Rauhaa maailmaan -lukumaraton (päivitetty 27.12.2015)

Sannabanana blogissa pinon päällimmäinen käynnisti Rauhaa maailmaan -lukumaratonin. Olen mukana ja aloitan juuri nyt. Päivitän tähän postaukseen maratonini etenemisen.

Kuva lainattu pinon päällimmäinen -blogista (http://sannascupoftea.blogspot.fi/2015/12/rauhaa-maailmaan-lukumaraton.html)

Oma listani on vaatimaton. Aloitan Pöyliön Ihmisen veri -romaanilla. Uskon ennättäväni lukea lisäksi myös Maan vihat, joka on Paula Havasteen kirjoittama. Molempien kirjailijoiden aiemmista teoksista olen pitänyt, joten nyt menen aika varmoilla. Jos kirjat loppuvat kesken, minulla on käytössä jouluksi varaamani kirjat ja aika monta kirjahyllyä täynnä kirjoja. Aikaa minulla on 48 42 tuntia eli maanantain aamupäivään. Minulle suurin haaste on ottaa rauhallisesti ja tehdä riittävästi kaikkea muuta.

Kuvassa myös pieni possu, jonka sain lahjaksi. Kuulemma on samaa näköä. Rauhaa maailmaan.

26.12. klo 12.15. Lukumaraton alkaa. Köllähdän makuulle ja avaan Pöyliön romaanin.

26.12. klo 19.31. Minun on vaikeaa osallistua lukumaratonille näin kevyesti ja kaiken muun elämän lomassa. Olen lukenut kirjaa, nukkunut päiväunet, kuunnellut joululauluja, pelannut perheenjäsenten kanssa Bohnanzaa, tehnyt täysin pilalle menneen pannukakun ja pessyt pyykkiä urakalla.

Sari Pöyliö on sitten taitava kirjoittaja. Luettuani ensimmäiset parikymmentä sivua lupasin itselleni ostaa jatkossa kaikki hänen kirjansa. Olen lukenut Pölynimurikauppiaan, josta nautin paljonkin. Ihmisen veri kertoo vanhasta miehestä, josta kuoriutuu tarinan edetessä näkyviin vaikka mitä. Hyrähtelin riemusta, kun päähenkilö Kulo tapaa atleettisen naapurinsa, joka saa miehen innostumaan ihan kiusallisuuteen asti. Ansa, tuo verevä nainen, pistää hyvällä lailla vauhtia eläkeläismiehen elämään. Ote kirjasta:

Istuessaan kahvipöydän ääressä Ansa oli yhtä katsomisen arvoinen kuin kantaessaan polkupyörää porrashuoneessa. Pyöräretken ja suihkun jälkeen hän oli verhonnut atleettisen vartalonsa kaksiosaiseen kotiasuun, jonka nukkapintainen naisellisuus ei pehmentänyt hänen persoonansa. Ansan läsnä olemisen tapa oli intensiivinen ja vakaa kuin esikuntaupseerin. - - Hänellä oli maailmankaikkeudessa oma paikkansa, jonka hän täytti ääriviivojaan myöten.

Ihmisen veri jakautuu osiin: mies, poika, legenda, lääkäri ja ohjaaja. Kulo on toiminut elokuva-alalla nuoruudessaan, vaikka onkin sitten myöhemmin työskennellyt lääkärinä. Teoksen nimi, Ihmisen veri,  viittaa ainakin päähenkilön suurimpaan saavutukseen, jota verhoaa mysteeri tässä vaiheessa tarinaa.

Pöyliö kirjoittaa tarkasti ja lyhyesti. Tiivis teksti sisältää paljon mietittävää ja musta huumori on läsnä koko ajan. Kari Hotakaisen ja Sari Pöyliön teksteissä on mielestäni paljon samaa, napakkuus ja piikit. Olen lukenut 116 sivua ja uskon lukevani kirjan tänään loppuun.

Erityiskiitos Maille Kirjasähkökäyrä-blogiin, jonka jouluarpajaisista voitin Pöyliön kirjan. Mai itse piti kirjasta, tässä linkki hänen bloggaukseensa kirjasta.

Teos: Ihmisen veri
Tekijä: Sari Pöyliö
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Atena

27.12. klo 5.40. Huomenta! Luin illalla loppuun Ihmisen veren. Kyllä, se oli hyvä ja piti otteessaan loppuun asti. Kyllä, siinä tuli omat kiemuransa lopussa. Oikein hyvä loppu olikin. Kirjan nimelle, Ihmisen veri, tuli muitakin viitteitä tekstissä, ja Kulo Taival oli mielenkiintoinen tuttavuus.

Illalla ennätin aloittaa Paula Havasteen Maan vihat. Olen lukenut sitä edeltävän Tuulen vihat. Tässä itsenäisessä jatko-osassa Havaste jatkaa Kerten tarinaa. Heti aluksi Kertte on suuren muutoksen edessä. Arimo, piispan mies kaukaa vierailta mailta, muuttuu Kertelle tärkeimmäksi ihmiseksi. Kerten elämä muuttuu hyvin ratkaisevalla tavalla ja Maan vihat, ainakin aluksi, on tarina vanhasta irrottautumisesta ja uuden omaksumisesta.

Pidän paljon Havasteen tavasta kirjoittaa ja siitä, kuinka paljon menneen tietoa tarinat pitävät sisällään. Ote kirjasta:

Kertte antoi itselleen luvan ja itki raivoisasti hetken. - - 
- Joko nyt lopetit? Kyllä tänne vielä jonkin verran itkua mahtuisi, ukko sanoi ja lypsi ilmaa.  - Kerään itkunsiemenet talteen ja panen ne keväällä järveen. Vedenneidot ilahtuvat, ne kun eivät osaa itse itkeä.
- Sitä minä en tiennyt, Kertte nikotteli itkunsa päätteeksi.
- Eivätkö?
- Eivät. Siksi ne houkuttelevat pikkulapsia syvemmälle veteen ja säikäyttävät, jotta saisivat kyyneleitä aarteikseen.
Kertte katseli miestä epäillen. Satuja tämä taisi hänelle kertoa, aikuiselle naiselle.

Päätin illalla lyhentää maratonini 24 tuntiin. Omat aikatauluni muuttuivat, joten nyt luen aamun siihen saakka, kunnes muut tehtävät vievät huomioni. Mutta ensin teetä ja Kerten lumoavan jännittävään maailmaan.

Välisaldo: 204 + 241 = 445 sivua.

27.12. klo 7.30. Havasteen Maan vihat on luettu. Pidän paljon päähenkilö Kertestä, joka osaa huolehtia itsestään ja läheisistään. Kertte on lihallinen nainen ja se näkyy tekstissä monin tavoin. Ote kirjasta:

Mutta reen takana susi lemusi metsältä ja pedolta, ja vaikka se oli kaukana manan mailla, se uhosi yhä mistään piittaamatonta voimaa. Kertte kurotti uudelleen ja kosketti suden turkkia, samaan aikaan karheaa ja pehmeää, ja vielä kuolleenakin susi houkutteli Kertteä luokseen. Hän ajatteli hetken, miltä tuntuisi painautua aivan kiinni suteen, painaa nenänsä sen niskaan ja vetää syvään henkeen pistävää metsän ja pedon tuoksua.

Maan vihat päättyy tavalla, joka ei jätä epäselväksi sitä, että jatkoa kirjaan on luvassa. Valitsin lukumaratonilleni oikein hyvät luettavat ja oma lukuaikanikin alkaa olla lopuillaan. Otan pienet aamutorkut ja lähden sitten toteuttamaan päivän ohjelmaa.

Lukumaratonin lopputulos kohdallani on 648 sivua (204 sivua Ihmisen veri + 444 sivua Maan vihat). Lukumaratonini oli hyvin rento ja rauhallinen, ennätin tehdä vaikka mitä muuta lukemisen ohessa.

Teos: Maan vihat
Tekijä: Paula Havaste
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Gummerus

Kotasavun Marja

Kymmenen onnen Annan jälkeen siirryin ahmaisemaan Kotasavun Marjan, joka on Annan itsenäinen jatko-osa. Teoksen tapahtumien aika säilyy samana, mutta paikka siirtyy pohjoisemmaksi.  Kotasavun Marjan tarina kulkee osin limittäin Annan tarinan kanssa ja osin jatkaa sitä. Lukemisen tunnelmat olivat hyvin yhtäläiset edeltävän kirjan kanssa. Havaste vie tarinaa eteenpäin sujuvasti ja helposti. Marja on henkilönä Annaa itsenäisempi ja itsepäisempi. Jo Annassa mielessäni pyöri Aino Kallaksen Sudenmorsian, mutta nyt yhteys on vielä selvempi. Pidin tarinan mystisyydestä ja outoudesta.

Marjan elämän on kaukana lapsuuden mailta. Marjan kokema vieraus ja uuteen sopeutumisen vaatimus olivat minulle mystisten tapahtumisen ohella kirjan parasta antia. Ote kirjasta:

"Kun Marja lausui loitsut, hän tunsi suurta riemua. Loitsut olivat kuin omia ajatuksia, niin puhtailta ja helpoilta ne tuntuivat. Loitsuja lepatti hänen mielessään kuin saunaan pakkasesta kurottuvia usvakiehkuroita. Ne koskettivat hennosti hänen mieltään ja haihtuivat sitten häiritsemästä, odottamaan kutsumistaan. Tuntui, että loitsuja oli määrättömästi."

Luen vielä sarjan kolmannen osan, vaikka sivupolkuina luen juuri parhaillaan yhtä sun toista. Kesken on niin Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, 3. Kuolema kuin J.R. Wardin Rakastaja - vihdoinkin. Levoton mieli ei tyydy yhteen luettavaan kerrallaan, vaan vaatii monia yhtäaikaisia polkuja kuljettavakseen.

Teos: Kotasavun Marja
Kirjailija: Paula Havaste
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2004

Kymmenen onnen Anna

Luin ensimmäisen kirjan Havasteelta lokakuussa ja pidin lukemastani. Loppuvuodesta yritin etsiä Havasteen aiempia kirjoja kirjakaupasta huonolla menestyksellä. Ei hätää, kirjasto auttaa lukijaa ja niinpä minäkin löysin etsimäni lähikirjastosta. Kymmenen onnen Anna on Paula Havasteen esikoiskirja. Gummerus on julkaissut kirjan 2003.

Kymmenen onnen Anna on tarina tytöstä, joka joutuu selviämään pienestä pitäen omin voimin. Ainoana oikeana tukena on Ämmi, joka on Annan ja Annan äidin uuden kodin vanha emäntä. Ämmi perehdyttää Annan kasvien maailmaan. Kasvien käyttö rohtoina on tärkeä taito, joka määrittelee Annan koko elämän. Havaste kertoo Annan tarinan kauniisti ja vivahteikkaasti.

Kymmenen onnen Annan tapahtuma-aikaa ei yksilöidä sen tarkemmin, mutta kyse on todennäköisesti 1600-luvun alusta. Osa Annan aikalaisista on kristittyjä, osa uskoo vanhoihin luonnonjumaliin ja lukee loitsuja saadakseen viljelyonnen ja suotuisan sään toimilleen. Henkilöiden ja eläinten nimet ovat muinaista alkuperää, on Kyötikkiä ja Mairikkia.

Ote kirjasta:

"Anna juoksi koko matkan aittaansa asti. Hän haistoi yhä ihollaan metsän ukon salaperäisen lemun ja tunsi sellaista riemua, ettei koko elämässään aiemmin. Se riemu kantoi hänet olkiensa sekaan ja uuvutti unesta toiseen, syvempään uneen, sikiuneen aamuun asti."

Naisen elämä ei ole aivan sitä, mitä nuori Anna ajatteli. Aikuisen Annan kädet ovat täynnä työtä. Velvollisuudet täyttävät Annan päivät, viikot ja vuodet. Anna on oppinut lapsuudessaan ja nuoruudessaan tarinoita, lauluja ja loitsuja, joiden kautta Anna löytää voiman toimia oikein. Laulut ja loitsut ovat mukaelmia Kalevalasta ja Kantelettaren runoista ja sopivat oikein mainiosti tarinaan tuoden siihen syvyyttä. Kirjan nimi viittaa Annalle esitettyyn ennustukseen Annan elämän kulusta. Kymmenen onnea odottaa Annaa.

Nautin Havasteen kirjasta ja kävin hakemassa Kotasavun Marjan tänään kirjastosta. Se on itsenäinen jatko-osa Annan tarinalle.

Teos: Kymmenen onnen Anna
Kirjailija: Paula Havaste
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2003

Tuulet vihat

Morre kehui blogissaan Paula Havasteen uusinta romaania ja onnistui heti herättämään mielenkiintoni. Seuraavalla kirjastoreissulla kirja osui silmiini ja lähti mukaani. Kirja vei mukanaan ensisivuilta. Ote kirjasta:

"Miehen oli täytynyt lähteä salavihkaa hänen peräänsä, ja nyt mies katsoi Kertteä niin läheltä, että hän saattoi haistaa tämän kaikki tuoksut. Mies oli hiihtänyt ulkona tuulessa, ja tuuli oli tuonut häneen kaikkien kaukaisten mäkien ja jäisten järvenselkien tuoksut, oli tartuttanut tuulessa huojuneiden petäjien ja kuusikoiden pihkaisen kirpeyden, pörröttänyt majavaturkista puhtaanraikkaan eläimen hajun ja sekoittanut sen miehen omaan lämpimänä uhoavaan tuoksuun."

Havasteen Tuulen vihat on 1100-luvun Suomeen sijoittuva tarina nuoresta naisesta. Vakavaraisen talon ainoa tytär Kertte näkee kuolleiden henkiä, jotka ovat jääneet pihapiiriin. Uskomukset, henkien lepyttelyt ja maailmanjärjestyksen ylläpito omilla toimilla ja ennakoinneilla kuuluu niin Kerten kuin hänen elämänpiirissään olevien jokapäiväiseen elämään.

Kertte on vastustamaton päähenkilö neuvokkuutensa ja omapäisyytensä vuoksi. Naisen elämän rajoitteet tuossa ajassa tuottavat Kertelle päänvaivaa, mutta kekseliäs päähenkilö omaa myös hyvää onnea.

Tuulen vihat on täynnä ihmisen ja luonnon rinnakkaiseloa. Kansanuskomukset ja mystiikka ovat teoksen vankka runko. Tuulen vihat nimenä viittaa ihmisen varomattomuuteen, luonnon arvaamattomuuteen ja kaiken sattumanvaraisuuteen. Tuulen vihat voivat iskeä ulkona liikkuessa ja sairastuttaa ihmisen vakavasti.

Havaste kertoo Kerten tarinan alun Tuulen vihoissa vahvalla äänellä. Jään malttamattomana odottamaan jatkoa.

Teos: Tuulen vihat
Kirjailija: Paula Havaste
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014