tiistai 23. heinäkuuta 2013

Tyytymätön aamu kääntyi lukupäiväksi

Aamulla olin jo kirjoittamassa tänne epämääräistä murinaa asiasta jos toisestakin lukemiseen ja kirjoihin liittyvästä murheesta ja tekemättömästä puuhasta elämässäni. Lähdin sitten kuitenkin kävellen kirjastoon ja ryhdyin tekemään asioita yksi kerrallaan. Ja kas kummaa, päivästä tulikin sitten lukupäivä.

Lainasin itselleni Salla Simukan Jäljellä ja Toisaalla. Sain yhden lapsistani lukemaan Jäljellä-kirjan ensimmäiset viisikymmentä sivua, kun samalla itse luin Toisaalla-kirjan ensimmäiset viisikymmentä sivua. Sitten vaihdoimme saamiamme tietoja ja käsityksiä kirjojen yhteisestä tarinasta. Jatkamme lukuamme tänään ja huomenna, sitten keskustelemme taas. Mielenkiintoista. Simukka on kirjoittanut toisiinsa kietoutuvat tarinat, jotka voi halutessaan myös lukea yksittäisinä tarinoina.

Kirjastosta tarttui muutakin luettavaa niin itselleni kuin muille perheenjäsenille. Itselleni lainasin mm. Grimmin sadut I + II. Eräs perheenjäsen sai jo kuultavakseen kolme lyhyttä satua ääneen luettuna: Kettu ja hanhet, Kolme laiskuria ja Makea puuro. Näissä saduissa ei ollut kuulijan haluamaa särmää, mutta enköhän minä etsi vielä riittävän reipasotteisen sadun ääneen luettavaksi. Syy, miksi Grimmin sadut lainasin tänään, oli juuri nuo Simukan kirjat, joihin kaipasin taustaluettavaa. Simukka kiinnostaa minua nyt enemmänkin ja kirjastossa varasin myös Lumikki-trilogian ensimmäisen osan Punainen kuin veri. Iltapäivällä kirja oli jo hyppysissäni ja vaikka en ole vielä kirjaa ryhtynyt lukemaan, olen ihastellut sen kaunista ulkomuotoa. Oi! Luen sen piakkoin.

Aamusella aloitin Aki Ollikaisen esikoisteoksen lukemisen. Nälkävuosi on monen kehuma teos, joka minun piti nyt lukea lukupiiriin liittyen. En varmaankaan voi sanoa kirjasta mitään sellaista, mitä ei olisi jo sanottu tai kirjoitettu. Minulle Nälkävuosi oli helppo ja nopea lukea. Aihe on vaikea ja raskas, ja Ollikainen käsittelee pohjattoman ahdistavaa nälkää ja kuolemaa hyvällä otteella. Ollikaisen kieli on kaunista ja täynnä ilmaisun voimaa. Kirjan hienoudesta huolimatta olen iloinen, että voin palauttaa kirjan kirjastoon. En haluaisi tätä kirjaa nyt itselleni, koska en todennäköisesti halua lukea kirjaa uudelleen. Siinä mielessä Nälkävuosi muistuttaa Oksasen Puhdistusta.

Huomenna on Blogistanian lukumaraton nro 2. Pidin niin paljon siitä ensimmäisestä, että olen harmissani, etten nyt voi lähteä mukaan ilotteluun. Lukumaraton sopii minulle ja aion joku päivä ja yö toteuttaa yksilösuorituksena urakan.

2 kommenttia:

  1. Voi lapsiparat :D! No tosissaan, mielenkiintoisia kirjahavaintoja ja kiinnostava kuulla, että maratoni jäi hivelemään noin kivasti :)!

    VastaaPoista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!