Ilona Tomi: Tapahtukoon sinulle sinä

Ihastuin ensin Ilona Tomin runoteoksen nimeen ja sitten kansikuvaan. Päätin ennakkotilata Tapahtukoon sinulle sinä -kirjan itselleni. Työt vyöryivät arjessa ja jättivät tuoreen runoteoksen odottamaan kirjapinoon. Luin kyllä jo runon sieltä, toisen täältä ja olin innoissani yksittäisistä runoista. Lähtiessäni viikonloppumatkalle Helsinkiin otin kirjan mukaan. Nyt Tomin teos on luettu ensimmäistä kertaa.

Kuva parvekkeeltani.

Tomin runot ovat vaivattomia lukea. Niissä ei ole lainkaan hienostelua tai vaikeutta, vaan ne tuntuvat olevan riittävän yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä. Teos jakautuu osiin, joiden nimistä muodostuu mielessäni runo, joka sisältää toivotuksen tai loitsun:

Olkoon sinulla kaikki tila ja hiljaisuus muuntua

Tulkoon sinusta sinä: murru, harhaile, eksy

Tapahtukoot sinulle muut elävät olennot

Olkoot kaikki kolme maailmaa sinun

Tapahtukoon se mikä on totta

Sillä sinulla on voimaa

Teoksen toivotus tuntuu luettuna hyvin voimakkaalta ja liikuttavan todelta.

Kuva Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Tomin runot kertovat elämästä: arjesta, pienistä ilon hetkistä, rutiineista ja väsymyksestä. Mieleeni piirtyy runon puhuja, joka saattaa olla ikäiseni nainen. Hänen kertomansa kokemukset ja ajatukset tuntuvat hyvin tutuilta. Runon puhuja ei kuitenkaan jää pelkästään ihmisiin ja heidän kokemuksiinsa. Hän kuvaa myös luontoa, eläimiä ja niiden kokemuksia. 

Kuva Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Luin teoksen Tapahtukoon sinulle sinä vuorokaudessa. Välillä kävin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, josta miltei kaikki blogitekstin kuvat ovat. Tavoitteenani puutarhavierailulla oli ottaa rauhassa, hengitellä ja istua penkeillä. Teoksen tunnelma eli minussa koko vierailun ajan. Vieraat ihmiset tuntuivat jopa lohduttavilta puutarhan käytävillä, me jouduimme väistelemään toisiamme ja ottamaan muut kulkijat ja penkeillä istujat huomioon. Puutarha on ihana vierailupaikka, ja siellä oli käyntini aikaan paljon lapsiperheitä. 

Kuva Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Tomin teoksen äärellä huomaan ajattelevani ystäviäni. Haluan kertoa lukemastani heille. Haluan näyttää, että tältä minusta tuntuu ja kysyä, mitä he runoista ajattelevat. Erään runon viimeinen säe on: "Vanha nainen syntyy hitaasti". Jo pelkästään tuo yksi säe puhuttelee minua voimakkaasti.

Entäpä sitten kokonainen runo:

Jalat kuulevat ritinän

Ei ole eroa minun ja mäntyjen välillä

Lampi jäätyy rannoiltaan

ja kaikki on kaunista ja totta ja hyvää sellaisena kuin on

On vaikeaa löytää runoteos, joka innostaa jo ensimmäisellä lukukerralla. Ilona Tomin Tapahtukoon sinulle sinä onnistuu siinä. Se koskettaa minua ja luo toivoa. Mitä teoksen osan nimi toivottaakaan? Tulkoon sinusta sinä: murru, harhaile, eksy. Aion jatkaa teoksen lukemista, koska kokemukseni mukaan ehkä kolmannella tai neljännellä lukukerralla runoteoksesta avautuu vielä uusi puoli, joka liittyy usein teokseen kokonaisuutena. Odotan malttamattomana, mitä ajattelen teoksesta myöhemmin.

Teos sopii loistavaksi luettavaksi itselle tai lahjaksi rakkaalle ihmiselle.

Teos: Tapahtukoon sinulle sinä

Tekijä: Ilona Tomi

Julkaisuvuosi: 2023

Kustantamo: Warelia

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Osoite: Kaisaniemenranta 2, Helsinki

Museoon pääsee mm. Museokortilla.

Terhi Tarkiainen: Emily, eli kuinka sukua jatketaan

"Taivaallinen tuli", Emily lausui kohtalonomaisesti. "Elektrisiteetistä käytetty nimi on helppo ymmärtää, kun näkee tyhjiön vangiksi jääneen aineen ylimaallisen hehkun."

"Hämmästyttävää", huokaisi herra Thornsby. "Näyttää aivan siltä kuin te loitsisitte tuon pallon eloon omilla käsillänne. Te olette velhotar, lady Levin!"

Terhi Tarkiaisen Emily, eli kuinka sukua jatketaan oli minulle tunteiden myllerrystä. Asetuin tarinaan aivan täysin ja pelkäsin omien suosikkieni puolesta ihmeen paljon. Loistava lukukokemus siis!

Olen aiemmin lukenut Tarkiaiselta Vallattomat viettelijät -sarjan ensimmäisen osan: Kitty eli kuinka mies tuhotaan. Vallattomat viettelijät on itsenäinen sarja teoksia, joita yhdistää ainakin aikakausi ja toimelias nainen päähenkilönä. Olen myös ahminut aivan ihanan ja täyshilpeän nykyaikaan sijoittuvan Pure mua. Tiesin siis odottaa hyvää. Sain kuitenkin aivan parasta.

Teoksen nimihenkilö on lady Emily, joka emännöi Pennymoor-kartanoa. Paroni Levin, joka on kartanon isäntä ja ladyn rakastava aviomies, on metsästysretkellä. Kartanoon saapuu vieraaksi Levinin sukulaismies, herra Drake. Epämääräisen etäinen pikkuserkku jää palvelijansa kanssa kartannon odottamaan isännän paluuta.

Isäntäparin suurin ongelma on jälkeläisen puute. Lapsia pariskunnalle ei ole siunaantunut, ja tämä hiertää Emilyä koko ajan. Myös suku on kiinnostunut kartanon tulevaisuudesta. 

Ihastun Tarkiaisen tapaan kertoa Emilyn tarinaa. Ladyn elämä kaikkinensa kiertyy lukijalle näkyviin vähän kerrassaan. Loppua kohti vauhti kiihtyy melkoisesti. Teos on jaettu osiin, jotka kuvaavat tarinan kulkua: Kitka, Kipinä, Tuli ja Taivas. 

Taivaallinen tai nestemäinen tuli on merkittävä osa Pennymoor-kartanoa. Sähkö on 1760-luvulla vielä mysteeri, jonka joukko herrasmiestutkijoita haluaa selvittää. Levin kuuluu heihin, ja hänen kauttaan myös hänen puolisonsa.

En oikeastaan voi kertoa teoksen tapahtumista tai juonen kulusta sen enempää. Teos on täynnä yllätyksiä ja juonenkäänteitä. Emily, eli kuinka sukua jatketaan on kirpeän kierteinen tarina tärkeistä asioista ja niihin kurottamisen vaaroista.

Kuuntelin Emilyn äänikirjana. BookBeat-palvelussa teoksen lukee Maija Lang. Emilyn luettuani siirryin sarjan viimeisimpään, Maggie, eli kuinka jano tyydytetään. Pure mua saa jatkoa aivan kohta. Peto irti ilmestyy heinäkuussa. Kumarran kiitollisena kirjailija Tarkiaisen suuntaan.

Teos: Emily, eli kuinka sukua jatketaan
Tekijä: Terhi Tarkiainen
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Tammi

Anu Kaaja: Rusetti

 

Jos hetkeksikään pysähdyn, jokin synkkä ja inhottava luikertelee esiin niin, että nukun huonosti ja sydämeni lyö niin kovaa, että otan lääkkeen, joka laskee sykkeeni, ja sitten nukun ja herään uuteen päivään ja kaikki on taas hyvin, kunnes kaikki on taas huonosti. Sen voisi diagnosoida ja niin on välillä tehtykin, mutta joskus ajattelen, että tässä, juuri tässä auringonpaisteessa, kakkujen marmoroidun suklaakuvioinnin keskellä on ihanuuden lisäksi myös jotain pahaa ja synkkää. Että jokin on peruuttamattomasti vialla.

Anu Kaajan Rusetti on houkutteleva lukukokemus. Se vie kauneuden äärelle ja pakottaa katsomaan uudelleen ja tarkkaan.

Oma lukemiseni on ollut vakavassa kriisissä. Pidän itseäni lukijana, mutta tänä vuonna olen kuluttanut kaiken lukuaikani työssä. Olen lukenut edelleen myös vapaa-aikana, mutta pakolla ja lähinnä äänikirjoja. Minulle notkahdus on ollut merkittävä.

Siksi on merkittävää, että olen lukenut Kaajan uusimman. Pidin paljon Kaajan Ledasta. Blogitekstin lukeminen kuuden vuoden takaa on melkein tuskallista. Teksti hehkuu lukemisen nautintoa. Nyt jouduin raahautumaan romaanin läpi. Syy ei ole kuitenkaan Kaajan. Syy on heikon lukukuntoni.

Rusetti on lumoava. Romaanissa ollaan ainakin kahvilassa, museossa ja teknoklubilla. Siinä keskustellaan esineiden kanssa ja pohditaan niiden olemusta kepeästi ja analyyttisesti. Nautin minäkertojan asenteesta. Romaani kääntyy miltei esseekokoelmaksi, mikä viehättää minua läpi teoksen.

Luin Rusetista erikoispainosta. Teoksesta on tehty numeroitu ja signeerattu neliväripainettu editio. Siinä on kuvia teoksista, joita tekstissä käsitellään. Lisäksi teoksessa on Kaajan maalaamia kuvia. Rakastan erikoispainosta ja sen lisäarvoa lukijalle. Kiitos kustantajalle, joka tohti toteuttaa moisen erikoisuuden.

Rusetti on runsas lukukokemus. Minäkertoja pohtii esineiden lisäksi itseään ja suhdettaan toisiin ihmisiin. Tunteeni vaihtelevat tekstin äärellä. Välillä jokin huomio tuntuu todella tärkeältä ja keskeiseltä. Välillä teoksen pohdinnat tuntuvat irrallisilta ja katseeni lähtee harhateille. Lopuksi ajattelen konkreettisen ja abstraktin sulautuvan ja asettuvan rinnakkain. 

Teos: Rusetti
Tekijä: Anu Kaaja
Julkaisuvuosi: 2023
Kustantaja: Kustantamo S&S

Cyril Pedrosa ja Roxanne Moreil: Kulta-aika

Cyril Pedrosan ja Roxanne Moreilin sarjakuvateos Kulta-aika on lumoava taru ihmisen ahneudesta ja sen seurauksista. Pidin Pedrosan Portugalista, joten Kulta-aika pääsi lukulistalleni suoraan. Ostin kirjan itselleni syksyllä ja unohdin sen hyllyyn. Nyt lomalla löysin teoksen ja luin sen eräänä iltana ennen nukkumaanmenoa.

Kansikuva kustantajan sivuilta.

Kulta-aika teoksen nimenä saa merkityksensä tarinan edetessä. Teos alkaa metsästä, vaikka pian tarina pääseekin kuninkaanlinnan saleihin ja makuukamareihin. Kruununprinsessa Tilda ja hänen veljensä ovat uuden edessä kuninkaan kuoltua. Vallanhalu saa kuitenkin osan ihmisistä hylkäämään kunniallisuuden, minkä seurauksena elämä hovissa muuttuu pakomatkaksi.

Lumoudun Pedrosan piirroksista ja tavasta kuljettaa tarinaa. Kulta-aika on kovakantinen A4-kokoinen teos, jossa on yli neljäsataa sivua. Välillä aukeamalla on yksitoista ruutua, jotka vievät tarinaa eteenpäin piirrosten ja puhekuplien avulla. Välillä puolestaan aukeamalla on yksi iso kuva, jossa tapahtuu asioita peräjälkeen. Voin lukijana seurata katseellani aukeamalla etenevää seuruetta, joka kommentoi tilannetta matkan kuluessa. Eniten sydämeni huokaa ihastuksesta aukeamissa, joissa realistiset tapahtumat muuttuvat näyksi, painajaiseksi tai muistoksi ja fiktiivisen tarinan "tosi" on hetken vielä vähemmän toden puolella.

Kulta-ajan tarina etenee vääjäämättä kohti ratkaisua ja loppuaan. Teoksessa on monenlaista ahneutta. Halu valtaan ja voimakas tahto päästä itse asettamaansa päämäärään voivat tuhota ihmisen, jos hänellä ei ole mahdollisuutta päästää irti halustaan ja suojella itseään. Mikä elämässä on lopulta tärkeää? Pedrosan ja Moreilin sarjakuvateos on hieno satu tai fantasiatarina aikuisille ja nuorille. 

Kustantajan sivuilla on näyte teoksesta.

Teos: Kulta-aika
Tekijät: Cyril Pedrosa ja Roxanne Moreil
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: WSOY

Eeva Turunen: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen

suunnitelmani on tämä: hakeudun kerran viikossa kahville itseni kanssa ja kysyn itseltäni noina tuokioina, mitä minulle todella kuuluu

suunnitelmani on se, että vietän aikaa sen ystäväni kanssa, joka saa puheeni helmeilemään suustani tavallista nopeammin

kätevää se on siinäkin mielessä, että hän on suurijalkainen ja voimme olla suurijalkaiset yhdessä

Kuva kustantajan sivuilta. Kansi on Jussi Karjalaisen tekemä.

Kun Finlandia-ehdokkaat julkistettiin, ostin itselleni mieleisen kolmikon: Vaivan arvoista, Mehän vaan mennään siitä ohi ja Sivistynyt ja miellyttävä ihminen. Olen Ville-Juhani Sutisen hienossa esseeteoksessa jo pitkällä, mutta Eeva Turusen romaanin luin aika lailla putkeen muutamassa päivässä.

Turusen Sivistynyt ja miellyttävä ihminen kertoo nimensä mukaisesti erään sivistyneen ja miellyttävän ihmisen elämästä. Miellyttävyys on tosin katsojan silmässä. Minäkertoja on arkkitehti ja hyvin sitoutunut työhönsä. Hän elää parisuhteessa, jossa on jotain häntä hiertävää. Minäkertoja vierailee heikkenevän isoisänsä luona hoitopaikassa, tallentaa hänen muistojaan ja käy läpi hänen kotitalonsa lukuisia tavaroita. Minäkertojaa ja isoisää yhdistää ammatin lisäksi viehtymys vanhahtavaan puhetapaan ja pedantti luonteenlaatu.

Teos rakentuu vuoropuheluista, moninaisista listoista, viesteistä ja minäkertojan tilityksestä. Kirja voisi olla vaikea ja jättää lukijan kylmäksi, mutta ei, niin ei käy. Välillä ihmettelen minäkertojaa, välillä koen häntä kohtaan suurta kiintymystä. Välillä tunnistan itseni, välillä jonkun toisen elämäni henkilön. Ote kirjasta:

annan kummilapselle lahjaksi kehittävän sanaristikon

ristikon myötä juurrutan häneen kielemme käyttökelpoisia sanoja ja sanontoja, jotka suotta ovat joutuneet epäsuosioon

aloitan omilla suosikeillani, joihin lukeutuvat hipiä, tiehyt, hapsi ja tappura

keskiriville muodostuu sana kjfyleö

ei se mitään

kjfyleö on yhtä hyvä vaihtoehto kuin moni muu

Tässä vaiheessa nauran ääneen. Turusen romaani on uskomattoman kiehtova ja oudon virkistävä. 

Teos: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen
Tekijä: Eeva Turunen
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Siltala