lauantai 18. toukokuuta 2013

Kun suljen silmäni ja hölmöt takakansitekstit

Kirja Kun suljen silmäni (Before I go to sleep) ei olisi koskaan päätynyt luettavakseni, ellei sitä olisi luettu toukokuussa PoP-lukupiirissämme. S. J. Watsonin esikoiskirja on taitavasti kirjoitettu ja päähenkilön hätä tekee hänestä välittömästi minulle lukijana kiinnostavan ja läheisen. Tarina alkaa aamuherätyksestä, jossa itseään parikymppisenä pitävä Christine huomaa olevansa keski-ikäinen ja aivan tietämätön omasta elämästään. Yön yli nukkuminen nollaa joka kerta Christinen muistin viimeisimmät vuosikymmenet ja jokainen päivä on kirjaimellisesti uusi.

Takakannen tekstit, joita ainakaan itse en osaa olla lukematta, kertovat tässä tapauksessa liikaa. Miksi kertoa, että jotain kamalaa ja jännittävää sattuu siinä ja siinä kohti tarinaa? Sen luettuaan tietää aivan liikaa. Luin jostain, että luettavan kaverille voisi valmistella paperoimalla kannet teksteineen niin, ettei kannen kuva ja tekstit vaikuta ennakoivasti lukukokemukseen. Kannatan! Arvostan kauniita kansikuvia ja ajatuksella sommiteltua kantta, mutta joskus haluan kokeilla pelkän tekstin voimaa. Siitä voisikin tehdä oman lukupiirikerran, jossa joko yksi kokoaisi kaikille luettavat tai jokainen valmistelisi yhden luettavan toiselle.

S. J. Watsonilla on kotisivut, joista löytyy mm. kirjatraileri tästä kirjasta. Sivuilta löytyy myös lukupiiriä varten kysymyksiä mietittäväksi ja keskusteltavaksi. En ole kovin usein törmännyt kirjaan, josta on kirjassa tai netissä valmiiksi miettyjä kysymyksiä. Ainoa, joka mieleen tulee on Karen Joy Fowlerin Jane Austen - lukupiiri. Varmasti muitakin löytyy. Tällä hetkellä liiallinen hyysääminen ja tuotteistus ärsyttää. Nimittäin miltei aina kirjaa lukiessani mietin, miksi kirjailija on kirjoittanut kyseisen kirjan? Huviksi, rahaa ansaitakseen vai taitonsa näyttääkseen? Itseä viehättää ajatus siitä, että kirjailija kirjoittaa kirjansa, koska hänen on pakko. Tätä Watsonin kirjaa ei ehkä ollut pakko kirjoittaa. No, hän kirjoitti ja minä luin. Ja olen lukemiseeni ihan tyytyväinen, vaikka silti epäilen, etten tule kirjaa koskaan uudelleen lukemaan.

Kallion uusin Säkenöivät hetket pilkistää kuvassa esiin. Se on elokuun luettavana PoP:issa ehdotuksestani. Kuvassa näkyvään kauniiseen muistikirjaan kirjoitetaan tärkeät luetuista kirjoista. Kaikki ei pääse tänne näkyviin.

4 kommenttia:

  1. Tämä on minulla kirjastosta lainassa ja odotan lukemista kovasti. En kuitenkaan ihan heti voi kirjaa lukea, sillä juuri tänään hain kirjastosta saapuneita varauksia, joiden joukossa on muun muassa lähes 800-sivuinen jättiläinen. Haluan nuo saada ensin luettua, jotta seuraava varaaja saisi ne mahdollisimman pian käsiinsä.

    Englanninkielisessä ei takakansi spoilaa liikaa onneksi. Aika tyhmä ratkaisu laittaa suomennokseen liikaa paljastuksia tekevä takakansiteksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä kirjoja on luettavaksi jonossa, välillä taas tuntuu, että jono häviää ja on tyhjyyden tilassa houkuttelevien lukemisten suhteen. Itsellä nyt tunteena jälkimmäinen. Ehkä pitää lähteä kirjastoon ja löytää sieltä oma jättiläisensä!

      Poista
  2. En lue trillereitä kovin paljon, tämä oli kuitenkin positiivinen yllätys ja tykkäsin, tosi koukuttava. Jonkinlaista psykologista otetta kaipaan trilleihin useasti, ja tässä se oli minulle oikein sopiva. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiirissä mietimmekin onko tämä trilleri, sairaskertomus vai jotain muuta? Kirjailijan kotisivuilta löytyvien lukupiirikysymysten jälkeen ajattelin kaikkia niitä tarinan ulottuvuuksia, joita en ehkä ollut edes huomannutkaan. Eikä olisi ensimmäinen kerta!

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!