Olin onnekas Otavan kesäkassiarpajaisissa, sain luettavaa. Arvontaan osallistuessaan saattoi kertoa lajityypin, josta luettavaa toivoi. Vaihtoehdoista, joita ennätin nimeni ja yhteystietoni kirjoittaessani monta kertaa vaihtaa, jäi voimaan nuorten fantasia. Ja nuorten fantasiaa sieltä sitten tuli seitsemän kirjan verran. Epäitsekäs ajatukseni lienee ollut, että nuorten fantasian valitsemalla luettavaa saisi lisäkseni jokunen muukin perheemme lukija. Noh. Nuorten fantasia tässä tapauksessa tarkoitti nuorten naisten romanttista fantasiakirjallisuutta ainakin takakansien ja jo luettujen kirjojen perusteella.
Yön talo -sarjaa tuli muutaman kirjan verran. Castit (äiti ja tytär) ovat kirjoittaneet vampyyriseikkailuja nuorille naisille. Nyt ympäristönä on sisäoppilaitos. Olen aloittelemassa sarjan kolmatta kirjaa. Lukeehan noita, erityisesti nyt, kun pää on sekavia ajatuksia pullollaan. Tällä hetkellä toivon, että joku kirjoittaisi rumista vampyyreistä. En innostu nyt yhdestäkään uljaan kauniista verenimijästä kirjan henkilönä.
Daughertyn Night school, yön valitut -kirjaa aloitellessani tyttäreni kysyi, onko kirja vampyyri- vai ihmissusikirja. Ymmärrän hänen kysymyksensä hyvin, koska itse mietin samaa kirjaan tarttuessani. Jo kirjan kansi vie tietyille ajatuksen poluille. Kun viime yönä luin loppuun kirjan, se kaikesta perushutustaan huolimatta onnistui myös olemaan myönteinen lukukokemus ja hivenen yllättämäänkin minut.
Oma pää on kaikkea muuta kuin rauhallinen, uni on aivan kadoksissa. Kirjan nimenä Yön valitut on allergiasta ja hetkellisestä unettomuudesta kärsivälle lukijalle vähintääkin ironinen. Minäkin koen olevani yön valittu, mutta hivenen eri lailla kun Daughertyn mystinen päähenkilö Allie, joka on ihanaisen kaunis, vaikka istuisi kuralammikossa. Oikeasti haluaisin lukea Kristiina Vuoren uusimman, jonka olen varannut kirjastosta. Mutta koska sitä ei ole näpeissä vielä, jatkan tätä romanttista nuorten fantasiasoppaa vielä ainakin ensi yön. Luettavaahan piisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti