Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä

Nautiskelin miltei loppuun asti Sari Pöyliön Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä. Novellikokoelma on tuore ja ahmin sen leivoksen lailla nopeasti. Lopussa tökkäsi, mutta luen viimeisimmän uusiksi vähän aikaa sulateltuani.

Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä kertoo jo nimellään mitä on tulossa. Naisia tarinoissa riittää ja Pöyliö pistää ihmisparat mitä oudoimpiin tilanteisiin. Kammotuksiakin tarinoista löytyy. Kärsiä saavat niin tyttäret, äidit kuin mummotkin. Novellien nimet tulevat ymmärretyiksi lukiessa, itse pidin todella paljon novelleista Härän haju ja Side.

Pölynimurikauppias sopisi hyvin lahjaksi ystävälle, joka nauttisi laillani lukea vinksahtaneista arjen tilanteista, joissa naiset joutuvat hermoromahduksen partaalle ja jotkut valitettavasti sen partaan yli. Kaksi otetta kirjasta:

"Nuorukaisen sanottiin olevan nero. Hän oli valmistunut kahden pääaineen maisteriksi ja nostanut kotikuntansa talouden alhosta ennen siirtymistään valtion palvelukseen. Kuinka Ritva toivoikaan, että kunta olisi pitänyt ihmelapsestaan kiinni!"

"Ja nyt hänen edessään oli kehollinen valkeaa, kylvynlämpöistä lihaa, tummine läikkineen siellä missä jalat alkoivat ja missä rintakehä pullistui kahdeksi kumpareeksi. Ritva näki läikät ja kumpareet epämääräisesti, koska hiki valui armeliaasti hänen silmiinsä hämärtämään painajaisen yksityiskohdat."

Teos: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
Tekijä: Sari Pöyliö
Kansi: Elina Warsta
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2014

Lisäys 17.3.2014: Miksi tunnisteissa on PEKK? Tietysti siksi, että itse ostin tämän PEKK:in kautta. PEKK on mainio erilainen kirjakerho, jossa keskitytään tarkkaan valikoituihin esikoiskirjoihin. Suosittelen!

Hän rakastaa minua

Olen ylpeä itsestäni. Nimittäin tilaan kirjoja Pienen esikoiskirjakerhon kautta. Liian usein kerhon huolella valikoitu esikoiskirjailijan vastasyntynyt helmi on päätynyt kauttani jonkun muun luettavaksi, koska olen pitänyt itseäni liian kiireisenä juuri nyt lukemaan kyseistä kirjaa, jonka olen kuitenkin maksanut. Pidän todella paljon PEKKin ideasta ja haluan roikkua mukana. Mutta nyt voin olla ylpeä itsestäni, koska luin kirjan Hän rakastaa minua miltei heti sen saatuani.

Esikoiskirja ei kerro tässä koko totuutta kirjailija Virpi Pöyhösestä. Kirjanliepeen mukaan hän on jo kirjoittanut yhden lastenkirjan, vuonna 2007 Minulle olet Jätti. Tämä yleinen luokittelun rajoittuneisuus ärsyttää. Se, että kirjoittaa aikuisille, on niin merkittävää, että silloin vasta on kirjailija, vaikka tehtynä olisi jo monta lastenkirjaa. Jos taas aikuisille jo kirjoittanut kirjailija päätyy tekemään lastenkirjan, on hän laajentanut omaa osaamisen aluettaan ollen varsinainen monitaituri.

Hän rakastaa minua on kahden yksinäisen naisen kertomus. Kiira on nuorempi, Krista jonkin verran vanhempi. Minuun lukijana suru tarttui kiinni heti tarinan alussa. Tarinaa on helppo seurata, vaikka päähenkilöiden elämäntapahtumat vievät heitä paikasta toiseen ja kauaksi maailmallekin. Suuret ympyrät ovat vain kaunista pintaa, molempien naisten elämän merkittävät asiat tapahtuvat tai ovat tapahtumatta hyvin pienessä piirissä heidän itsensä välittömässä läheisyydessä.

Pöyhönen kuvaa hyvin henkilöitään. Lukijana koin kaikenlaisia tunteita, ahdistusta ja tuskaa, välillä häivähdyksiä lämmöstä ja hellistä tunteista. Olen eläytyvä (kenties tunteellinen on kuvaavampi sana) lukija ja toivon löytäväni tarinasta jonkun henkilön, jonka hyvinvoinnista olen kiinnostunut. Arvostan myös sitä noin yleisellä tasolla, että kirja ei pääty joukkotuhoon (toki joskus pitää lukea juuri joukkotuhosta, mutta sen haluan tietää ennakkoon). Kuitenkin tämän teoksen tunnelman vuoksi luin kirjan mielenkiinnolla, vaikka itselle merkityksellistä henkilöä en valinnutkaan. Oikeastaan hyvä onkin juuri näin.

Pöyhönen on rakentanut ehjän ja hyvin etenevän tarinan nuorten naisten vaikeudesta elää. Hän rakastaa minua kertoo surullisen tarinan, joka kannattaa lukea. Tarina voi olla (ja varmasti onkin) jollekulle toiselle merkittävä tarina, mutta minä lukijana halusin pysyä loitolla päähenkilöistä ja siinä onnistuinkin. Minun piti kuitenkin lukea jotain ihan muuta tämän jälkeen.

Tästäpä tuli omituisen hämärä merkintä lukemastani kirjasta.