maanantai 1. elokuuta 2022

Haruki Murakami: Vieterilintukronikka

Miksi minä synnyin tähän maailmaan niiden pöhköjen vanhempien lapsena? - - Samanlaisia epäloogisia juttuja on paljon lisääkin. Esimerkiksi se, miksi kaikki ympärilläni alkoivat inhota minua. En tehnyt mitään erityisiä virheitä. Elin ihan normaalisti. Siitä huolimatta eräänä päivänä vain huomasin, ettei kukaan pitänyt minusta. En millään kyennyt ymmärtämään, miksi niin kävi.


Olen lukenut Murakamilta romaanit 1Q84 ja Pimeän jälkeen. Kun Vieterilintukronikka julkaistiin suomeksi Tammen Keltaisessa kirjastossa, tiesin haluavani lukea kirjan. En tohtinut pyytää siitä blogiin arvostelukappaletta, koska epäilin lukunopeuttani ja ehkä sinnikkyyttänikin. Olin oikeassa epäilyissäni, vaikka loppuun asti ryöminkin. Aloitin lukemisen vuoden alussa ja nyt kirja on luettu. Lukemisen aikana koin kaikenlaisia tunteita aina ihastuksesta vahvaan turhautumiseen asti.

Lukeminen alkoi lupaavissa tunnelmissa. Tässä IG-postaukseni aiheesta 24.1.2022:

Murakamin paksukaisen lukemiseen tarvitsen hyvän kynän, riittävästi muistiinpanopaperia, lukulasit ja kirjanmerkin. Toivon todella, että Vieterilintukronikka lähtee vaivatta liikkeelle. Sieluni kaipaisi nyt voimakasta tarinaa ja palavaa kirjatunnetta noin [tarkistaa sivumäärän] 870 sivun verran.

Helmikuussa olen ollut vielä ennen kaikkea innokas

Murakami on kyllä varsinainen taikuri. Ja varmasti myös suomentaja Antti Valkama toinen samanmoinen.

Melkein neljäsosan teoksesta Vieterilintukronikka lukeneena mietin, miksi ihmeessä luen tätä. Argh. Ja sitten, aivan Ulko-Mongolian puskista, tempaistaan hieno ajatus minuuden purkautumisen tunteesta ja olen jälleen täysin hereillä ja motivoitunut lukemaan tätä tiiliskiveä.

Sitten maailma painoi jarrua. Teos ei vetänyt, ei sitten yhtään. Katselin Murakamin paksukaista yöpöydälläni maaliskuusta alkaen ja jupisin itselleni, että luen kirjan sitten ihan kesän alussa. Heinäkuun toisena päivänä kirja on nyt luettu.

Jouduin palamaan lopuksi muistiinpanoihini, koska teos on niin täynnä kaikkea, etten voi palauttaa mieleeni keskeisimpiäkään paikkoja tai tapahtumia. Henkilöitä muistan ehkä muutaman. Onneksi tein muistiinpanot kirjasta. Hämärästi muistan, että samanlainen lukukokemus minulle oli sekä Murakamin 1Q84 että Miki Liukkosen O.

Teoksen keskeinen henkilö on Toru Okada. Mies on naimisissa, mutta tilanne avioliitossa ei ole kovin auvoisa. Mies kokee vaimonsa olevan etäinen. Murhetta tuotta myös pariskunnan kissa, joka on kadonnut. Vaimon, Kumiko Okadan, veli on julkisuuden henkilö ja vetovoimainen taloustieteen asiantuntija Noboru Wataya. Arvostetun aseman lisäksi veli kuvataan hyvin ikävänä ihmisenä, jonkinlaisena öykkärinä. Pariskunta on nimennyt kissansa tämän spesialistiöykkärin mukaan. Teoksessa on näiden jo mainittujen lisäksi paljon muitakin henkilöitä, joista osasta kerrotaan laajastikin romaanin aikana. Melkein 900 sivun aikana ennätetään aika paljon.

Teoksen tapahtumapaikkoja ovat mm. pariskunnan talo, eläintarha sodan aikaan ja kuivunut kaivo. Kaivo näyttäytyi minulle mystisenä meditaatiopaikkana, johon henkisesti ja sosiaalisesti eksynyt mies voi eksyä hyvin konkreettisestikin. Ymmärtääkseni tarinan nykyhetki on lähimenneisyydessä. Välillä teoksessa kerrotaan toisen maailmansodan tapahtumista, välillä ollaan tarkemmin määrittelemättömässä hotellihuoneessa. Teoksessa on salaperäisiä naisia, tikkaita, kuolemaa, ahdistusta, baseball-maila, odottelua ja oman ulkomuodon muutoksien ihmettelyä. Jos seuraan konkreettisesti tapahtumia, läkähdyn lukijana. Minun täytyy katsoa tätä kauempaa. Ote kirjasta: 

Kuule, Vieterilintu. Minä uskon, että se laikku on antanut sinulle jotain merkittävää. Mutta samalla se on riistänyt sinulta jotakin. Kuin hintana. Ja jos kaikki riistävät sinulta jotakin samalla lailla, aikanaan sinä saatat kulua pois.

Teoksessa mainitaan vieterilinnut monta kertaa, aivan teoksen nimeä myöten. Ne ääntelevät puissa aivan kuin vietereitä virittäen. Niiden poissaoloa ihmetellään ja niitä kaivataan. Linnuilla on tehtävänä virittää maailman vieterit, joten ilman niitä maailma ei toimi ja pysy liikkeessä. Murakamin teoksen maailmassa on selkeästi ainakin kaksi tasoa. On tämä meille tuttu todellinen maailma, jonka lainalaisuudet kuvittelemme ymmärtävämme. Sitten on unenomainen taso, jossa tapahtuu asioita, jotka eivät voi tapahtua reaalimaailmassa. Usein ihastelen lukijana tuota unitasoa, joka irtoaa tosimaailmasta. Mutta jossain kohdassa en enää jaksa pidellä kaikkea sitä ihmeellistä ja outoa mielessäni ja koko rakennelma romahtaa. Niin kävi minulle muutamia kertoja Vieterilintukronikan kanssa. Loppu painui tuskalliseksi, joten päädyn nimittelemään tviitissäni kirjaa ärsyttäväksi möhkyräksi

Kuten jo tiedättekin, tämä on verenhajuinen ja väkivaltainen maailma. On tultava vahvaksi, jotta selviäisi hengissä. Mutta samaan aikaan on todella tärkeää terästää kuuloaan niin, että havaitsee pienimmätkin äänet. Ymmärrättekö? Hyvät uutiset kerrotaan usein hiljaisella äänellä.

Ehkä Murakamin teoksia ei tarvitse ymmärtää tai edes muistaa. Ehkä niissä kellutaan ja uidaan läpi uskomattomien näkymien. Teoksen oudot kuvat eivät aina ole ihania tai kauniita, mutta ei ole elämäkään tai maailma. Minulle Vieterilintukronikan viesti on lohdullinen: Et voi paeta tai väistää. Kaikki mikä on sinulle tarkoitettu, tulee ja osuu. Ole aivan rauhassa. Ihmettele. Olet pieni ja mitätön.

Teos: Vieterilintukronikka
Tekijä: Haruki Murakami
Suomentaja: Antti Valkama
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Tammi

torstai 28. heinäkuuta 2022

Kaari Utrio: Oppinut neiti

 

Kirjabloggari Mai Laakso kutsui blogissaan Kirjasähkökäyrä kaikki bloggaamaan Kaari Urion kirjoista hänen syntymäpäivänään 28.7.2022. Ihana idea, kiitos paljon lukuhaasteesta.

Olen julistautunut Kaari Utrio -faniksi monta kertaa blogiteksteissäni. Blogitekstissäni Kirja on leipää kerron tästä ihailustani.

Tässä linkkejä teksteihini Kaari Utrion teoksista. Osasta kerron hyvin lyhyesti, valtaosasta sitten enemmän:

Pirita, Karjalan tytär (1972)

Pirkkalan pyhät pihlajat (1976)

Rakas Henrietta (1977)

Karjalan kruunu (1978)

Neidontanssi (1980)

Haukka, minun rakkaani (1990)

Seuraneiti (2013)

Sunneva (julkaistu kirjailijan uudistamana laitoksena 2013)

Yksisarvinen (julkaistu kirjailijan uudistamana laitoksena 2014)

Paperiprinssi (julkaistu 2015)

Hupsu rakkaus (julkaistu 2017)

Kansi on Lauri Linnilän käsialaa.
Kotiopettajatar kuului lapsiin kuten metsästyskoira mieheen. Ei sitä huomannut ennen kuin se teki jotain sopimatonta. 

Haasteeseen luin ties monennenko kerran romaanin Oppinut neiti. Teos on julkaistu 2011. 

Teoksen päähenkilö Sofia Malm on teoksen nimen mukaisesti kouluja käynyt ja tietoa suosiva neiti. Kotiopettajatar Malmin elämä on työntekoa vuoden ympäri. Aatelisneidin työskentely herättää omassa säädyssä mm. ihmettelyä ja paheksuntaa. Toisaalta ihmisen pitää elääkin. Teoksen alussa neiti saa yllättäviä uutisia; äiti pyytää tytärtään luokseen Lappiin viimeiselle vierailulle.

Neiti Malm tapaa oppineen herran, vapaaherra Christian Hackfelt af Silvan, aivan teoksen alussa Pietarissa. Tapaaminen ei ole ensimmäinen, mutta ei jää viimeiseksikään. Vaalea paroni Hackfelt herättää ihastusta ainakin Sofia Malmissa. Harmillisesti tunne ei ole molemminpuolinen. Ote teoksesta:

Todella, heitä vastaan asteli ylväänä itse arkkienkeli Mikael tummassa frakissa, vaaleissa housuissa ja raidallisissa liiveissä, päässä musta silinterihattu ja kädessä kävelykeppi. Sofia ei olisi hämmästynyt, jos paroni Christian Hackfelt olisi kasvattanut siivet siinä käydessään, niin häikäisevä mies Sofian silmissä oli.

Toisessa otteessa tarkastelun kohteena on neiti Malm:

Christian ei pystynyt tyrmistykseltään sanomaan mitään. Säätyläisnainen on aina riippuvainen jostakin miehestä, se kuului asemaan, ja juuri se teki hienosta hienon. Kalastajaeukot ansaitsivat oman leipänsä, eivät upseerintyttäret. 

Kaunis Charlotta Palmcrona, Sofia Malmin serkku, odottaa Solbergan kartanossa omaa tähtihetkeään, tulevaa sesonkia ja astumistaan seurapiireihin. Hänen ja Christian Hackfeltin naimisiinmenosta on sovittu sukujen isoäitien kesken. Neiti Palmcronan muistoissa paroni Hackfelt on murjottaja, ylimielinen ja ikivanha. Neidin isällä on suuria rahaongemia, jotka vaikuttavat perheen ja Charlotan tilanteeseen hyvin monella tavalla. 

Rajaylitarkastaja Jacob Roos asustaa pohjoisessa. Lähipiirissä on tieto, että yhteistä tulevaisuutta on suunniteltu alustavasti neiti Malmin ja serkku Roosin varalle.

Oppinut neiti on taattua Kaari Utrio -laatua. Aikakausi on kuvattuja yhteiskuntaluokkien edustajia, vaatteita ja ruokia myöten tarkka ja hallittu. Päähenkilö on yleensä aina viisas, mutta jotenkin ahtaalla elämässään. Tässä tapauksessa älykkään Sofia Malmin ongelmana on köyhyys ja oman yhteiskuntaluokan henkilöiden asenteet, jotka kaventavat hänen mahdollisuuksiaan. Utrion teoksissa on tavallisesti paljon henkilöitä, niin tässäkin. Jokaisen edellä mainitun keskeisen henkilön lähipiirissä on useita henkilöitä, joilla jokaisella tuntuu olevan oma toive tulevalle. Kun nämä toiveet eivät asetu samansuuntaisiksi, syntyy ristiriitoja.

Nautin suuresti teoksen lukemisesta. Utrion epookkiromaanit ovat mielestäni salaviisaita, kirjailija onnistuu sanomaan tekstissään enemmän kuin sanojen pinta antaisi odottaa. Jokaisessa henkilössä on särö, joka tekee hänestä kiinnostavan. Ote kirjasta:

Sofia piti itseään harvinaisen järkevänä naisihmisenä. Vain saduissa prinssi rakastui kerjäläistyttöön, ja jos rakastuikin, ei ainakaan mennyt naimisiin. Mutta myös kerjäläistytöllä oli oikeus rakastaa. Se oikeus kuului jokaiselle. Kunhan ymmärsi vaieta rakkaudestaan.

Säilytän Utrion kirjat hyllyssäni seuraavaa lukukertaa varten!

Teos: Oppinut neiti
Tekijä: Kaari Utrio
Kansi: Lauri Linnilä
Julkaisuvuosi: 2011
Kustantaja: Amanita

torstai 14. heinäkuuta 2022

Annukka Salama: Ripley - Nopea yhteys

"Auts, perhanan botoxi. Tää golemi heitti nyt henkensä", Anton sanoo. "Lepää rauhassa."

"Katso kaaoksen kätten töitä ja vapise!" virnistän. 

"Hyvä Isla!" Olivia nauraa. Hän on tullut seuraamaan peliämme. "Ootko sä pistellyt siltä hautaan jo noin monta golemia?"

"Joo, siihen ei paljon vaadita. Niiden rautakengät on suossa jumissa."

Annukka Salaman uusin nuortenromaani Ripley - Nopea yhteys sieppasi minut otteeseensa ja luin sen putkeen. 

Upean kannen suunnittelija on itse kirjailija. 

Kuluva vuosi on ollut lukemisen suhteen yhtä tuskaa. Nyt kesällä olen palautunut noin suunnilleen lukevaksi ihmiseksi, joten tartuin lukupinoni erääseen houkuttelevaan nuortenromaaniin. Annukka Salama on minulle tuttu kirjailija todella vetävän Faunoidit-trilogian (Käärmeenlumooja, Piraijakuiskaaja ja Harakanloukku) vuoksi.

Ripley - Nopea yhteys kertoo Islasta, joka asuu Tampereella perheensä ja käy lukiota. Isla on hyvin tavoitteellinen ja aktiivinen nuori. Hän pelaa paljon, on mukana vapaaehtoistoiminnassa ja hoitaa pikkusiskoaan auttaakseen isäänsä, joka on tyttöjen yksinhuoltaja. Isla on särmikäs ja ihana tyyppi, joten lukijana olen välittömästi hänen puolellaan. 

Islalla on peli- ja keskustelukaverina Damien, jonka oikeaa henkilöllisyyttä Isla ei tiedä. Keskustelut verkossa ovat intensiivisiä. Keskinäistä vetovoimaa tuntuu olevan paljonkin. Isla, jonka nikki on Ripley, haluaa kuitenkin pitää toistaiseksi Damienin erossa tosielämästään. Se saattaa olla viisautta, koska Damienhan voi olla kuka vain.  

Reaalimaailmassa Islan ryhmään tulee kaksi uutta opiskelijaa. Toinen heistä herättää huomiota ryhmässä jo ensimmäisenä koulupäivänä. Ote kirjasta:

Ei ole todellista. Tekeekö se tuon tahallaan? Siis haroo tukkaansa päälaelle niin että olen melko varma jonkun itkevän jo takarivissa ääneen. Ja sitten tämä: kuluneet farkut roikkuvat niin alhaalla, että kaistale ihoa paljastuu, kun hän kohottaa kättään ja paidanhelma nousee. Liike saa luokan mimmit (ja parikymmentä prosenttia muistakin sukupuolista) vetämään yhtä aikaa henkeä ja sen jälkeen pidättelemään sitä.

Anton paljastuu ärsyttäväksi, ja Isla onnistuu ottamaan yhteen tulokkaan kanssa monta kertaa. Koska Isla on täpäkkä luonnoltaan ja heitä molempia kiinnostaa pelaaminen ja ohjelmointi, he joutuvat paljon tekemisiin toistensa kanssa koulussa ja vapaa-ajalla.

Kun reaalimaailman tapahtumat seuraavat toisiaan, Isla joutuu jakamaan huomionsa Damienin ja Antonin kesken. Yhteys Damieniin häviää välillä kokonaan. Suhde Damieniin on kuitenkin merkittävä, he ovat pelanneet ja keskustelleet paljon viimeisen vuoden aikana. Anton puolestaan on hengittävä ihminen IRL. En halua kertoa tätä enempää teoksen tapahtumista, koska haluan lukijan kokevan teokseen sukeltamisen riemun ihan itse.

Salama on kirjoittanut niin kiihkeän romaanin, etten päässyt siitä irti kuin lukemalla. Vangitsevan romaanin ainainen ongelma on lukijan tyhjyys romaanin jälkeen. Lukeako kirja uudelleen? Voisin hyvinkin. Sivuja on 269 ja teksti on sujuvaa. 

Olen pelannut niin vähän, että voin vain arvailla teoksen viittauksia ja syvyyttä heille, joille pelimaailma on ominta. Pelaaminen, tietokoneet, ohjelmointi ja hakkerointi ovat Ripleyn maailmaa. Yhtä lailla teoksen ydintä ovat luottamus, yhteys toiseen ihmiseen, rakkaus ja hellyys.

Ihmettelen, miksi aikuiset eivät lue nuortenkirjoja. Hyvin kirjoitettu nuortenkirja on hyvin kirjoitettu kirja. Annukka Salaman Ripley - Nopea yhteys sopii kahdeksasluokkalaiselle tai peruskoulua päättävälle nuorelle. Se sopii nuorelle, joka opiskelee amiksessa tai lukiossa. Kirja sopii myös loistavasti kaltaiselleni keski-ikäiselle, joka kirjaa lukiessaan muistaa ensisuudelman tunnun.

Ovi kolahtaa ja olemme taas kahden.

"Voi luoja", kuiskaan. Pystyn kuulemaan, miten sydän takoo korvissani. Ilma tuntuu erilaiselta. Kuin hengittäisin hitto musikaaleja ja ystävänpäivärunoja, joita pidin ennen imelinä, mutta nyt niissä kaikissa on ihan eksakti ja järkeenkäypä pointti. "Tee tuo uudelleen."

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Ripley - Nopea yhteys
Tekijä: Annukka Salama
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: WSOY

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Simona Ahrnstedt: Panoksena sydän

Viihdyn hyvin Simona Ahrnstedtin teosten parissa. Erityisesti pidän hänen historiallisista romaaneistaan, josta kahdesta olen kirjoittanut (Sitoumuksia ja Skandaalinkäryä). Historiallisten romaanien lisäksi hän on kirjoittanut useita nyky-Ruotsiin sijoittuvia viihderomaaneja, joissa on rakkauden lisäksi jännitystä. Vain yksi yöVain yksi salaisuus ja Vain yksi mahdollisuus ovat itsenäisiä romaaneja, jotka ovat mielestäni oikein viihdyttäviä. Kaikki tai ei mitään ja Vielä vähän lisää on myös luettu, vaikka niistä en niin paljon innostunutkaan. (Tätä kirjoittaessani ajattelen, että minun pitäisi lukea uudelleen Kaikki tai ei mitään. Voi olla, etten muista sitä riittävän hyvin.)

Uutuus Panoksena sydän solahtaa samaan nyky-Ruotsiin ja erityisesti Tukholmaan sijoittuvaan maailmaan. Ahrnstedtilla tarinassa on tavallisesti ainakin yksi hyvin varakas henkilö, joten ylellisyyden ja luksuksen maailma on jo kaltaiselleni sitoutuneelle lukijalle tuttu aiemmista teoksista. Tämä tarkoittaa kauniita kattohuoneistoja, upeita ravintolailtoja ja rajoittamattomia resursseja elämänkriisienkin keskellä. Eskapismia! Sopii minulle!

Teoksen kansikuva kustantajan sivuilta.

Panoksena sydän -romaanin päähenkilöt ovat Sam Amini ja Desirée "Dessie" Dickson. Sam on omalla työllään rikastunut hotelliketjun omistaja. Sam on yksinhuoltajaäitinsä kanssa Iranista Ruotsiin lapsena muuttanut. Dessie on turva-asiantuntija, joka työskentelee operaattorina Tom Lexingtonin yrityksessä. (Lexington nimenä saattaa soitella joitakin kelloja, jos on lukenut aiempia Ahrnstedtin romaaneja. Hän ei ole ainoa tuttu teoksessa.) Dessien perhe on ylempää keskiluokkaa ja edustaa korkeaa yhteiskunnallista statusta.

Sam ja Dessie ovat seurustelleet nuoruudessaan, mutta suhde on päättynyt traumaattiseen tilanteeseen, joka on jäänyt selvittämättä. Nyt molemmat ovat aikuisia ja menestyneitä ammattilaisia omilla aloillaan. Sam tarvitsee Lexingtonin yrityksen turvapalveluja, koska häntä ja hänen läheisiään on uhkailtu. 

Sekä Samia että Dessietä yhdistää sitoutuminen työhön. Molemmilla on myös vaikeita kokemuksia työhön ja yksityiselämään liittyen. Hyvin pian tapaamisen jälkeen ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa myös keskinäinen voimakas kiinnostus herää. Ote teoksesta:

Sam vilkaisi Dessietä nyt. Tässä tämä istui, monta vuotta myöhemmin, selkä suorana, hänen ravintolassaan, hänen saavutustensa keskellä.
Heidän katseensa kohtasivat.
"Mitä?" Dessien ääni oli valpas. Dessiellä oli pisamia koko vartalollaan, Sam muisti. Hän oli kerran jäljittänyt niitä sormillaan. Laskenut niitä. Suudellut niitä. Silloin Dessie ei ollut ollut varuillaan vaan luottavainen, halusta hehkuva.
Sam nyökäytti vastapäistä tuolia kohti. "Voitko tulla lähemmäs?"
Tietenkin Dessie seisoi. Nainen oli itsepäinen kuin vuohi. Oli aina ollut.

Ahrnstedt tuo henkilöidensä kautta teoksen maailmaan myös syrjinnän, rasismin, ennakkoluulot ja suoranaisen vainon. Teos kuvaa myös vaikeutta luottaa toisiin pettymysten jälkeen. Nämä syventävät keskeisiä henkilöitä ja tuovat lisää uskottavuutta heidän tunteisiinsa ja valintoihinsa. Ote kirjasta:

Samin ei tarvinnut kysyä [äidiltään], mitä iltaa hän tarkoitti.
"He haukkuivat minut. Huusivat, että me olimme roskaväkeä."
"Ja sinä sanoit, ettei ruotsalaisten tyttöjen kanssa kannata seurustella", Sam muisteli. Äiti oli sanonut, että ruotsalaisten tyttöjen kanssa piti olla varovainen. Ettei heihin voinut luottaa.

Panoksena sydän on viihdyttävä rakkaustarina, joka on välillä hyvinkin tummasävyinen. Oikein sopivaa lomalukemista!

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta.

Teos: Panoksena sydän (alkuteos: Med hjärtat som insats)
Tekijä: Simona Ahrnstedt
Suomentaja: Virpi Vainikainen
Julkaisuvuosi: 2022 (alkuteos julkaistu 2020)
Kustantaja: WSOY

lauantai 18. kesäkuuta 2022

Marja Kangas: Miehiä ja mielenrauhaa

 

"Muna on aina vaan muna. Sun täytyy miettiä myös miehen henkisiä arvoja!"



Marja Kankaan Miehiä ja mielenrauhaa on matka hikiseen Barcelonaan, miehen kylkeen ja erityisesti oman pään sisälle. Olipa hurja ja ihana matka!

Nelikymppinen kuvataiteen lehtori Tuuli Hukkanen on ahdistunut elämässään. Rehtori tylyttää ja kaikki ympärillä tuntuu aivan mitättömän turhalta. Tuuli repäisee itsensä tavallisesta arjesta ja lähtee etsimään teoksen nimen mukaisesti vapautta, miehiä ja mielenrauhaa. Kesän Barcelonassa pitäisi korjata ainakin miespuutteen. 

Miehiä ja mielenrauhaa -romaanin genre on chick lit. Osaan odottaa övereitä ja ne saankin täysmääräisinä. Kangas tykittää angstia ja himoa vuorotellen. Huokailen, ihailen ja vähän kauhistelenkin minäkertojan vaihtuvia tilanteita ja viihdyn vallan mainiosti fiktioliemessä.

Guru selitti, että buddhalaisuudessa mutaa verrataan ihmisen mieleen. Pitäisi olla paikallaan, jotta lieju ei nousisi pintaan, mutta kaikenlaista paskaa tässä näyttää lilluvan vastaan, vaikka miten pysähdyn ja katson omaa mieltäni.

Teos on jaettu chakroihin. Punaisesta juurichakrasta, joka voi olla harmittavan supussa, päädytään violettiin kruunuchakraan, joka on antautumisen chakra. Luen teoksesta myös kritiikkiä aikamme elämäntapoja ja tavoitteita kohtaan.  Nautin romaanin alkupuolesta, mutta varsinainen ilo minua odottaa teoksen lopussa. Rakastin lopun tunnelmaa.

Miehiä ja mielenrauhaa on Marja Kankaan toinen romaani. Ensimmäinen romaani Miestä näkyvissä löytyy ainakin kirjastosta, mutta toivottavasti myös kirjakaupasta. Tänä kesänä Kankaan esikoisesta voi myös nauttia teatterilavalla Naantalissa. Viimeiset esitykset ovat elokuussa. Kävin katsomassa Emma-teatterin esityksen tällä viikolla. Teatteriesitys säilyttää alkuperäisteoksen vauhdin ja energian, mikä on loistavaa.

Kiitos kirjailijalle! Kiitos lukukappaleesta!


Teos: Miehiä ja mielenrauhaa
Tekijä: Marja Kangas
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: WSOY