keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kassan kautta

Pauli Kohelo on minulle tuttu ajattelija aiemmasta irvailustaan, Ohessa tilinumero, jota olen saanut monet kerrat hihitellen lukea itsekseni ja ääneen. Tällä kertaa tyydyin lukemaan Kassan kautta aivan itsekseni myhäillen. Toivoisin metsuri Kohelon olevan täysin tuntematon suuruus, mutta epäilen hänen olevan kovinkin tuttu kirjailija, joka tuulettaa päätään näillä kirjoituksilla. Mutta ei anneta sen häiritä hupia.

Kohelo parodioi ainakin Coelhoa, mutta onnistuu siinä sivussa tekemään pilaa yhdestä jos toisesta suomalaisen kulttuurin ilmiöstä ja perinteestä. Kassan kautta on edeltäjäänsä enemmän kiinni tässä päivässä, on Hjallista ja Veikkaa, marketin täplätuotetta ja teknistä alusasua. Nautin eniten Kohelon seikkailuista Lellikin rouhimana. Miesparka ruhjoo itsensä kirjallisella teoksella, mutta selviää neuvokkuutensa ja rakkauden siivittämänä takaisin elämään.
"Takaisin teemaan sanoi Teresan Äiti kun köyhään törmäsi."
Pidin paljon Kohelon tavasta yhdistää proosaa ja runoa, kooltaan pieneen teokseen mahtuu paljon kaikenlaista. Erityinen herkku olivat kaikki kirjailijoihin liittyvät viittaukset, mukana mm. runoilija Pentti Saarikoski. Kassan kautta sisälsi useita opetuksia lukijalle, eräs niistä oli, että arjella ei kannata päätänsä vaivata. Ote kirjasta:
"Niin kuin edellä jo alustin, minä avaan saunan oven, että te näkisitte järvelle. Minä otan keskimmäisen paikan, että te pääsisitte käytäväpaikalta paremmin kuselle. Minä aukaisen ladun, että te voitte lasketella rinneravintolaan.
Minä, minä, minä. Jotta sinä."

Teos: Kassan kautta
Tekijä: Pauli Kohelo
Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!