torstai 8. elokuuta 2013

Seuraneiti

Elokuun alku on ollut varsinaista lukuilottelua, olen onnistunut saamaan käsiini hienoja kirjoja (Punainen kuin veri, Pikku Närhi, Sudenveri), joista olenkin jo kirjoittanut aiemmin. Yhden ihmisen ja muutaman kirjan juhlat ovat hyvässä vaiheessa, kun käsissäni on Kaari Utrion uusin romaani Seuraneiti. Olen jo aiemmin tunnustanut olevani utriofani, joten jo kirjan lukua ennakoivat vaiheet ovat olleet odottavan riemukkaita. Jossain vaiheessa kesää ymmärsin, että elokuussa julkaistaan uusi Utrion kirja. Jee! Seuraava vaihe oli kirjan varaaminen lähikirjakaupasta. Kirjan haku tapahtui eilen ja aikani kirjan kantta silitettyäni aloitin lukemisen.

Kirjan lukeminen alkaa kansien ja sisäliepeiden lukemisella. Utrio kirjoittaa romaaneihinsa seikkaperäiset liitteet, joten kirjan lopussa on sanasto, Pietari Suuren rankijärjestys vuodelta 1722 ja mitat, painot ja rahat 1800-luvun alkupuolelta. Kirjan alkaa odotetusti listalla romaanin keskeisistä henkilöistä. Jo tässä vaiheessa hihittelen, neiti Amalia Waldenia kuvataan riiviöksi. Henkilöistä löytyy niin touhukkaita kuin tyytymättömiä, riiviön lisäksi minua kiehtoo listassa neiti Berenice von Schindel, parhaansa yrittäjä. Minäkin toivoisin olevani sellainen, jos kirjaan pääsisin. Takakannen perusteella tiedän päähenkilöksi iidensalmelaisen Linda Melinin, joka nimetään maalaiskaunottareksi.

Tässä vaiheessa toista lukupäivää olen lukenut vajaat puolet kirjasta. Yritän lukea tavallista hitaammin, koska kirja on nautittava. Monta vuotta olen pitänyt erityisesti Utrion keskiaikaan sijoittuvista romaaneista, mutta viimeisen vuoden aikana olen huomannut 1800-luvusta kertovien romaanien viehätyksen. 

Seuraneiti sijoittuu Kajaanin ja Iisalmen seuduille ainakin tarinan alkupäässä, joten Savossa asuvalla savolaisen kanssa naimisiin menneellä lukijalla on hauskaa omasta takaa. Ja Seuraneiti on hauska, mukana on runonpätkiä, paljon arjen historiaa ja paikallisten ukkojen ja akkojen kommentteja.

"Carlesonille oli kerrottu, että savolaiset eivät säikähtäisi niin helposti kuin Hämeen hermoherkkä väki. Mutta keisarin käskyä täytyi totella. Saman tien oli kielletty lattiaoljet joulukirkossa, mitä pidettiin kohtuuttomana savolaisia kohtaan; eiväthän he olleet kirkkojaan polttaneet ja lähimmäisiä talloneet."

Kaiken savolaisuudessa piehtaroinnin lomassa olen viehättynyt tavasta, jolla mamselli Linda Melinin luonnetta tuodaan tarinassa esiin. Aluksi olin jonkin verran ymmälläni ja virheellisten tai epätarkkojen tulkintojen mahdollisuus neidin käytöksen perusteella oli mahdollista muutaman kirjan henkilön lisäksi minullekin lukijana, mutta tässä vaiheessa kirjaa kuva neidistä ja hänen arvoistaan alkaa hahmottua. Toki jotain arvailuja tulevista tapahtumista tarinassa voisi esittää kirjan lajin ja henkilöiden kirjon perusteella, mutta luetaanpa eteenpäin!