tiistai 7. tammikuuta 2020

Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija

Aloitin Ruth Hoganin kirjan eilen illalla. Yöllä heräsin ja vaikka yritin, uni ei enää tullut. Päässä pyörivät murheet tuntuivat valtavan suurilta. Päätin käyttää valveillaoloaikani hyvin eli lukemalla kirjaa. Koska luin kirjan loppuun hyvissä ajoin ennen heräämisaikaa, ajattelin kirjoittaa ajatukseni kirjasta blogiini heti tuoreeltaan. Keitin teetä ja toivotin tiistain, arjen ja uuden vuoden tervetulleeksi.

Bazar herätti mielenkiintoni kirjaa kohtaan jo hyvissä ajoin ennen kirjan julkaisua. Sain marraskuussa pienen suklaamaistiaisen, joka oli samalla mainos tulevasta kirjasta. Kauniiseen kääreeseen pakattu omena-kanelivalkosuklaa lohdutti marraskuun painamaa mieltä aivan yhtä lempeästi kuin itse kirja onnistui tehtävässään viime yönä.

Takakansi lupaa romaanin olevan rakkaudentäyteinen hyvän mielen romaani. Sitä se onkin! Tarina lähtee liikeelle ikääntyneestä kirjailijasta, joka elää kauniissa kodissaan tavaroiden, muistojen ja tarinoiden ympäröimänä. Tavarat kantavat muistoja, keksittyjä tai todellisia. Kirjailija toki kirjoittaa ja ehkä jopa keksiikin tarinoita, mutta mielestäni teos herättelee kysymyksiä totuudellisuudesta ja mahdollisesta todellisesta elämästä. Hilpeimmillään pohdinta on kirjailijuutta tavoittelevan Portian käsikirjoituksissa, jotka ovat toinen toistaan värikkäämpiä pastisseja tutuista romaaneista. Takaisin siihen ensimmäiseen kirjailijaan: Anthony Peardew suree edesmennyttä puolisoaan, Thereseä. Hän kokee pettäneensä Theresen, koska on hukannut naiselta saamansa medaljongin. Jonkinlaisena korvauksena siitä hän on kerännyt kadonneita tavaroita, kirjannut muistiin niiden löytöpaikan ja kirjoittanut niihin liittyvän tarinan.

Kadonneiden tavaroiden vartija kertoo rakkaudesta, ihmisten välisistä suhteista ja elämän merkityksestä. Tarinat liittyvät toisiinsa ja lukija saa osan tavaroita talteen keräävän henkilön ilosta kerätessään teoksen tarinoita ja liittäessään ne yhteen. Liikutuin erityisesti muistiin ja muistamattomuuteen liittyvistä tarinanjuonteista, koska niitä aiheita olen saanut itsekin elämässäni pyöritellä.

Peardewin yksityissihteeri Laurasta kasvaa teoksen päähenkilö, vaikka minun huomioni saakin kirjoja ja elokuvia rakastava Eunice, joka löytää jotain merkittävää. Teoksessa on useita mielenkiintoisia henkilöitä, joista yksi on Päivänpaiste. Päivänpaisteella on nuori nainen, jolla on omien sanojensa mukaan "yksi ylimääräinen kroppasomi". Ote teoksesta:
Päivänpaiste oli reipas ja luottavainen, mutta rohkeus ja hyväluonteisuus tekivät hänestä haavoittuvan. Hänen parhaat puolensa hankaloittivat usein hänen elämäänsä kaikkien eniten.
Hoganin teos ei ole lälly, vaan viisas romaani, joka saa minut katsomaan ympärilläni olevia tavaroita ja ihmisiä uusin silmin.

Teos ilmestyy 16.1.2020.

Kiitos ennakkokappaleesta kustantajalle.

Teos: Kadonneiden tavaroiden vartija
Tekijä: Ruth Hogan
Suomentaja: Susanna Tuomi-Giddings
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Bazar

2 kommenttia:

  1. Tässä romaanissa on paljon hyviä aineksia, jotka sisältävät myös jotain tärkeämpää, kuten mainitsit muistisairaat. Muistisairaita kohdellaan usein huonosti. Heidät sijoitetaan laitoksiin, joihin he eivät haluaisi mennä. Ei anneta mahdollisuutta päättää omista asioista. Tarina koskettaa varmasti monia lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Mai. Olen samaa mieltä. Teos puhuttelee minua monella tasolla, jopa kitkerä kirjailijasisko tuntuu osin tutulta.

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!