maanantai 10. marraskuuta 2014

Sydänverelläni kirjoitettu

Gabaldonin Luiden kaiku aloitti höpsötykseni tältä syksyltä, nyt takana on uusi Gabaldon Sydänverelläni kirjoitettu. Vajaa 1200 sivua taattua seikkailua menneessä ajassa, tällä kertaa kahdessa kohti 1770-lukua ja 1980-luvulla. Olin alusta asti aivan täpinöissäni tämän kirjan kohdalla. Gabaldon pyörittää melkoista myllyä lukuisine henkilöineen, aikoineen ja paikkoineen onnistuen pitämään koko tarinan kasassa loppuun asti. Välillä tuli suvantoja ja hidastuksia, mutta sitten tarina taas hyrähti vauhtiin.

Näin Matkantekijä-sarjan kahdeksannen kirjan kohdalla voi sanoa, että jos sarja kiinnostaa, mutta edellisiä osia ei ole lukenut, tästä uusimmasta ei kannata aloittaa. Sarjan ensimmäisestä aloittamalla saa koko ihanuuden itselleen. Joten näppeihin Muukalainen siis vaikka kirjastosta.

Claire ja Jamie ovat koko sarjan ydin, niin nytkin. Siinä missä ensimmäisten osien Jamie oli uljas ja komea nuorukainen ja monella lailla tunteita herättävä henkilö, on nyt ukki-ikäinen Jamie yhtä viehättävä ja kiinnostava, vaikkakin hivenen eri lailla. Jamieta voi ihailla niin miehenä, isänä, ukkina kuin oman sukunsa ja yhteisönsä johtajana. Kaiken kaikkiaan Sydänverelläni kirjoitettu on täynnään mielenkiintoisia henkilöitä, tapahtumia ja ihmissuhteita. Ote kirjasta:
Jem päästi taas vaimean skottiäänen, ja Bree katsahti häntä sivusilmällä.
"Teetkö sinä tuo tahallasi?"
Jem katsoi äitiään hämmästyneenä. "Minkä?"
"Unohda koko juttu. Kun sinä täytät viisitoista, niin lukitsen sinut kellariin."
"Mitä? Miksi?" poika tiukkasi närkästyneenä.
"Koska siinä vaiheessa sinun isäsi ja isoisäsi alkoivat hankkiutua todellisiin vaikeuksiin, ja sinut on ilmeisesti veistetty täsmälleen samasta puusta."
"Ai." Jem vaikutti tyytyväiseltä vastaukseen ja vaikeni.
Jollain ihmeellisellä tavalla Gabaldon on saanut ympättyä tarinaan mukaan henkilökohtaisia rakkauksiani: Walt Whitmanin ja Doctor Whon! Sähköisestä vetovoimasta kirjoittava runoilija Walt Whitman pääsee kirjaan runon kautta. Ote kirjasta:
-- kun hän kulkee ohitse, on se kuin runoista parhain ja ehkä vielä enemmän; hänen selkänsä kaihoan nähdä, hänen niskansa kaaren ja olkapään.
Hän ei muistanut enempää, mutta siihen ei ollut tarvettakaan; hänen mielensä oli tyyntynyt. "Minä tuntisin sinut missä tahansa", hän sanoi hellästi miehelleen ja nosti lasia, jossa oli enää tilkka viiniä. "Slàinte."
Mikäs tässä nyt on sitä höpsötystä? Huomaan ajattelevani todella Jamieta, Clairea, Briannaa, Rogeria ja vaikkapa nuorta Iania todellisina ihmisinä. Gabaldon on kertonut heistä niin mukaansatempaavasti ja perusteellisesti, että uskon mielessäni heidän kaikkien olevan todellisia eläviä ihmisiä kaukana historiassa. He elävät 1700-luvulla, hengittävät ja hikoilevat, vuotavat verta ja tahtovat kädet nyrkissä. Ihmeellistä. Lukiessani Gabaldonin kirjoja en varsinaisesti lue, vaan elän tarinaa. Kaiken huippuna kesällä 2015 Yle näyttää Matkantekijä-sarjan ensimmäisen kirjan pohjalta tehdyn tv-sarjan, joka todennäköisesti höpsähdyttää minut lopullisesti.

Teos: Sydänverelläni kirjoitettu (Written in My Own Heart's Blood)
Kirjailija: Diana Gabaldon
Suomentaja: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014

4 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä kirjasta hirmuisesti - enemmän kuin parista edellisestä! :) Tv-sarja on muuten ehdottoman upea ja hieno. Melkein jopa odottamisen väärtti, sanoo tämä hätähousu, joka on kaikki ilmestyneet jaksot jo katsonut. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän malttamattomuutesi, Hyllytonttu. Ei ole kaukana minullakaan. Yritän malttaa odottaa...

      Poista
  2. Googletin kirjasta kirjoitettuja arvioita linkittääkseni ne omaan arviooni, mutta jostain syystä postauksesi ei tarttunut hakutuloksiin, höh. Onneksi Bloggerin lukuluettelo toimi ja arviosi ei mennyt minulta ohi :) Clairen, Jamien ja kumppaneiden vaiheista lukeminen tuntui tosiaan kuin olisi lukenut tosielämän tuttujen kuulumisia :D Gabaldon kirjoittaa todella mukaansatempaavasti. Pidin tästä osasta paljon enemmän kuin edellisestä, joka rönsyili mielestäni vähän liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Villis. Pitääpä mennä lukemaan, mitä olet kirjasta ja lukukomuksesta kirjoittanut.

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!