perjantai 5. marraskuuta 2021

Lucinda Riley: Oliivipuu

Me ihmiset emme juurikaan kehity sen paremmin ruumiillisesti kuin henkisestikään ensimmäisten maapallolla viettämiemme vuosien jälkeen. Muutumme vauvasta täysikasvuiseksi aikuiseksi silmänräpäyksessä. Sen jälkeen näytämme loppuelämämme jotakuinkin samalta , ja muutumme vain rupsahtaneemmiksi ja vähemmän viehättäviksi versioiksi itsestämme, kun geenit ja painovoima tekevät pahimpansa.

Suhtaudun ristiriitaisesti äskettäin edesmenneen kirjailija Lucinda Rileyn teoksiin. Olen kuunnellut melkein kaikki Seitsemän sisaren julkaistut teokset. Lähipiirini naiset pitävät tai rakastavat tuota sarjaa. Minun on ollut vaikea sietää sarjan ylettömän kauniita henkilöitä ja turhan perusteellisia menneiden aikojen kuopaisuja. Silti olen halunnut kuunnella Rileyn koukuttavat ja yllättävätkin rakkaustarinat.

Kun huomasin, että Bazar julkaisee Rileyn yksittäisteoksen, innostuin todella. Ajattelin, että nyt luen jotain, joka ei jatku miltei loputtomiin. Oliivipuu-romaanissa on melkein 600 sivua. Osan kirjasta kuuntelin ja osan luin kirjasta. Onneksi otin kirjan luettavaksi, tämä oli minulle korjaava kokemus.

Oliivipuu kertoo Helenasta ja hänen perheestään. Helena on entinen balettitanssija, joka on ollut jo vuosia naimisissa Williamin kanssa. Hän on hyvin perhekeskeinen ja lämmin ihminen. Perheessä on kolme lasta, joista kaksi nuorempaa ovat Helenan ja Williamin yhteisiä. Vanhin poika on persoonallinen Alex, jonka silmin myös perheen kesää Kyproksella katsellaan. Nuoremmat lapset, Immy ja Fred, ovat pieniä ja vailla suurempia murheita. Perheen kesä kuluu Pandora-huvilassa, jonka Helena on perinyt kummisedältään.

Paksun romaanin aikana ennättää tapahtua paljon. Huvilan ja siinä asuvan perheen kesä on täynnä vaihtuvia vieraita, kesken jääneitä keskusteluja, uusia rakkauksia, paljastuvia salaisuuksia ja vaikka mitä. Riley pyörittää huvilallista ihmisiä taitavasti pienestä katastrofista toiseen ja asiat mutkistuvat välillä miltei umpisolmuun. 

Alex on kiinnostava henkilö varhaiskypsänä ja vähän varautuneena nuorena. Hänellä on oma motivaationsa etsiä vastauksia äitiinsä liittyviin kysymyksiin. Minulle Alex on henkilönä uskottava, mikä on tarinan kannalta tärkeää.

Parasta teoksessa on, että tarina pysyy kesän tapahtumissa, huvilan henkilöiden menneisyydessä ja vain aivan pienen hetken ajan katse kiinnittyy aiempien sukupolvien tarinaan. Kiitos, nautin tästä rajauksesta. Rileyn Oliivipuu viihdyttää lukijaansa ja tuo valoa ja lämpöä pimeään aikaan. 



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Oliivipuu
Tekijä: Lucinda Riley
Suomentaja: Tuukka Pekkanen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Bazar