Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valtonen Jussi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valtonen Jussi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Ostin lukulaitteeseeni Jussi Valtosen palkitun He eivät tiedä mitä tekevät. Huomasin kirjailijan (tai kirjan) jo Finlandia-palkinnon jakotohinoissa, mutta varsinainen innostukseni alkoi äänikirjasta Siipien kantamat. Jussi Valtonen on taitava kirjailija, ja olin lukijana aivan tarinan pauloissa alusta asti.

He eivät tiedä mitä tekevät on pohjavireeltään surullinen kirja. Kirja kertoo suomalaisen Alisan, amerikkalaisen Joen ja heidän poikansa Samuelin tarinan. Aluksi tarinassa on riemukkaitakin sävyjä, kun Joe tutustuu Suomeen ja suomalaisiin. Ote kirjasta:
"Käsi - käsit? käseitä? Ei: kädet, käsiä. Ihmiseitten? Ei: ihmisten. Nöyryyttävän, käsittämättömän kurssin aikana selvisi, millaisilla säännöillä täällä pelattiin: hänen odotettiin asettavan koko elämänsä tauolle, kunnes pystyisi esittämään syntyperäistä suomalaista."

Tiesin kuitenkin Valtosta lukeneena, että todennäköisesti alustava käsitykseni kirjasta muuttuisi tarinan edetessä toisenlaiseksi. Ja niin kävikin. Kierrokset lisääntyivät ja ahdistus kasvoi. Lopulta luin kirjan kritiikkinä yhteiskuntamme kehitykseen. Ote kirjasta:
"Talo oli kokonaan Matiaksen [Samuelin kaveri, lukiossa] käytössä, koska Matiaksen äiti oli Brysselissä, isä Vietnamissa ja sisko Aurorassa. Äiti neuvotteli finanssikriisin tukipaketeista, isä uuden tehtaan alihankkijoista ja sisko ulkoiluluvista."
Kirja tutkii mielestäni ihmisten voimattomuutta ja kapeakatseisuutta ja ihmistä yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Perhe on eräs ryhmä, joka näyttäytyy tässä romaanissa mielenkiintoisena ja tutkimisen arvoisena. Laajemmin katsottuna yhteiskunnassa ihminen on luonut omalla toiminnallaan mekanismeja, jotka elävät omaa elämäänsä ja vahingoittavat yksittäisiä ihmisiä ja ihmisryhmiä. Valtosen kirjan muistuttaa minua Risto Isomäen dystopiasta Sarasvatin hiekkaa, joka oli minulle mullistava lukukokemus.

He eivät tiedä mitä tekevät on täynnä tarkkoja ja julmia hetkiä nykyihmisen maailmasta, sen iloista ja pettymyksistä. (Merkitsin noin 30 kohtaa ylös kirjaa lukiessani ja siinä oli vasta tärkeimmät kohdat kirjasta. Pidän paljon lukulaitteen / e-kirjan mahdollisuudesta merkintöjen tekemiseen. Hyvästi irtoilevat paperilirpakkeet. ) Kun kirjassa kuullaan radiossa erään nuoren tekemästä joukkosurmasta, Alinan ajatukset vaikuttavat erityisen koskettavilta. Ote kirjasta:
"Jos tästä keskustellaan, Alina haluaa että se tehdään hysteerisesti karjumalla. Alina haluaa, että tämä asiantuntijakirjailija Hannes Vihinen ja tuo pehmeä-ääninen nainen juoksevat kadulla alasti, rikkovat paikkoja. Tai jos kerran pitää puhua, edes pelottavalla äänellä ja viitaten hahmoihin, joita kukaan muu ei näe. - - Tämä se on, mitä me olemme päättäneet tälle asialle tehdä, hän ajattelee: keskustella asiallisella äänellä radiossa. Pohtia, mitä voisimme asialle tehdä. Kysyä joka vuosi uudelleen ääneen, mitä voisimme tehdä, tohtori se ja se, estääksemme nämä tragediat tulevaisuudessa."
He eivät tiedä mitä tekevät oli minulle erittäin vaikuttava lukukokemus. En tiedä haluanko koskaan enää lukea kirjaa uudelleen. Uskon muistavani olennaisimman kirjasta hyvin pitkään. Mitähän Valtonen seuraavaksi kirjoittaa?

Teos: He eivät tiedä mitä tekevät
Tekijä: Jussi Valtonen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Jussi Valtonen: Siipien kantamat

Kuuntelin äänikirjana Jussi Valtosen Siipien kantamat. Sepä olikin avartava kuuntelu- tai lukukokemus. En ole lukenut Valtosen kirjoja, vaikka niistä olen kehuja kuullutkin. Pyörittelin äänikirjaa käsissäni useaankin otteeseen kirjastossa. Ajattelin, että Valtosen kirjoissa on jotain vaikeaa ja raskasta. Olin väärässä. Onneksi lopulta otin kirjan kuunneltavaksi.

Kirjan alku oli ärsyttävä puhtaasti henkilökohtaisista syistä. Päähenkilö Juhani on kärttyinen keski-ikäinen mies ja äidinkielen opettaja. Pidin kirjan puoliväliin asti Juhania todella epämiellyttävänä henkilönä. Keski-ikäisen jurnon ihastuminen nuoreen opiskelijaan ei ihastuttanut minua. Jurputin asiasta ystävälleni, joka oli lukenut kirjan. Hän käski jatkaa kirjan kuuntelua. Tein työtä käskettyä.

Valtonen on taitava kirjoittaja. Kirjan aikana kiinnostuin tuosta kammoamastani päähenkilöstä. Juhanin menneisyys ja nykyiset olosuhteet saivat minut osin muuttamaan mieleni päähenkilön kiinnostavuudesta. Juhani on tarinassa jäänyt paikoilleen, ehkä jopa jämähtänyt. Hän tarkastelee maailmaa ja itseään yhdestä paikasta ollen mielestäni itsensä vanki ja monin tavoin siivetön.

Kirja Siipien kantamat on keveä ja vakava yhtä aikaa. Teos vilisee kirjallisia viittauksia, koska kirjallisuus ja kulttuuri yhdistävät Juhania ja Mariannea. Nautin teoksen vastakohtaisuuksista: nuoruudesta ja vuosien painosta, uuden odotuksen ihanuudesta ja kaiken tuttuudesta, elämästä ja kuolemasta. Nautin siitä, että en sijoittanut itseäni kirjassa mihinkään. Lopultakaan minun ei tarvinnut pitää Juhanista tai olla hänen kanssaan samaa mieltä. Toinen päähenkilö, nuori Marianne, jäi myös minulle riittävän vieraaksi. Silti ihailen Mariannen rohkeutta ja vapautta.

Äänikirjalla Siipien kantamat on mittaa kuuden CD-levyn verran. Aluksi teos tuntui pitkältä, mutta lopuksi se tuntui miltei lyhyeltä. Silti tarina loppui juuri sopivaan kohtaan. Lukijana Jukka Pitkäsen ääni ja lukutapa sopii hyvin tarinaan. Pitkäsen ääntä on helppo kuunnella.

Teos: Siipien kantamat
Kirjailija: Jussi Valtonen
Lukija: Jukka Pitkänen
Kustantaja: Tammi (valmistaja BTJ)
Julkaisuvuosi: 2015 (Kirja julkaistu 2007)