tekee hyvää kuulla pyhistä paikoista.

Ritari Halvast tutki tyttöjä vakavasti. – –

Halvast Haukka ravisti päätään. Ei, hän sanoi lopulta, – en usko että neidoille kannattaa kertoa oudoista paikoista. He hämmentyvät ja heidän heikot ajatuksensa sekoavat. Teidän tulee opettaa mahdollisimman yksinkertaisia asioita, isä.

Arvostan valtavasti Kaari Utrion työtään kirjailijana ja hänen teoksiaan. Tämän teoksen ennakkotyö on varmasti ollut mittava. Se näkyy teoksen maailmassa ja sen henkilöissä. Jälkisanoissa Utrio kertoo keskiajan maailman ja sen ajan ihmisen ajattelutavan olevan nykyihmiselle vieras ja jopa mahdoton ymmärtää. Sen ihmetyksen äärellä olenkin nyt teokset luettuani. 

Teos: Neidontanssi
Tekijä: Kaari Utrio
Julkaisuvuosi: 1980
Kustantaja: Tammi

torstai 20. tammikuuta 2022

Kaari Utrio: Karjalan kruunu

Hillissä ei surkeinkaan loismummo saanut hetkeksikään unohtaa kaikkivaltiasta Herraa, hänen Poikaansa, Pyhää Neitsyttä eikä yhtäkään pyhimystä. Jokaisen pyhän muistojuhlaa vietettiin tarkasti. Koko väen oli käytävä sunnuntaisin messussa, oli ripittäydyttävä säännöllisesti.

Kaari Utrion Karjalan kruunu on ilmestynyt 1978. Se on itsenäinen jatko-osa romaanille Pirkkalan pyhät pihlajat. Jo edeltäjänsä on aika hurjaa ja raskasta luettavaa, mutta tässä teoksessa tahti muuttuu ehkä vielä synkemmäksi.

Turun mahtaava Haukan taloa emännöi viimeisiä aikojaan Barbara Catillina. Seuraavan polven sankareista löytyy komeaa tytärtä (Beatrix), soturia (Halvast), kauppiasta (Kettil) ja pappismiestä (Ragvald). Jokaisen teoksen henkilön elämä on todella niin surkeaa, että lukijana olen hyvin tyytyväinen elämääni ja nykyajan pieniin vaivoihin.

Jatkan seuraavaan romaaniin, Neidontanssiin.

Teos: Karjalan kruunu
Tekijä: Kaari Utrio
Julkaisuvuosi: 1978
Kustantaja: Tammi

keskiviikko 19. tammikuuta 2022

J.S.Meresmaa: Kenties tapa(a)n sinut vielä

Mulle tuli kiire. Ei sen takia, että mä olisin ihastunut tai mitään, mutta koko tilanne oli niin odottamaton. Se oli melkein kuin joku refleksi, tiedostamaton lihasten liike, ja kun kroppa meni, pää seurasi perässä. Vähän niinku pelatessa, kun sormet liikkuu komennoilla ennen ajatusta.


J.S.Meresmaan Kenties tapa(a)n sinut vielä on ihana ja vaivaton lukukokemus. Tuoreessa vampyyriromaanissa ammattikoulussa opiskeleva Aleksi haaveilee urasta e-urheilijana ja kaikesta tavallisesta. Hän kohtaa erikoisen Noran jäätelöbaarissa ja tuo kohtaaminen myllertää Aleksin elämän ihan uusiksi.

Olen kaivannut nuortenromaaneja, joissa on ammattikoulua käyvä päähenkilö. Aleksi on sympaattinen tyyppi, jolle toivoo hyvää. Kiinnostukseni herää entisestään e-urheilun myötä, joten lähtökohdat uutuusromaanille ovat kohdillaan. Aleksin pelinikki on Lexicon, koska mummun ääneenlukemisten Aleksin sanavarasto on yllättävän laaja. Silti, tai ehkä juuri siksi, Aleksi ihmettelee Noran outoja sanavalintoja. Parahultainen, joutomaa ja telefooni eivät oikein istu tämän ajan nuoren suuhun. Arvostan Aleksin havaintokykyä.

Fantasiajännäri etenee hyvää vauhtia, hiljaisia kohtia ei juuri ole. Meresmaan romaanin juonenkäänteet koukuttavat minut ja en oikein haluaisi tässä paljastaa mitään tapahtumista. Lienee genren kautta selvää, että Aleksi ja Nora joutuvat monella tapaa tekemisiin toistensa kanssa. Lukekaa kirja itse!

Suosittelen vetävää YA-romaania ysiluokkalaisille ja sitä vanhemmille. Romaanissa on sivuja 135 ja kirja loppuu kyllä aivan turhan nopeasti. Viihdyin todella kirjan parissa.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Kenties tapa(a)n sinut vielä
Tekijä: J.S.Meresmaa
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Karisto

keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Kaari Utrio: Pirkkalan pyhät pihlajat

Hän katsoi minuun hämmästyneenä, kietoi äkkiä kätensä kaulaani ja painoi pääänsä olkapäälleni. Jotain räsähti sisässäni, nyyhkäisin ja nostin hänet syliini. Hän oli painava ja kömpelöntuntuinen käsivarsillani. Puristin hänet itseäni vasten, toivoin että hän kasvaisi kiinni minuun, osaksi minua, lapsi ja hän. Että hän olisi liha minun lihastani ja veri minun verestäni niin kuin lapsi oli hänessä. 

Kaari Utrion teos Pirkkalan pyhät pihlajat alkaa reilun neljänsadan vuoden tiiviillä kuvauksella Pirkkalan tilanteesta vanhan ja uuden opin ristiriidoissa. Uusi oppi, kristinusko, saa sijaa vähän kerrassaan, vaikka jotain vanhaakin jää ihmisiin ja heidän tapoihinsa. Vanhaa edustavat teoksessa pyhät pihjajat, jotka vaikuttavat ihmisten ajatteluun ja toimiin. Alun katsauksen jälkeen katse tarkentuu Pirkkalan Hillin taloon ja sen asukkaisiin. 

Teoksessa kerrotaan erityisesti suvun aikuiseksi kasvaneiden Tuomas Haukan ja hänen sisarensa Filippan tarinat sekä tapahtumien kulusta muutamien muiden talon ulkopuolisten henkilöiden näkökulmasta. Tarina alkaa vuodesta 1280 jaa. Talossa on useampi poika, jotka joutuvat taistelemaan asemastaan ja määräysvallasta. Huonon, heikon tai sairaan isännän talossa kaikki kärsivät. Talon isäntäväellä tuntuu olevan huono lapsionni: taloon naidut miniät sairastuvat ja elinvoimaisia lapsia ei taloon jää. 

Filippa on syntynyt vammautuneena ja on monella lailla syrjitty ja ulkopuolinen talossa ja koko yhteisössä. Hän ja Tuomas ovat kuitenkin kiintyneitä toisiinsa ja auttavat toisiaan vaikeuksien tullen. Hillin talossa on paljon vialla, ja lukija kärsii teoksen tapahtumia seuratessaan.

Mitä ajattelin romaanista Pirkkalan pyhät pihlajat? Naisten, lasten ja miestenkin elämä on ollut tuolloin todella raskasta ja vaikeaa. Kirkko ja koko yhteisö on hallinnut ihmisiä synnin pelolla. Sairaudella on ollut valtava voima tuolloin. Vakavasti sairas ihminen on todella ollut sen ajan puutteellisilla hoitokeinoilla kuolemalle tuomittu. Kuitenkin tarinassa on myös rakkautta, kiintymystä ja huolenpitoa. Hetkellinenkin onni on onnea. 

Olen lukenut kaikki Utrion romaanit useampaan kerran. Päätin kaivaa kirjahyllystäni nyt näitä harvemmin lukemiani romaaneja. Jatkan romaaneilla Karjalan kruunu ja Neidontanssi.

Järjestelin Utrion kirjat takaisin hyllyyn, tällä kertaa ilmestymisjärjestykseen.

Teos: Pirkkalan pyhät pihlajat
Tekijä: Kaari Utrio
Julkaisuvuosi: 1976
Kustantaja: Tammi

maanantai 3. tammikuuta 2022

Salla Simukka ja Siri Kolu (toim.): Satalatva. Kalevala uusin silmin

Kuuntele tarkkaan. Mitä lauluja ympärilläsi
lauletaan tänään?
Mitä ne sanovat sinusta, sinun paikastasi
yhteiskunnassa ja maailmassa?

Teoksen kannen on suunnitellut Laura Lyytinen.

Salla Simukka ja Siri Kolu ovat toimittaneet Kalevalasta inspiroituneen novellikokoelman nuorille. Teoksella on kuusitoista kirjoittajaa. Laajemmat tekstit ovat tehneet Johanna Sinisalo, Aleksis Salusjärvi ja Mike Pohjola. Muina kirjoittajana ovat Ilkka Auer, Nura Farah, Emmi Itäranta, Sini Helminen, Vilja-Tuulia Huotarinen, Ville Hytönen, Karo Hämäläinen, Jenny Kangasvuo, Sanna Karlström, Milja Kaunisto, Erkka Mykkänen, Essi Tammimaa ja Maria Turtschaninoff.

Teos Satalatva - Kalevala uusin silmin jakautuu neljään tai oikeastaan viiteen osaan: Juuret, Runko, Oksat, Lehvästö ja Siemen sisältävät kaikki useampia tekstejä. Ensimmäinen osa sisältää teoksen toimittaneiden Simukan ja Kolun johdannon ja ensimmäiset mediatekstit. Satalatvan Sanomat, joista vastaa päätoimittaja Ville Hytönen, rytmittää novellitekstejä päättäen miltei jokaisen osion. Kohuotsikot ingresseineen kuvaavat Kalevalaan liittyviä tapahtumia aikamme tapaan.

Minulle Satalatva on tekstilajien juhlaa. Vaikka virallisesti teoksessa on novelleja, tekstilajeilla on leikitelty, mikä tuo vaihtelevuutta teokseen. Kun sain Satalatvan käsiini, valitsin ensimmäiset luettavat ja vein ne lukiomme abeille äidinkielen tunnille luettavaksi. Olimme äskettäin kerranneet intertekstuaalisuuden käsitteen, mikä olikin sopivaa teosta ajatellen. Intertekstuaalisuus on tekstien yhteyksiä ja viittauksia aiempiin teksteihin. Luokassa oli myös näkyvillä Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista ja Toinen tuntematon. Luimme tunnilla Satalatvasta otteita Satalatvan Sanomista, Milja Kauniston kirjoittaman mainion Sytykkeen ja Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoittaman Ainon eri elämät. Lopuksi ennätin referoida varsinaisesta Kalevalasta Ainon kohtaloa ja Marjatan marjaseikkailua. Luin myös muutaman katkelman kansalliseepoksesta ääneen.

Tuon yhteisen lukemisen jälkeen olen jatkanut lukemista omaan tahtiin. Edelleen nautin hurjasti edellä mainituista Kauniston ja Huotarisen teksteistä. Kauniston käsittelyssä Seppo Ilmarisen kehittää huisan rakkaudensytytyskatalogin eli Sytyke-sovelluksen. Huotarisen novellissa Ainolla on kolme vaihtoehtoista tulevaisuutta. Uusilla lukukierroksilla olen löytänyt myös muuta intoilun aihetta. Maria Turtschaninoff on kirjoittanut runon tai säenovellin Lyssna. Ruotsinkielisen tekstin vieressä teksti on suomeksi Salla Simukan kääntämänä. Lyhyt ote tuosta tekstistä on myös tämän blogitekstin alussa. Jenny Kangasvuo on kirjoittanut tekstin Lapin lapsilönttäre. Kangasvuon tekstissä käytetään myös saamenkielisiä sanoja, joten tekstin lopussa on pieni sanasto.

Suosittelen tekstirikasta Satalatvaa sekä nuorille että kirjallisuudesta kiinnostuneille aikuisille. Toivon myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien löytävän teoksen. Ilmeisesti Tammen sivuille on tulossa piakkoin kirjaan liittyviä tehtäviä hyödynnettäväksi opetuksessa.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Satalatva. Kalevala uusin silmin
Toimittaneet: Salla Simukka ja Siri Kolu
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Tammi

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Maria Laakso ja Johanna Rojola: Taltuta klassikko! goes länsimainen kirjallisuus


Maria Laakson ja Johanna Rojolan Taltuta klassikko! goes länsimainen kirjallisuus on tietokirja nuorille ja sitä vanhemmille kirjallisuudesta kiinnostuneille lukijoille tai sellaiseksi tähtääville. 2019 samoilta tekijöiltä ilmestyi itsenäinen sisarteos nyt käsillä olevalle tietokirjalle: Taltuta klassikko! käsittelee kahdeksan kotimaista klassikkokirjaa. Nyt otetaan haltuun vähän laajempi kokonaisuus. Taltuta klassikko! goes länsimainen kirjallisuus aloittaa antiikista ja Homeroksen Odysseiasta ja päättyy postmodernismiin ja Toni Morrisonin romaaniin Minun kansani, minun maani.

Teos jakautuu tyylikausiin eli kirjallisuushistorian perioideihin. Jokaisesta periodista teoksessa esitellään yhdestä kolmeen kirjaa kirjoittajineen. Yhteensä kirjoja esitellään kuusitoista. Laakso vastaa tekstistä ja Rojola kuvituksesta. Ne pelaavat teoksessa hienosti yhteen, joten turhaa klassikkoähkyä ei tarvitse pelätä. Silti olen lukenut kirjaa kirja ja tekijä kerrallaan.

Taltuta klassikko! goes länsimainen kirjallisuus on todellakin tietokirja ja sen sisältö on täyttä asiaa. Teos on kuitenkin kirjoitettu viihdyttäväksi, joten teoksen nimen lupaama klassikon kesyttäminen ei ole ryppyotsaista vääntämistä. Laakson ja Rojolan kirjan erityinen ansio on sen toimivuus sekä kirjallisuudesta tietävälle että aloittelevalle klassikkolukijalle. Työskentelen lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana, joten iloitsen näistä teoksista, jotka kertovat kirjallisuuden klassikoista uudella lailla. 

Esimerkkinä voisi ottaa vaikkapa Johann Wolfgang von Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset. Laakso kertoo kirjailijasta tärkeimmät neljässä käsittelykappaleessa. Seuraavaksi kerrotaan tiivistetysti (kuusi ja puoli sivua) klassikon juoni ja keskeisimmät henkilöt. Tekstiä elävöittää muutama katkelma itse kirjasta. Teoksen kulttuurikontekstia valotetaan kertomalla fiktiivisen päähenkilön vaikutuksesta Euroopan nuorisoon teoksen julkistamisen jälkeen. Lopuksi kerrotaan kirjeromaanista romaanin muotona. 


Rojolan kuva kertoo päähenkilön tunnelmasta paljon. Voi noita kyyneliä! Ote teoksesta:
Werther palaa mouruamaan nyt naimisissa olevan Loten nurkkiin ja samalla kirjeet Wilhelmille käyvät yhä ahdistuneemmiksi. Werther suistuu Loten jokaisesta katseesta tai myötämielisesyyden osoituksesta hetkeksi epätoivoiseen hurmioon, mutta sieltä rojahdetaan taas kohta murheen mustimpaan kuoppaan. 
Laakson ja Rojolan teos sopii mainiosti herättelemään klassikkoinnostusta. Kirjasta löytyy lukuvinkkejä kuuttatoista esiteltävää klassikkoa enemmänkin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Taltuta klassikko! goes länsimainen kirjallisuus
Tekijä: Maria Laakso
Kuvitus: Johanna Rojola
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Tammi

lauantai 1. tammikuuta 2022

Anni Nupponen: Nainen ja kuningas

Ilta oli lämmin ja tunsin kuninkaan puutarhan tuoksut kuten niin monta kertaa ennenkin, mutta tiesin, ettei mikään muu ollut kuten ennen, en ainakaan minä itse. Tunsin, että jokin sellainen minussa, joka oli oli ollut herkkää, oli kuollut ainiaaksi silloin, kun seitsemäntoista miestä kuoli sankareiden jumalan tähden.
Kannen kuva ei houkuttele minua lainkaan kirjan pariin. Myös kirjan nimi on laimea.

Ahmaisin eilen Anni Nupposen romaanin Nainen ja kuningas, joka on ilmestynyt 2009 Vaskikirjojen julkaisemana. Ihastelin ääneen syksyn kirjamessuilla Nupposen Täydelliset sotilaat -romaania, jonka olin jo ostanut ja lukenut tuoreeltaan. Ihasteluni seurauksena minulle suositeltiin Nupposen esikoisromaania, joten tietenkin hankin sen luettavaksi.

Nupposen fantasiaromaanin minäkertoja on parantajanainen Eelis, joka lapsuudestaan asti ollut parannuksen saleissa äitinsä mukana. Hän saa vastuullisen tehtävänsä jo hyvin nuorena, ja parantajien yhteisö on hänen kotinsa. Romaanin maailma, päähenkilö Eelis, kerronta ja ehkä jopa henkilöiden puhetapa tuovat mieleen Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Se ei ole huono asia, koska pidän klassikosta ja Nupposen romaani eroaa tuon toisen parantajan tarinasta monella tapaa.

Koska romaanin nimi, Nainen ja kuningas, viittaa vahvasti tarinan toiseen merkittävään henkilöön, katse kääntyy väistämättä myös kuninkaaseen. Hän on ylväs ja voimakas sekä monella lailla erilainen kuin Eelis. Eeliksen katse kuninkaan suuntaan on arvostava, ihaileva ja rakastava. Mutta Eelis on omalla laillaan hyvin ainutlaatuinen ja voimakas, joten myös hän saa ihailua osakseen. 

Nainen ja kuningas on kaunis ja ehjä tarina rakkaudesta ja sitoutumisesta. Romaanissa pohditaan elämän merkitystä ja yksittäisen ihmisen osuutta maailmassa ilman paatosta ja saarnaamista. Nautin erityisesti parantajien arjen kuvauksesta. Ihana lukukokemus!

Teos: Nainen ja kuningas
Tekijä: Anni Nupponen
Julkaisuvuosi: 2009
Kustantaja: Vaskikirjat

Vuonna 2022 yritän osallistua Helmet-lukuhaasteeseen yhdessä puolisoni kanssa. Aloitan yhteisen listamme täyttämisen kohdalla 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana. Eläisin mielelläni työskennellen parannuksen saleissa.