Kirjoitin jo Kankimäen uutuudesta jotain alkutunnelmia blogissani. Valittelin ristiriitaisia ajatuksiani. Tuon postauksen jälkeen Naiset joita ajattelen öisin on lähtenyt vetämään aika lailla. Aika loppuu kuitenkin kesken. Storytel-palvelun kokeiluaika loppuu tänään ja kirja on minulla vielä kesken.
Naiset joita ajattelen öisin kertoo historian tunnetuista tutkimusmatkailijanaisista ja niistä tutkimusmatkailijanaisista, jotka nousivat ensin tunnetuiksi ja sitten upposivat taas tuntemattomuuteen. Teoksen alussa Kankimäki kertoo Karen Blixenistä, jonka sentään tiedän. Kirjailija lähtee aluksi teoksessa Afrikkaan ja käy Blixenin elämään liittyvillä paikoilla saamassa vaikutteita ja kokemassa itse. Myöhemmin Kankimäki kertoo innostuneesti ja innostavasti naisista, joilla on ollut rohkeutta lähteä matkalle ja matkoille. Kankimäki itsekin on uskaltanut lähteä, vaikka kertookin myös niistä hetkistä, jolloin rohkeus ei ole huipussaan.
Äänikirjaa kuunnellessani mieleeni ei jää yhtään nimeä, johon voisin myöhemmin palata. Tämä on äänikirjan yleinen heikkous, ainakin jos kuulijalla ei ole muistiinpanovälineitä käsillä kirjaa kuunnellessa. Minulla ei ole, ajan autoa. Olisin kirjailijan tapaan halunnut hakea netistä kuvia kalanäytteistä ja naistutkimusmatkailijasta, joka naamioi itsensä hyvin perinteiseksi ja vaarattoman näköiseksi aikansa naiseksi. Uskon, että kirjassa on kuvia ja haluan ehdottomasti selata kirjaa mahdollisimman pian. Kirjastoon siis!
Naisen elämä ja sen rajoitteet ovat kiinnostavia mielenkiinnon kohteita Kankimäen teoksessa. Menneiden aikojen naistet ovat joutuneet tekemään tiliä elämästään matkatessaan paikasta toiseen. He ovat usein olleet koko elämänsä lähipiirin miesten tahdon alla. Ensin isä, sitten aviomies tai veli, lopuksi kenties oma poika on ollut määräämässä naisen elämisen rajoja, rahojen ja ajan käyttöä.
Mikä minua kertojassa tai teoksen asetelmassa sitten erityisesti aluksi ärsytti? Ainakin ensimmäisenä huomasin kateuden tunteeni. Elämäni tuntuu muodostuvan sarjasta arkisia suorituksia. Omat lapseni ovat kohta itsenäisiä, mikä ilahduttaa minua suuresti. Vanhempani ovat tarvinneet paljonkin apuani viime vuosina ja nyt jäljellä on vain toinen heistä. Huomaan seuraavani ikäisteni ja minua vanhempien ihmisten arkea ja juhlaa. Tuntuu, että monien vanhemmat ovat vielä antamassa iloa ja tukea aikuisille lapsilleen. Tiedän, että ihmisten elämät eivät ole vertailukelpoisia ja toisen ihmisen elämää ei kannata kaivata itselleen. Nämä ovat kuitenkin tunteita ja muistoja, joita Kankimäen teos herättää minussa kuulijana. Itkin kuunnellessani naisesta, joka jo nuorena joutui hoitamaan sairaalloista äitiään, kun tytön isä kulki maailmalla. Nainen - silloin vielä tyttö - opetteli lukemaan ja turvasi isänsä kirjoihin, joita kotoa löytyi. Sama nainen lähti vapauduttuaan maailmalle hyvin rohkeasti, koska hänellä ei ollut mitään pelättävää. Hän oli valmis kuolemaan milloin tahansa.
Toinen ärsyttävä tai minua vaivaava ajatus liittyy maailman tilaan, matkailun kuluttavuuteen maapallon hyvinvoinnin näkökulmasta ja länsimaisen ihmisen vapauteen tehdä asioita, joita hän haluaa tehdä. En haluaisi kannustaa ketään lentämään yhtään minnekään. Voinko innostua teoksesta, joka innostaa minua ja monia muita ostamaan lentolipun ja lentämään toiselle puolelle maailmaa? Voin ja en voi. Matkakirja voi korvata varsinaisen matkustamisen. Koska minulla ei ole rahaa ja mahdollisuutta lähteä, ratkaisu on todella helppo. En matkusta ja lentäminenkin minulta jää. Entä jos voittaisin Eurojackpotissa monta miljoonaa euroa? Lähtisinkö matkalle Japaniin tai Etelä-Koreaan? Ehkä lähtisinkin. Silti minun ja kaikkien muiden pitäisi todella miettiä valintojamme.
Kävin tänään hoitokodissa ja hautausmaalla. Kankimäen äänikirjan kuuntelu sopi päiväni sisältöön ja tunnelmaan erittäin hyvin. Mielestäni Kankimäki puhuu pohjimmiltaan teoksessaan ihmisen suhtautumisesta itseensä, elämäänsä ja maailmaan. Voin ymmärtää teoksen viestin tavallani oman elämäni ja kokemuksieni kautta. Minua Naiset joita ajattelen öisin rohkaisee elämään itseäni kuunnellen. Voin luottaa itseeni ja tehdä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä.
Teos: Naiset joita ajattelen öisin
Tekijä: Mia Kankimäki
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava
(Kökköä virkettä korjattu 14.10. vähän virkeämmällä mielellä.)
4 kommenttia:
Minulle tämä oli huumaava lukuelämys ja juurikin tuosta näkökulmasta, että tästä saa omaan elämäänsä tarkasteltavaa ja mietittävää. Välillä epäilee omia valintojaan rankasti ja miettii, mitä kaikkea on jäänyt väliin. Ja sitten taas miettii, mitä kaikkea on saanut sen sijaan – ja mitä kaikkea vielä ehtii.
Kiitos kommentistasi! Kirja ohjaa katsomaan omaa elämäänsä ja sen valintoja. Kaikkeen on aikaa, jos yönaisia on uskominen.
Olen juuri lukemassa postauksia tästä kirjasta. Tämä sinun kirjoituksesi koskettaa minua, koska kerrot asioista jotka sitovat sinua. Näin se on monella, vaikka olisi kuinka rohkeutta tehdä mitä tahansa, kun vain voisi.
Eräs opettaja kertoi usein, miten hän lähtee eläkkeelle päästyään vapaaehtoistöihin kehitysmaihin. No, tapasin hänet vuosien jälkeen, jolloin eläkeikä oli jo lähellä ja kysyin, vieläkö hänellä on sama haave/suunnitelma. "Mitä vielä", hän huitaisi, "minä taidan olla kohta pikemminkin avustustyön kohde." Noinkin voi käydä.
Matkustelusta minulla heräsi samoja kysymyksiä kuin sinulla. Kun masentaa, lähde matkalle -tyyppisiä ohjeita on nykyään hieman vaikea vastaanottaa.
Rikun ja Tunnan Madventures ei ehkä nykyään myisi kuten silloin 2000-luvun alussa, kun reppureissaamisessa ei nähty mitään negatiivista.
Kiitos Marjatta pohdinnastasi! Tästä kirjasta jäi minulle paljon mietittävää ja edelleen huomaan kirjoittamieni asioiden olevan minulle hyvin ajankohtaisia. Voi länsimaisen ihmisen vapautta!
Lähetä kommentti