keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Erilainen

Elokuva Lentävä kalakukko vilisee erilaisia ihmisiä, osa on hiljaa ja osa kailottaa. On pitkää, pätkää, paksua ja laihaa. Voi olla, että he ovat rillumareielokuvan kuvastoa, mutta ovatpahan vain kirjavaa porukkaa näin nykyihmisen silmin katsottuna.

Samanlaisuuden massassa on turvallista olla. Tavallinen ihminen voi olla pienillä valinnoilla yksilöllinen ja erillinen muista, mutta silti pysyä osana suurta joukkoa. Helsingin Sanomien toimittaja kuvasi tänä talvena pääkaupungin työmatkalaisia, jotka seisoivat tummissa talvitakeissaan laumoissa odottamassa noutajaa näyttäen hautajaissaattueelta.

Erilaisuus on virkistävää, jos se on kivaa ja sopivaa. Erilaisuus muuttuu ärsyttäväksi ja ikäväksi, kun se tulee liian lähelle, uhkaa itseä tai omaa elämänpiiriä.

Luin erittäin hyvän kirjan erilaisuudesta. Nimittäin Minä - Zlatan Ibrahimovic, joka on ollut suosittu kirja julkaisustaan lähtien. Kirjan on kirjoittanut David Lagercrantz ja kääntänyt suomeksi Miika Nousiainen.

Tarina on tuttu, ryysyistä rikkauteen. Kertojaminä, kaikkien tuntema Ibra, on syrjäytymisen laidalla keikkuva ensimmäisen sukupolven ruotsalainen. Hän on ei-niin-mukavan lähiön kasvatti, joka ei saa oikeanlaista huolenpitoa vanhemmiltaan. Luonteeltaan jo lapsena reipasotteinen poika näpistelee ja tekee kaiken maailman pöljyyksiä. Mutta joku taito, joku sitoutuminen, muutama sopivassa kohdassa oleminen ja oikein tekeminen muuttaa hänen elämänsä suunnan.

Tämä voisi olla satu, mutta ei ole. Pojan taidot huomataan ja hänestä tulee kuuluisa, hyvin palkattu ja ihailtu jalkapalloilija. Hän on kiistatta erilainen ja ymmärtääkseni se erilaisuus on hänen taitojensa lisäksi se jokin, joka tekee hänestä erityisen hyvän jalkapalloilijan.

Maailmassa on paikkoja, joissa tarvitaan lehmän hermoja ja pitkää pinnaa. Jossain toisaalla tarpeellisia ovat Zlatanin kaltaisen ihmisen kyky syttyä ja hetkellisesti puristaa täysillä. Kirjaa, jossa Zlatan kertoo elämänsä vaiheista liikoja pehmentelemättä ja kaunistelematta, lukee ilolla. Kun lähipiirissä ei ole syttyvää Zlatanin kaltaista turboahdettua, joka hankaloittaisi omaa elämääni, osaan iloita tästä erilaisuudesta ja siitä, että eittämättä hän on osannut hyödyntää oman erilaisuutensa parhaalla mahdollisella tavalla.

Viime kesänä katsoin jalkapallon EM-kisat ja rooibos-teetä ryystäessäni yökaudet laitoin toki tämänkin jalkapalloilijan merkille. Nyt toivon, että olisin lukenut tämän kirjan jo ennen kisaurakkaani. Mutta onhan tässä vielä katsottavaa, Zlatan pelaa Pariisissa ja MM-kisoihinkin on enää reilu vuosi.

Zlatan olisi istunut huonosti joukkoon Rovaniemen junaan viisikymmenluvun rillumareihin. Mutta ei hän olisi kotonaan myöskään nykyhetkessä siellä mustatakkisten laumassa lumisateessa.

Kirjaa Minä - Zlatan Ibrahimovic voi suositella kaikille uskoa ja rohkaisua kaipaaville. Hyvä juttu, jatka eteenpäin valitsemallasi tiellä! Kyllä sinä onnistut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!