Viimeksihän blogissa hihhuloin Linna-onneani päättäessäni Täällä Pohjantähden alla 1-3 äänikirjasetin. Sen jälkeen kirjallisessa elämässäni olen hulmunnut stressin, angstin ja typeryyden välimaastossa. Kuuntelin kiltisti Coelhon Alkemistin. Eipä siitä sen enempää. Luin välipalana Dayn Sinulle paljastettu. Juu - ei ole takakantta uskominen. Aivan yhtä huonosti kirjoitettu kuin esikuvansa Viisikymmentä.
Sitten pölähdin taas sarjakuvan puolelle, luin Moonin ja Bán daytripperin, joka oli tähän astisista viimeaikaisista lukemis-kuunteluistani ehdotonta kärkeä. Kävin Joensuussa kirjakaupassa terapiamielessä ja ostin pinon pokkareita itselleni SITKU-periaatteella. Pinkasta löytyivät Knausgårdin Taisteluni, Gregoryn Valkea kuningatar, Svärdin Viimeiseen hengenvetoon ja Mazzarellan Fredrika Charlotta o.s. Tengström Kansallisrunoilijan vaimo. Knausgårdia piti jo vähän lukea kotona ääneen.
Eilisiltana sain yhden kevään opiskelu-urakkani päätökseen niin yllättävän sutjakkaasti, että aloitin Gregoryn Valkean kuningattaren. Kirja ihastutti välittömästi, ensisivuista alkaen. Valkeasta kuningattaresta tulee hyvällä tavalla mieleen Kauniston Synnintekijä. (Paitsi, että Synnintekijä voittaa Valkean kuningattaren vaivatta. Huomautus liitetty aiempaan postaukseen lisää lukeneena ja tässä asiassa viisastuneena 6.5.13 MS)
Ainoa huonounisen yön lohtu taitaa olla, että sattuu juuri lukemaan jotain niin mainiota, ettei jaksa ärsyyntyä. Typeryys ei ihmisestä häviä, mutta angstilla ja stressillä on mahdollisuus laimentua vaikkapa tässä arjen jumputtamisen ja yöllisen lukemisen vuoroittelussa.
Valitsen lukemisen
2 kommenttia:
No voihan hmh. Stressille siis. Ja huonoille kirjoille.
Nii-ih, bleue!
Lähetä kommentti