Joka aamu isä jätti pöydälle lapun, jossa luki hyvää koulupäivää, leivät on jääkaapissa. Leivissä oli niin paljon margariinia, että se tursusi hampaiden välistä. Nostin balkaninmakkaran ja juuston sivuun ja kaavin margariinia vähemmäksi. Sitten laitoin päällysteet takaisin ja söin, vaikka ruoka tuntui vieraalta suussani. Yritin syödessäni ajatella muista asioita. Mitään isän laittamaa en ikinä heittäisi pois.Häkellyin hyvällä lailla lukiessani Noora Vallinkosken Perno Mega Cityä. Teoksen yhteiskuntaluokka on minulle hyvinkin tuttu. Vaikka tapahtumien paikkana ison kaupungin lähiö on vieras, siirryin nuoruuteni tunnelmiin. Tarinan kertoja on Hanna, jonka elämän vaikuttavat suuresti henkisesti hauras äiti ja syöpään sairastunut isä. Perno Mega City antaa äänen työväenluokan perheen nuorelle, joka ei ole mitään. Hannan äiti jaksaa muistuttaa itseään ja perhettään tästä maailmanjärjestyksestä.
Perno Mega City piti minua otteessaan tiukasti teoksen alkupuolen. Loppupuolella luin teosta vauhdikkaammin ja kevyemmin, mutta kokonaiskäsitys teoksesta jää ehdottomasti plussan puolelle.
Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!
Teos: Perno Mega City
Tekijä: Noora Vallinkoski
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Atena
5 kommenttia:
Tykkäsin kovasti kirjasta ja sen tunnelmasta, joka itsellekkin on tuttua. Olen itsekin työläiskodista kotoisin, tosin asuimme omakotitalossa ja maaseudulla. Rahasta oli aina tiukkaa.
On hieno kirja, taitavasti tehty ja tunnelmaan vievä. Minua vähän häiritsee se, että nyt muistellaan kasarin lähiöitä, kun nykyisin ainakin Helsingissä lähiöt ovat jotain ihan muuta. Toivottavasti lukijat muistavat tämän, että puhutaan vanhoista ajoista. Mutta siis, kirja on hyvä.
Kiitos kommentistasi, Mai.
Kiitos kommentistasi, Arja. Tottahan se on, että tuon teoksen maailma on mennyttä. Katsoin eilen Hölmö nuori sydän -elokuvan, jossa kuvattiin tämän ajan lähiöelämää.
Tämä on pakko lukea, vaikka Pernosta en ole koskaan aiemmin kuullutkaan. Sen sijaan kasarilapsuus on tuttua ja kenties se on tämä ikä, kun tekee mieli palata sen aikaisiin tunnelmiin - ihan sama, minne päin Suomea! Juvosen Lähiöoksennus taitaa olla suunnilleen ainoa kasariaikoihin sijoittuva uudempi romaani, jonka olen lukenut. Eipä tule muita edes mieleeni.
Lähetä kommentti