lauantai 26. marraskuuta 2022

Tampereen Kirjafestarit 3.–4.12.2022

 

Lähden Tampereen Kirjafestareille kahden päivän taktiikalla. Tässä tärppini:

3.12.2022 lauantai

📚 Klo 13.00–14.00 Marisa Rasi-Koskinen, Taru Kumara-Moisio ja Katariina Romppainen: Elämää suuremmat teemat nuortenkirjallisuudessa
Haastattelijana Harri István Mäki. Paikka: Sopraano.
Nuortenkirjallisuus kiinnostaa minua hurjasti.

📚 Klo 14.00–14.30 Reetta-Vuokko Syrjänen ja Nadja Sokura: Spekulatiivisen fiktion esikoiset lavalla!
Haastattelijana Saara Henriksson. Paikka: Duetto 1.
Spekulatiivinen fiktio ja Osuuskumma, kyllä menen!

📚 Klo 15.30–16.00 Suvi Ermilä: Elämää vastaanottokeskuksessa
Haastattelijana Ville Pirinen. Paikka: Duetto 2.
Ermilän sarjakuvateos on lukulistallani.

4.12.2022 sunnuntai

📚 Klo 12.00–12.30 Pälvi Rantala: Valvojat
Haastattelijana Tiina Aalto. Paikka Riffi.
Rantalan tietokirja valvomisen ja unettomuuden kulttuurihistoriaan on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.

📚 Klo 16.30–17.30 Alex Schulman: Malman asema
Haastattelijoina Vilja-Tuulia Huotarinen ja Ville Blåfielt. Paikka: Aamulehtisali.
Luen Schulmanin teoksia noin viiden vuoden viiveellä. En hanki uusinta kirjaa vielä, mutta kuuntelisin kirjailijaa oikein mielelläni. Toivottavasti löydän istumapaikan, hän on niin suosittu!

📚 Klo 17.30–18.00 Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille 
Haastattelijana Johanna Forss. Paikka: Riffi.
Omaheimo puhuu viisaasti ilmiöstä, joka on hyvin monitasoinen.

Molempien päivien tarkka ohjelma löytyy tapahtuman verkkosivuilta. Kirjafestareiden ohjelma on kyllä hurjan monipuolinen ja laaja. Ajattelin ensin, että lauantain ohjelma on koko viikonloppua varten. Erityiskiitoksen saa kaikille avoimet haastattelut ja esiintymiset Tampere-talon pääaulassa. Ne löytyvät Aulaklubin kohdalta. 

Itse sain kirjabloggarina liput tilaisuuteen. Kiitos järjestäjille!

lauantai 19. marraskuuta 2022

Hanna Gustavsson: Yölapsi

 

Hanna Gustavssonin Yölapsi on suora ja vilpitön tarina nuoresta Ingridistä. Sarjakuvateoksen on suomentanut Elias Lahtinen. Ostin teoksen itselleni kuun alussa Turun reissulta.

Gustavssonin piirrokset ovat yksinkertaisia ja kaunistelemattomia. Minulla meni aikaa totutella piirrosten realismin - jopa inhorealismin - ja tarinan koskettavuuden yhdistelmään. Itse asiassa teoksen muutama kuva on vieläkin silmissäni, vaikka sain kirjan luettua eilen. 


Gustavssonin Yölapsi kertoo 14-vuotiaasta Iggystä, jonka elämä on tavallisen kamalaa teini-ikäisen elämää. Suhteet toisiin ovat usein vaivaannuttavia ja särmikkäitä. Toiveet ja pelot vilahtelevat Iggyn katseessa ja ryhdissä. 

Luin teoksen ainakin tyttönä, äitinä ja opettajana. Yölapsi on kaikista näistä positioista käsin tuskallista luettavaa. Miten tuosta myllerryksestä voi selvitä? Tämän ajan ahdistusta tuo omalta osaltaan netti ja sen anti. Ahdistuksen rinnalle tulee ymmärrys. Teos on myös vapauttava. Haluan kannustaa Iggyä jaksamaan ja jatkamaan. 

Gustavssonin esikoisteoksesta tulee mieleen ainakin Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö. Moranin teoksen päähenkilö on 14-vuotias Johanna. Yölapsi saa minut myös muistamaan, että etsin elokuvan Tytöt tytöt tytöt katsottavakseni.

Vien Yölapsen lukiolaisille luettavaksi.

Teos: Yölapsi
Tekijä: Hanna Gustavsson
Suomentaja: Elias Lahtinen
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Sammakko

lauantai 22. lokakuuta 2022

Heli Laaksonen ja Aleksandrs Čaks: Poimit sydämeni kirjahyllystä

Viime kesänä kuuntelin Heli Laaksosen esitystä Annikin runofestivaaleilla Tampereella. Parinaan hänellä oli Harri Hertell. He esittivät latvialaisen klassikkorunoilija Aleksandrs Čaksin ja Laaksosen kirjoittamia runoja. Laaksonen kertoi lumoutuneensa Čaksin runoista ja suomentaneensa niitä. Kääntämisen jälkeen hän kirjoitti vanhoihin runoihin vastauksen runon muodossa. Miten innostava idea!

Teoksen Poimit sydämeni kirjahyllystä hankkiminen jäi sitten kesän kuumuudessa, mutta kylmä syksy muistutti innostuksestani hyvin konkreettisesti. Olin matkustamassa Riikaan ja etsin luettavaa matkalleni. Kävin kuuntelemassa Laaksosta Tampere-talossa runoillassa nyt lokakuussa. Siellä Laaksonen ilokseni kertoi teoksen kirjoittamisprosessista ja luki yhden runoparin. Kun menin kirjakojulle, sain ostettua viimeisen mukana olleen kirjan. Teos oli varmastikin minulle tarkoitettu!

Teoksen kansi

Aleksandrs Čaks (1901–1950) on tullut minulle tutuksi vasta Laaksosen kautta. On upeaa, että suomalaisen nykyrunoilijan kautta voin tutustua jo edesmenneen latvialaisen runoilijan tuotantoon. Čaksin runot ovat hyvin ilmaisuvoimaisia. Niissä on arvoituksellisuutta ja kauneutta. Runojen aiheena ovat ylevät tunteet ja hyvin arkiset asiat. Runot käsittelevät mm. kuollutta lehtimyyjämummoa, jäätelöä ja kaikkea tuskaa ja auvoa, joita voi eläessään kokea. 

Kuva osasta inspiraatiovitriiniä. Čaks kuvan keskellä. Kuva otettu Latvian kansallismuseossa lokakuussa 2022.

Laaksonen on valinnut teokseen viisitoista Čaksin runoa. Yhtä monella runolla hän vastaa keskustelukumppanilleen. Laaksonen avaa omilla runoillaan rohkeasti uusia suuntia, eikä vain jää vastaamaan jo olemassaolevaan. Runot liikuttavat minua, kun liityn lukijana ja kuulijana mukaan. Čaksin runossa kaivattu mummo, Laaksosen runossa äiti pilven reunalla ja minun vierelläni muistetut. Yllättäen meitä onkin aika monta. Ote runosta Äiti-piänel pilve reunal:
En koska sanonu ääne.
Et koska sanonu ääne.
Ei koska sanottu ääne.
Yks ja sama kivi se oli,
mikä meijä välil ain,
sää toispual, mää toispual.
Nyy kivi o sun rintas pääl.

Siit tul nätti,
siin o vanamo,
kevein kaikist,
olissit tykänny.
Heli Laaksonen esiintymässä runoillassa Tampere-talossa lokakuussa 2022.

Luin runokirjaa matkallani itsekseni ja ääneen matkakumppanilleni. Nytkin jään lukemaan runoja blogitekstiä kirjoittaessani. Laaksonen on myös maalannut teoksen jokaisesta runoparista. Kuvat on koottu pieneen taitettavaan julisteeseen, joka on teoksen etuliepeen taskussa. 

Laaksosen teos Poimit sydämeni kirjahyllystä ilahduttaa ja liikuttaa minua suuresti.  

Tekijät: Heli Laaksonen ja Aleksandrs Čaks
Teos: Poimit sydämeni kirjahyllystä
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Kynälä

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Nick Cave ja Sean O'Hagan: Usko, toivo ja kuolema

Luulen siis, että tavallaan kaikki työmme pyytää, että tuo taakka, syyllisyytemme, otettaisiin harteiltamme. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Eikä vain meidän harteiltamme, vaan myös Arthurin. En ole varma mitä muuta pystyn sanomaan siitä juuri nyt.

Olen lukenut loppuun vajaassa viikossa kirjan, jonka ostin kirjakaupasta viime perjantaina. Olen iloinen, että olen pystynyt palaamaan välittömään lukemiseen edes tämän kirjan kohdalla. Edelleen kotona ympärilläni huojuu lukemattomien kirjojen pinoja, edelleen koen painetta lukemattomien kirjojen äärellä.

Kun kuulin Caven uutuuskirjasta, tiesin haluavani lukea kirjan. Optimistina ostin sen suoraan, vailla viivyttelyä. Ajattelin myös ystävääni, jolle aion antaa kirjan pitkään lainaan.

Kirja Usko, toivo ja kuolema on syntynyt muusikko Nick Caven ja hänen toimittajaystävänsä Sean O'Haganin tallennetuista keskusteluista pandemian aikaan. O'Hagan rohkenee kysyä Cavelta kysymyksiä, joita kaikki eivät ehkä tohtisi. Keskustelussa on mukana myös aika, osa aiheista otetaan puheeksi ensin ja sitten aiheeseen palataan myöhemmin, toisessa tunnetilassa. Välillä asioista puhutaan lyhyesti ja sulkevasti, mutta paljon enemmän on avaavaa ja pohtivaa keskustelua, joka soljuu eteenpäin.

Kirjan nimi paljastaa osan keskustelunaiheista. Caven pojan kuolema on yksi aihe, josta kirjassa keskustellaan. Yhtä lailla keskustellaan Caven musiikista, luovuudesta ja muistoista. Alun sitaatissa Cave puhuu kokemastaan katumuksesta ja toiveestaan anteeksiannosta. Hän kertoo omakohtaisesti vanhempien surusta nuoruusikäisen lapsen kuoleman jälkeen. 

Cave kertoo kirjassa myös The Red Hand Files -sivustostaan, jonka kautta Cave vastaa yleisön esittämiin kysymyksiin. Sivuston postaukset ovat koskettavia ja hyvin rehellisen oloisia. Ote kirjasta:

Kaipa minä yritän laulujeni ja The Red Hand Filesin kautta väittää, että elämämme ovat arvokkaampia kuin joskus ajattelemme tai mitä meille kerrotaan. Että elämillämme on valtavat seuraukset ja että tekomme värähtelevät tavoilla, joita tuskin tunnemme.  

Minulle kirja on hyvin dialoginen ja lohduttava. Koin ottavani osaa kirjoittajien väliseen keskusteluun tavalla, joka mahdollisti minulle omien surujeni seulomisen. Lumoava kirja!

Kuva Sara Hildenin taidemuseossa olevasta Thomas Houseagon WE-näyttelystä, jossa on esillä Nick Caven keramiikkahahmoja.

Tampereella Sara Hildenin taidemuseossa on avautunut syyskuussa taiteilija Thomas Houseagon näyttely. Hän on pyytänyt kahta ystäväänsä osallistumaan näyttelyyn omilla töillään. Houseagon lisäksi näyttelyssä nähdään Bratt Pittin ja Nick Caven töitä. Cave on tehnyt näyttelyyn sarjan The Devil - A Life, jossa paholaisen elämää kuvataan 17 keraamisen hahmon avulla. Kirjassa Cave viittaa näiden nyt näytteillä olevien töiden tekemiseen, mikä on erittäin mielenkiintoista.

Caven paholaissarja todellakin kuljettaa syntymästä kuolemaan. Tarinan keskitietämillä paholaisen ryhti on hyvä ja olemus voittoisa. Hän on palaamassa sodasta. Hevosen jaloissa on häviäjien pääkalloja. 

Kuva Sara Hildenin taidemuseossa olevasta Thomas Houseagon WE-näyttelystä, jossa on esillä Nick Caven keramiikkahahmoja. 

Aivan toisenlainen paholainen näkyy sarjan viimeissä hahmossa. Pieni poika koskettaa paholaista, joka saa anteeksi. Kuolema on vienyt pahasta kaiken pöyhkeyden ja ylpeyden. Mielestäni Cave kysyy sarjallaan, kenelle kuuluu anteeksianto. Jos paholainenkin saa anteeksi, niin emmekö mekin?

WE-näyttely on Sara Hildenin museossa 15.1.2023 asti. Suosittelen sekä kirjaa että näyttelyä.

Teos: Usko, toivo ja kuolema
Tekijät: Nick Cave ja Sean O'Hagan
Suomentajat: Ari Väntänen ja Sirje Niitepold
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: LIKE Kustannus

Näyttely: Thomas Houseago - WE
Paikka: Sara Hildenin taidemuseo, Tampere
Näyttelyaika: 18.9.2022–15.1.2023

keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Tuula Mäkelä: Rappuset

 

Kävin kesällä Annikin runofestivaaleilla ensimmäistä kertaa. Siellä oli Suuren Kurpitsan sarjakuvapöytä, josta ostin luettavaa. Pääni oli niin täynnä ajatuksia ja tunteita, ettei tilaa uudelle tuntunut olevan, joten muutaman selailukerran jälkeen jätin hankkimani sarjakuvat lukupinoon. Nyt tartuin Tuula Mäkelän sarjakuvateokseen Rappuset, joka maistuikin vahvasti lapsuuden muistoilta, rakkaudelta ja kaipaukselta.

Minäkertoja on toimelias ja utelias tyttö, joka on isänsä kanssa kotitalon pihamaalla. Isä on aika väsynyt ja nukahtelee keinuun. Tyttö tutkii pihapiiriä ja aittaa isän huomion herpaantuessa. Isä ja tytär päätyvät tekemään yhdessä arkisia kotipihan puuhia, pientä korjaamista aina löytyy. 

Hetki muuttuu mielessäni vuosiksi. Päähenkilö muistelee lapsuuden tapahtumia ja isä oman isänsä sotamuistoja. Arkinen tilanne kääntyy aivan joksikin toiseksi, ja lukija joutuu pyyhkimään poskiltaan kyyneleitä. Elämämme on vain hetki.

Nyt saat päästää irti, en tarvihe apua ennää.

Mäkelän teos on vaivaton lukea. Sivuilla on väljyyttä. Kuvat ovat selkeitä, tekstit osin kaunokirjoituksella kirjoitettuja. Erityisesti kaunokirjoitetuissa teksteissä kuuluu päähenkilön ääni. Kuvissa on miltei pelkästään vain tytär ja isä. Perheen äiti ja veli vilahtavat muutamassa kuvassa.

En ymmärtänyt sinä aurinkoisena kesäpäivänä, kuinka hienon sarjakuvateoksen hankin itselleni. Kiitos tekijälle! Vaikka Rappuset on vain pieni tarina tytöstä ja isästä, täyttää se sydämen kokonaan.

Miten joku voi kadota kokonaan? Että loppu voi olla niin loppu.

Teos: Rappuset
Tekijä: Tuula Mäkelä
Kustantaja: Suuri Kurpitsa
Julkaisuvuosi: 2022